Ensimmäinen joulu yksin ulkomailla takana. Fiilikset eivät itseasiassa ole kovin kummoiset. Maassa, jossa käsitettä joulu ei juuri tunneta, ei hirveästi kaipaa sen perään. Ja oikeastaan mitä kaivattavaa stressissä (erityisesti lahjojen ostoon liittyvässä), ylensyönnissä ja kolmen päivän möllöttämisessä on. Enemmänkin kaipaan ystäviä ja perhettä, joiden kanssa joulua normaalisti viettäisin. Teimme yhdessä saksalaisten ystävien kanssa hyvää ruokaa, jonka jälkeen liityin hetkeksi asuntolan yleisiin bileisiin ja menin nukkumaan. Sen jälkeen hankinkin itselleni pienen kuumeen, joten neljän seinän sisällä tässä ollaan kuitenkin. Suurin osa opiskelijoista ja ehkä 90% suomalaisista lähti jouluksi kotiin, joten asuntolassa on melko rauhallista. Tällä viikolla oli vielä yksi tentti ja pari tehtävää palauttamatta. Venäläisethän juhlivat uutta vuotta, kuten me joulua (lahjojen anto ja perheen kanssa oleminen, nuoriso tosin häippäsee ystävien matkaan jossain vaiheessa iltaa) ja venäläisten joulu on vasta 7.1, jolla tosin ei ole suurtakaan merkitystä. Kiia saapuu onneksi maanantaina piristämään arkeani ja juhlimaan vuoden vaihtumista, joten ei tätä hiljaiseloa kauaa kestä!
Sain ranskalaiselta ystävältäni hyvän idean tämän kertaiselle blogikirjoitukselle ja siksi keskitynkin miettimään mitä minulle on tapahtunut vuoden aikana. Mikä on muuttunut tammikuusta 2013 tähän hetkeen.
Tutustuin luokallani olleeseen tyttöön, jota olin pitänyt täysin itseni vastakohtana. Nykyään hän on ainoa ihminen, jolle olen uskoutunut kaikista mieltäni askarruttavista murheista ja olen äärettömän kiitollinen, ettei vaihtonikaan erkaannuttanut meitä toisistamme.
Uskalsin lähteä työpaikasta, joka oli muodostunut vuosien aikana minulle toiseksi kodiksi. Ihmiset siellä olivat hurjan tärkeitä, mutta intohimo ja pieninkään kiinnostus työntekoon oli kadonnut aikoja sitten. Ihmisen on uskomattoman vaikea luopua vanhasta ja oikeasti kokeilla uusia seikkailuja, joista suurimman aikaa haaveilee.
Kävin läpi pitkää tunteiden sekasortoa, jotka korvasin aina uusilla sotkuilla. Olen vihdoin alkanut olla yksin, oppinut kestämään sitä ja ehkä lopulta jopa pitämään siitä. Valinnat elämässä tulisi tehdä omasta näkökulmasta, eikä tulevaisuutta kannata suunnitella muiden varaan.
Olen vihdoin saanut jonkinlaisen käsityksen aiheesta, jota opiskelen ja ennen kaikkea pienen haisun siitä, mikä minua isona (ei, en ole vielä iso) voisi kiinnostaa. Harmillista tosin, että valintoja on liiaksi eikä kaikkea pysty toteuttaa. Teenpä silti parhaani.
Olen ymmärtänyt, että on ok olla itsekäs valintoja tehdessään ja vapaa-aika on työtä arvokkaampaa. Samoin on mahdollista yhdistää kaksi täysin toisistaan poikkeavaa alaa, jos vain tahtoa löytyy. On myös älytöntä potea huonoa omatuntoa siitä, ettei ole tekemässä jotain, jos sen sijaan on tekemässä jotain vielä mielekkäämpää.
Uskalsin muuttaa ulkomaille. Kuvittelin saavani 4-5 kuukauden valtion kustantaman huvimatkan, mutta tuo ajatus ei yksin aivan riitä kuvaamaan tätä kaikkea. Jokainen tunne tuntuu voikkaammalta, mitä kotona ja joudut oikeasti kohtaamaan kaikki ajatuksesi. Uudestaan ja uudestaan. Ja kun joku sanoo sinulle, että ei, et saa käydä kotona silloin kuin sinua huvittaa, yhtäkkiä se kotikin tuntuu hurjan paljon tärkeämmältä. Ja kun tätä murhetta jaksaa riittävän kauan märehtiä, ymmärtää kuinka helppo on surkutella milloin mitäkin. Pitäisi hyväksyä nykytilanne sellaisena kun se on, nauttia parhaansa mukaan ja tietää, että kaikki järjestyy aina lopulta. (tästä huolimatta vapaus & passin omistaminen on kova juttu!)
Opin tuntemaan kaikenlaisia ihmisiä ja pakon edessä selviytymään ikävienkin seurassa. Yleensä vain välttelen epämiellyttäviä ihmisiä sen enempää asiaa miettimättä, mutta aina se ei vain ole mahdollista. Tätä kautta on ollut myös pakko hyväksyä se, etten voi aina miellyttää kaikkia ja itsestä vähän väliä päättömien juorujen kuuleminen on pakko painaa villasella. Herkkis kasvattaa kuorta.
Ja lopuksi en aio enää tutustua ihmisiin status-pohjalta, yritän luopua jaottelusta sekä omien saavutusteni (ahahhaa siis minkä) luettelun. Yritän kovasti. Samoin lakkaan loputtoman haluamisen määrän, vältän tavaroiden hamstraamista ja turhanpanttista shoppailua (etenkin niiden vaatteiden). Tämän lisäksi aion luopua punaisesta lihasta (en ole vielä kehdannut valittaa ruokavalio-ongelmista Venäjällä. ei meinaan ihan täysin ole soveltunut mun elimistölle hah :D) ja jatkaa ahkerasti akrobatian harjoittelua taas ensi keväänä! Eli kun palaan kotiin, luvassa on töitä ja säästeliämpää elämäntyyliä (melkein odotan innolla ullakon ja kellarin läpikoluamista ja kaikesta siitä tavaramäärästä irtaantumista), jotta pääsen Kiian kanssa valmistujaismatkalle Aasiaan (: Tässäpä siis oiva tukku uuden vuoden lupauksia.
Ihanaa joulua ja alkavaa uutta vuotta 2014!
Marsuli
torstai 26. joulukuuta 2013
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Наша Руша - Oi Venäjä
Vaihdon ensimmäinen puoli alkaa lähestyä loppua. Viimeiset tentit hoidetaan pois alta tulevan viikon aikana ja yksi kerrallaan vaihtarikaverit palaavat kotiin. Osa toki tulee viettämään uutta vuotta Pietariin (jota odotan ehkä eniten! Kiia tulee tänne ja ollaan isolla Suomi-Saksa porukalla tekemässä ruokaa, käydään katsomassa ilotulitukset Ermitaasin edessä olevalla palatsiaukiolla ja sen jälkeen baarista varattu pöytä juomien ja ruokien kera ja nimet listassa ja ahahh kerrankin ei tarvi palella ulkoa eikä pähkäillä viime hetken suunnitelmia!), mutta alkaa koko touhu olla enemmän tai vähemmän ohitse.
Keväällä toki tulee uusia vaihtareita (tosin ehkä puolet nykyisestä, jostain syystä kevätvaihto ei ole yhtä suosittu), mutta se ei vaan tunnu samalta. Nykyisten kanssa tuli jaettua kaikki uusi ja ihmeellinen, joten tuskin sitä jaksaa vetää alkukevättä samalla tahdilla mitä viime syksyä. Samoin työharjoittelu jo itessään eristää uusista vaihtareista, kun ei tule istuttua kursseilla tutustumassa uusiin naamoihin. Jotain positiivista sentään, tullaan asumaan keväällä kaikki samalla dormilla, vanha menee remppaan.
Ihan pakko laittaa tähän vertailuksi kuva dormeista. On meinaan hieman eroa. Kuva saattaa jopa kaunistaa.
Sisäkuvia en viitsi edes esitellä. Tulisi vaan paha mieli.
Haluaisin seuraavaksi listata vaihdon sekä kulttuurishokin hyviä ja huonoja puolia. Eli asiat jotka vituttavat minua suuresti ja asiat, jotka saavat hymyn huulille =)
- Pikkuasioiden toimimattomuus. Siis aivan turha kuvitella, että vessa vetäisi ekalla kerralla. Hah! Parempi vaan seistä kiltisti vieressä ja odotella, että tavara katoaa viemäriin.
- Sisä- ja vesilämpötilojen fiiliksen mukainen vaihtelu. Joka aamu saat odottaa jännityksellä, onko kylppärissä kenties 5 vai 25 astetta. Suihkusta on myös turha kuvitella saavansa muuta kuin jääkylmää tai tulikuumaa vettä. Oh how happy this makes me in the mornings!
- Yleisen kielitaidon huonontuminen. Suomen kielen sanarikkaus hupenee, puhun aivan järkyttävää murteiden sekasortoa ja en osaa ajatella enää millään kielellä järkevästi. Jos saisin valita, käyttäisin joka lauseessa sekaisin suomea, englantia ja venäjää, jotta saisin ilmaistua itseni kunnolla.
- Kaupasta ei voi koskaan ostaa riittävästi ruokaa jääkaappiin, koska siellä ei ole tilaa. Ikinä et voi myöskään olla varma, onko ruokasi enää tallella seuraavalla kerralla. Ruokakaupassa asioidessa kuitti myös aina revitään kahtia. Miksi? Miksi????
-Miksi vaihtarit eristetään paikallisista opiskelijoista (koska niistäkin osa opiskelee kursseja englanniksi) ja MIKSI OI MIKSI Neuvostoliiton aikaiset professorit pakotetaan puhumaan englantia.
- Olematon kommunikointini paikallisten kanssa. Voisiko joku pitää minulle kurssin siitä, kuinka käännän tyypillisen puhetapani venäjän kielelle? Tai voisiko joku kääntää paikallisia ohjelmia suomeksi (esim. subtitlen kera) ja voisiko joku samalla hankkia minulle television asuntolaan?
- Miksi täällä ei myydä lakritsijäätelöä? Edes Prismassa?
- Miksi loppua kohden kaikki vaihtarit päättivät alkaa sekoilla keskenään, pettää kotona olevia poika-/tyttöystäviä ja miksi kaikki edes olivat varattuja vaihtoon lähtiessään (wtf is that about)?
- Miksi osa päätti erakoitua viimeisenä kuukautena tai muuten vain olla huonotuulisia?
- Miksi en saanut itseäni lähtemään tanssitunneille, vaikka olin jo maksanut tunneista kahteen eri paikkaan?
- Miksi kukaan ei ymmärrä täällä mikä on debit ja credit puolen ero kortilla maksaessa? Miksi kukaan ei kysy sitä kassalla vaan painaa automaattisesti masteria? Miksi täällä voidaan suorittaa korttimaksu ilman pin-koodia SEKÄ ilman allekirjoitusta??
- Miksi kaikkiin papereihin pitää aina saada leima. Leima??
- Miksi näiden papereiden hankkiminen yleisesti kestää, miksi mikään ei ole koskaan varmaa ja miksi kaikki vielä muuttuu viime hetkellä?
(lista olisi ehkä loputon, mutta aika siirtyä positiivisiin puoliin)
+ En ole valehtelematta eläessäni nähnyt yhtä upeaa ja kaunista ja mitä vielä kaupunkia. Aivan sama missä käyn, ei edes NYC ollut yhtä mieletön kokemus. (ja miksi olen sokeutunut Pietarin siisteydelle runsaassa kolmessa kuukaudessa??)
+ Suomessa ei koskaan, ikinä ole yhtä paljon kiinnostavaa tekemistä ja valinnan paljoutta. Baareista, museoista, näyttelyistä, teattereista ja jopa tanssitapahtumista lähtien. Harvoissa Stadin baareissakaan on yhtä loistava meno. Kaikki tämä ilman, että lompakkoa vituttaa.
+ Miksi Suomessa ei myydä yhtä edullista vodkaa? Miksi täällä pääsee baareihin pääosin aina ilmaiseksi sisään? Miksi drinkit ovat täällä ihanan halpoja? (miksi suurin osa venäläisistä kuolee alkoholismiin ja miksi valtion piti ymmärtää tämä ja nostaa vodkan hintaa alkuvuodesta)
+ Kotona harvoin tulee vietettyä näin tiiviisti aikaa ihmisten kanssa näin lyhyen ajan sisällä. Miksi kaikki nämä ihmiset ei vois asua Stadissa?
+ Ja kuinka siistiä, että jatkossa minulla on ystävä lähes jokaisessa Euroopan maassa ja kaikki tulevat reissut tulevat olemaan vielä asteen verran siistimpiä?
+ Miksi Pietarissa on niin ihania vaatekauppoja, joita Suomessa ei ikinä tule olemaan? Miksi venäläiset edes tulevat shoppailemaan Suomeen??
+ Miksi täällä jääkiekko-otteluiden liput ovat niin halpoja, miksi niissä on aina aivan mieletön tunnelma ja miten pääsen SKA sisteriksi?
+ Miksi Venäjällä on aivan mielettömän hyviä breikkareita, joiden taitoja voisi ihailla loputtomasti?
+ Miksi Venäjän sisäiset yön yli kestävät junamatkat ovat ehkä yksi siisteimmistä asioista, joita olen kokenut? Saisinko vain reissata ikuisesti vanhoissa junissa ja tavata uusia ystäviä?
+ Miksi Suomesta ei saa ravintoloista yhtä herkullista ja luonnollista ruokaa yhtä edullisesti? Miksi Suomessa ei ole yhtä paljon uniikkeja kahviloita ja loputonta valinnan määrää?
+ Miksi olen aivan hyperinnoissani kuntosalista ja erityisesti akrobatiatunneista ja meidän huippuvalmentajasta ja kivoista, avuliaista, venäläisistä treenikavereista?
Ja lopuksi, mitä tapahtuu minulle vaihdon jälkeen?
This is Russia
http://www.youtube.com/watch?v=wOPuvTMndIs
До Встречи!
ps. Uralin matka Marian, Marin ja Annin kanssa varmistunut! Reitti kulkee akselilla Pietari-Moskova-Vladimir-Kazan-Nizniy Novgorod-Ekaterinburg-Kamensk-Uralskiy-Ekaterinburg-Izhevsk-Perm-Moskova-Pietari. How cool is that. Alternative to some Asia tripping and nice warm weather.
pps. Passin saaminen on siis tosiaan varmistunut. Tämä tarkoittaa henkkareiden hankkimista Pietarissa virallisen luvan kera, jonka jälkeen (x määrä viikkoja tai kuukausia) lähden uusiksi Moskovaan!
Keväällä toki tulee uusia vaihtareita (tosin ehkä puolet nykyisestä, jostain syystä kevätvaihto ei ole yhtä suosittu), mutta se ei vaan tunnu samalta. Nykyisten kanssa tuli jaettua kaikki uusi ja ihmeellinen, joten tuskin sitä jaksaa vetää alkukevättä samalla tahdilla mitä viime syksyä. Samoin työharjoittelu jo itessään eristää uusista vaihtareista, kun ei tule istuttua kursseilla tutustumassa uusiin naamoihin. Jotain positiivista sentään, tullaan asumaan keväällä kaikki samalla dormilla, vanha menee remppaan.
Ihan pakko laittaa tähän vertailuksi kuva dormeista. On meinaan hieman eroa. Kuva saattaa jopa kaunistaa.
Haluaisin seuraavaksi listata vaihdon sekä kulttuurishokin hyviä ja huonoja puolia. Eli asiat jotka vituttavat minua suuresti ja asiat, jotka saavat hymyn huulille =)
- Pikkuasioiden toimimattomuus. Siis aivan turha kuvitella, että vessa vetäisi ekalla kerralla. Hah! Parempi vaan seistä kiltisti vieressä ja odotella, että tavara katoaa viemäriin.
- Sisä- ja vesilämpötilojen fiiliksen mukainen vaihtelu. Joka aamu saat odottaa jännityksellä, onko kylppärissä kenties 5 vai 25 astetta. Suihkusta on myös turha kuvitella saavansa muuta kuin jääkylmää tai tulikuumaa vettä. Oh how happy this makes me in the mornings!
- Yleisen kielitaidon huonontuminen. Suomen kielen sanarikkaus hupenee, puhun aivan järkyttävää murteiden sekasortoa ja en osaa ajatella enää millään kielellä järkevästi. Jos saisin valita, käyttäisin joka lauseessa sekaisin suomea, englantia ja venäjää, jotta saisin ilmaistua itseni kunnolla.
- Kaupasta ei voi koskaan ostaa riittävästi ruokaa jääkaappiin, koska siellä ei ole tilaa. Ikinä et voi myöskään olla varma, onko ruokasi enää tallella seuraavalla kerralla. Ruokakaupassa asioidessa kuitti myös aina revitään kahtia. Miksi? Miksi????
-Miksi vaihtarit eristetään paikallisista opiskelijoista (koska niistäkin osa opiskelee kursseja englanniksi) ja MIKSI OI MIKSI Neuvostoliiton aikaiset professorit pakotetaan puhumaan englantia.
- Olematon kommunikointini paikallisten kanssa. Voisiko joku pitää minulle kurssin siitä, kuinka käännän tyypillisen puhetapani venäjän kielelle? Tai voisiko joku kääntää paikallisia ohjelmia suomeksi (esim. subtitlen kera) ja voisiko joku samalla hankkia minulle television asuntolaan?
- Miksi täällä ei myydä lakritsijäätelöä? Edes Prismassa?
- Miksi loppua kohden kaikki vaihtarit päättivät alkaa sekoilla keskenään, pettää kotona olevia poika-/tyttöystäviä ja miksi kaikki edes olivat varattuja vaihtoon lähtiessään (wtf is that about)?
- Miksi osa päätti erakoitua viimeisenä kuukautena tai muuten vain olla huonotuulisia?
- Miksi en saanut itseäni lähtemään tanssitunneille, vaikka olin jo maksanut tunneista kahteen eri paikkaan?
- Miksi kukaan ei ymmärrä täällä mikä on debit ja credit puolen ero kortilla maksaessa? Miksi kukaan ei kysy sitä kassalla vaan painaa automaattisesti masteria? Miksi täällä voidaan suorittaa korttimaksu ilman pin-koodia SEKÄ ilman allekirjoitusta??
- Miksi kaikkiin papereihin pitää aina saada leima. Leima??
- Miksi näiden papereiden hankkiminen yleisesti kestää, miksi mikään ei ole koskaan varmaa ja miksi kaikki vielä muuttuu viime hetkellä?
(lista olisi ehkä loputon, mutta aika siirtyä positiivisiin puoliin)
+ En ole valehtelematta eläessäni nähnyt yhtä upeaa ja kaunista ja mitä vielä kaupunkia. Aivan sama missä käyn, ei edes NYC ollut yhtä mieletön kokemus. (ja miksi olen sokeutunut Pietarin siisteydelle runsaassa kolmessa kuukaudessa??)
+ Suomessa ei koskaan, ikinä ole yhtä paljon kiinnostavaa tekemistä ja valinnan paljoutta. Baareista, museoista, näyttelyistä, teattereista ja jopa tanssitapahtumista lähtien. Harvoissa Stadin baareissakaan on yhtä loistava meno. Kaikki tämä ilman, että lompakkoa vituttaa.
+ Miksi Suomessa ei myydä yhtä edullista vodkaa? Miksi täällä pääsee baareihin pääosin aina ilmaiseksi sisään? Miksi drinkit ovat täällä ihanan halpoja? (miksi suurin osa venäläisistä kuolee alkoholismiin ja miksi valtion piti ymmärtää tämä ja nostaa vodkan hintaa alkuvuodesta)
+ Kotona harvoin tulee vietettyä näin tiiviisti aikaa ihmisten kanssa näin lyhyen ajan sisällä. Miksi kaikki nämä ihmiset ei vois asua Stadissa?
+ Ja kuinka siistiä, että jatkossa minulla on ystävä lähes jokaisessa Euroopan maassa ja kaikki tulevat reissut tulevat olemaan vielä asteen verran siistimpiä?
+ Miksi Pietarissa on niin ihania vaatekauppoja, joita Suomessa ei ikinä tule olemaan? Miksi venäläiset edes tulevat shoppailemaan Suomeen??
+ Miksi täällä jääkiekko-otteluiden liput ovat niin halpoja, miksi niissä on aina aivan mieletön tunnelma ja miten pääsen SKA sisteriksi?
+ Miksi Venäjällä on aivan mielettömän hyviä breikkareita, joiden taitoja voisi ihailla loputtomasti?
+ Miksi Venäjän sisäiset yön yli kestävät junamatkat ovat ehkä yksi siisteimmistä asioista, joita olen kokenut? Saisinko vain reissata ikuisesti vanhoissa junissa ja tavata uusia ystäviä?
+ Miksi Suomesta ei saa ravintoloista yhtä herkullista ja luonnollista ruokaa yhtä edullisesti? Miksi Suomessa ei ole yhtä paljon uniikkeja kahviloita ja loputonta valinnan määrää?
+ Miksi olen aivan hyperinnoissani kuntosalista ja erityisesti akrobatiatunneista ja meidän huippuvalmentajasta ja kivoista, avuliaista, venäläisistä treenikavereista?
Ja lopuksi, mitä tapahtuu minulle vaihdon jälkeen?
This is Russia
http://www.youtube.com/watch?v=wOPuvTMndIs
До Встречи!
ps. Uralin matka Marian, Marin ja Annin kanssa varmistunut! Reitti kulkee akselilla Pietari-Moskova-Vladimir-Kazan-Nizniy Novgorod-Ekaterinburg-Kamensk-Uralskiy-Ekaterinburg-Izhevsk-Perm-Moskova-Pietari. How cool is that. Alternative to some Asia tripping and nice warm weather.
pps. Passin saaminen on siis tosiaan varmistunut. Tämä tarkoittaa henkkareiden hankkimista Pietarissa virallisen luvan kera, jonka jälkeen (x määrä viikkoja tai kuukausia) lähden uusiksi Moskovaan!
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Venäläisiä perinneruokia.
Ajattelin vihdoin 3kk:n jälkeen, Krissun ja Aten vierailun inspiroimana, avata venäläisiä ruokapöydän antimia. Moni herkkuruoista on oikeastaan omittu lähimaista, mutta esittelen kuitenkin henkilökohtaiset lempparini, joita täältä saa. Warning, venäläinen ruoka on koukuttavan hyvää ja sisältää yleensä runsain määrin rasvaa. Siis törkeän herkullista.
Zibureki - Чибуреки
Draniki - Драники
Sirniki - Сирники
Jälkiruoaksi sopiva ihana rahkalätty. Paistetaan pannulla
ja voidaan syödä sellaisenaan, myös smetanan tai hillon kera.
Blinit - Блины
Mikä yllätys. Mutta ikuinen lemppari. Namnamnam!
Sopii erityisesti venäläisen rahkan kanssa (joka on maistamisen arvoinen herkku).
Kondensoitu maito - Сгущенное молоко
Shaverma - Шавермa
Shavermalla ei ole varmaan mitään tekemistä
venäläisen keittiön kanssa, mutta silti koska
hurahdin kyseiseen nautintoon Moskovassa,
se pääsee ruokalistalleni. Mitä parhainta
humala- ja darrasafkaa. Joten here it goes.
Sirok - Сырок
Makea (kylmä) rahkainen välipala. Löytyy eri makuina,
vaniljaa, kookosta, suklaata sekä eri täytteillä.
Lasten (eli siis minun) suurta herkkua.
Greza - Греча
Tunnetaan Suomessa myös tattaripuurona, mutta täälläpäs se ajaa side dishin virkaa. Elikkäs sekaan voi vapaasti sekoittaa vihanneksia, kananmunia ja mitä nyt mieleen juolahtaa! Käy myös aamupuurona.
Shaslik - Шашлык
Toisien sanoen lihavarsi vihanneksilla höystettynä.
Hyväähyväähyvää!
На здоровье! (Hyvää ruokahalua - na zdarovje)
Zibureki - Чибуреки
Paikallinen vastine lihapiirakalle, mutta tuhannesti
parempaa koska taikina ei ole höttöä ja lihakin on
kunnon lihaa omnomnom. Mummi teki ihan parhaita ziburekeja! Suosittelen syömään smetanan kera. Näitä ihanuuksia saa kioskeista tai erityisistä pikaruokaloista. Mums!
Pelmeni - Пельмени
Raakataikinan sisällä oleva lihanyytti, suositellaan
myös smetanan kera. En ole vielä syttynyt
kyseiselle ruokalajille, ehkä vielä joskus!
Draniki - Драники
Kuten Krissu asian ilmaisi, hieman perunaröstin tyylisiä
perunalättyjä. Niitä voi maustaa vaikkapa juustolla, pekonilla yms. Sekä ehdottomasti smetanalla. Mikä yllätys.
Sirniki - СирникиJälkiruoaksi sopiva ihana rahkalätty. Paistetaan pannulla
ja voidaan syödä sellaisenaan, myös smetanan tai hillon kera.
Blinit - Блины
Mikä yllätys. Mutta ikuinen lemppari. Namnamnam!
Sopii erityisesti venäläisen rahkan kanssa (joka on maistamisen arvoinen herkku).
Kondensoitu maito - Сгущенное молоко
Siirappilitkua, mutta silti nam niin hyvää.
Käy mainiosti blinienkin kanssa!
Käy mainiosti blinienkin kanssa!
Shaverma - Шавермa
Shavermalla ei ole varmaan mitään tekemistä
venäläisen keittiön kanssa, mutta silti koska
hurahdin kyseiseen nautintoon Moskovassa,
se pääsee ruokalistalleni. Mitä parhainta
humala- ja darrasafkaa. Joten here it goes.
Sirok - СырокMakea (kylmä) rahkainen välipala. Löytyy eri makuina,
vaniljaa, kookosta, suklaata sekä eri täytteillä.
Lasten (eli siis minun) suurta herkkua.
Greza - Греча
Tunnetaan Suomessa myös tattaripuurona, mutta täälläpäs se ajaa side dishin virkaa. Elikkäs sekaan voi vapaasti sekoittaa vihanneksia, kananmunia ja mitä nyt mieleen juolahtaa! Käy myös aamupuurona.
Shaslik - ШашлыкToisien sanoen lihavarsi vihanneksilla höystettynä.
Hyväähyväähyvää!
На здоровье! (Hyvää ruokahalua - na zdarovje)
ps. Krissun ja Aten pikavisiitti oli täydellinen. Parhaiten mieleen jäi kuitenkin ihkaensimmäinen Zenitin peli ja bondailut venäläisten fudisfanien kanssa. Alkaa fudis käydä kovaa taistoa jääkiekon kanssa.
pps. Soitin Moskovaan kysyäkseni vieläkös se passi jaksaa odotella minua. Ei kuulemma löytynyt enää mistään. Mahtavaa. Sisäisen passin hakemus ei ole edennyt odotteluvaihetta pidemmälle, soitin myös sen perään ja sain vastaukseksi "olemme tässä soitelleet Suomeen, mutta vielä ei ole ilmennyt mitään." "Suomeen??" "hittoakos se sinulle kuuluu mihin me soitellaan. kerrotaan sitten kun on jotain asiaa." Loistavaa.
tiistai 3. joulukuuta 2013
Winter! Снег!
Ensilumi tuli ja suli ja teki comebäkin ja sitten päästiin leikkimään lumipallosotaa koulun pihalla keskellä yötä. Se oli kivaa ja on tää kaupunkikin aika kaunis valaistuna pimeällä lumihiutaleiden kera. Se siitä romantiikasta ja venäläinen synkkyys kehiin. Ei pidä unohtaa, että on niin kylmä että ruoka on ainoa lohtu ja joka kadun kulmassa meinaa vetää lipat ja penikat huutaa hoosiannaa juoksumatolla. Mutta on täällä silti jotenkin kaunista. Ja odotan, että pääsisin jo tekemään töitä. WUT! Normiarki. Olin jopa niin innokas, että päätin nolata itseni salilla kysymällä osa-aikatöitä kevääksi. "Mihinkäs ajattelit hakea?" "No vaikka tohon respaan tai baariin tai no voin mä tanssiakin opettaa." "Jaahas. No mitäs jos nyt ensin toisit CV:n ja katsotaan sitten." "Ööömm saako se olla englanniksi." "Juu…" Mahtavaa. Sitten päräytettiinkin tyttöjen kanssa matkasuunnitelmat kehiin ja oikeastaan ne jo muuttuivat fb-hehkutuspostauksen jälkeen ja se on täysin virheellinen, mutta ingen fara. Yhtä kauas mennään silti. Paras ja randomin juttu odotti kuitenkin kotona, kun raahauduin kauppakassin kanssa takaisin dormille. Jussi ja Mohand seisoivat ulkona röökillä. "Mene vitoskeittiöön nyt. Näät jotain legendaarista. Menemene!" Menen vitoskeittiöön. Siellä istuu 72-vuotias saksalainen professori, joka luennoi "Economic system of natural world"-kurssia. Ensiksi katson proffan kädessä olevaa bisseä, kuuntelen hetken suusta tulevia juttuja ja oletan henkilön olevan humalassa. Lopulta istuudun hänen viereensä muiden vaihtareiden sekaan, tarjoan lasin vettä ja kuuntelen älyttömiä tarinoita maailmasta, politiikasta, uskonnosta ja historiasta. Isä oli natsipuolueen jäsen, eno vastapuolella ja sisko keskitysleirillä. Kaikki saksalaisia. Puolilta öin hyydyin ja jätin pojat proffan kanssa jatkamaan jutustelua.
Sain myös kokea eilen nelituntisen one on one-opetustuokion venäjän kielen tunnilla. Ajattelin skipata koko tunnin, koska sänky, kuohkea peitto ja lukeminen houkutti enemmän. Lopulta Maria pakotti paikalle, saavuin noin 10 min myöhässä. Luokkahuone oli pilkkopimeä. Jätin puhelimen huoneeseeni, koska olen kuulemma jossain määrin addiktoitunut räpläämään sitä taukoamatta, joten en saanut kehenkään yhteyttä. Jäin odottamaan. Lopulta maikka saapuu 20 minuuttia myöhässä. Ja siinä sitä sitten oltiinkin koko loppuaika kaksin. En kehdannut missään vaiheessa kysyä, että aikooko hän tosissaan vetää tunnit kanssani kaksin. Nähtävästi aikoi. Noh! Tulipahan annettua jakamatonta huomiota puolin ja toisin.
Ja sitten uusimpiin passiuutisiin! Pakko kerrata lyhykäisesti mitä aikaisemmin on tapahtunut, jos rakkaat lukijat eivät enää pysy perässä. Eli venäläinen passi laitettiin uusintaan elokuuussa, vanheni 1.10.2013. Luvattiin, että saan uuden vasta sen jälkeen, joten piti sumplia passi haettavaksi Moskovasta, koska en voinut enää ylittää rajaa. Viesti valmistuksesta tuli lokakuun loppupuolella ja se kerettiin jopa kertaalleen lähettämään epähuomiossa stadiin, mutta sain pelastettua sen takaisin Moskovan konsuliosastolle. Posti tosiaan näiden laitosten välillä kulkee kerran kuussa. Sitten saavuin marraskuussa iloisesti Moskovaan, mutta enpäs saanut passia, koska en omistanut kelpuullisia henkkareita (tässä tapauksessa suomen passi oli mitätön?? koska Venäjän maalla olen venäläinen enkä suomalainen eli asustelen täällä ilman minkäänlaisia voimassaolevia henkkareita). Vaihtoehdoiksi sain, hommaa itsesi Suomeen ja me lähetämme passin sinne tai hommaa venäläinen sisäinen passi henkkareiksi ja nouda passisi täältä. Olen koko ajan ollut siinä uskossa, että sisäistä passia en voi saada ilman pysyviä kirjoja Venäjällä. Palaan Pietariin, juoksen Suomen konsulaattiin, en saa heiltä apua maasta pakenemiseen tai mihinkään muuhunkaan. Juoksen Venäjän federaation migraatiopalveluun yksikköön (FMS) nro 1, 2, 3…………. Sinänsä ihan hyvää kaupunkisuunnistusta, koska kaikki virastot on sijoitettu mahdollisimman kauaksi toisistaan. Noin viikon juoksentelun jälkeen, vihdoin, ruohonjuuritasolla saan joltain apua. Sisäistä passia en voi hakea ilman minkäänlaisia dokumentteja. Tarvitsen vähintään syntymätodistuksen. Samana päivänä tulivat vieraat Suomesta (<3), ei ollut aikaa jaaritteluun ja olin muutenkin pihalla mistä ihmeestä sellaisen paperin saan ja vielä Venäjälle? Oliko sitä? Laitoin äidille mailia. Vietin vieraiden kanssa pari päivää, korkkasin viimeisen 8h luennon koko tämänhetkisen koulun aikana ja siinä välissä äiti vastaa, että kyllähän sellainen syntymätodistus Porista löytyy, pistän pikapostilla tulemaan. Pari tuntia ennen h-hetkeä minulle selvisi, että pikaposti tarkoitti autokyytiä Pori-Pietari, jonka kyydissä oli kuski, äiti ja tämä paperi. Mikä yllätys! Äiti raahautui Porista tänne 10 tunniksi myöhään lauantai-illalla ja lähti heti seuraavana aamuna takaisin. Koti-ikäväkin helpotti kummasti ja ylläri sain paketillisen kalaa pakkaseen :D Olipahan virastotädeillä ihmettelemistä kun maanantaina pamahdin toimistolle kyseisen paperin kanssa. Tällä hetkellä odottelen heidän puhelua, saanko poikkeusluvalla hakea sisäistä passia nyt kun voin todistaa olevani todellakin Marika Laurén.
Ensi viikonloppuna Krissu ja Atte valtaavat kaupungin, korkataan Zenitin matsi pakkasessa ja tehdään kaikkea kivaa! Koulu on siis kurssien osalta pulkassa, venäjän kielen tunteja on vielä muutama viikossa ja tentit häämöttävät parin viikon päässä, muutaman esseedeadlinen kera. Tällä hetkellä joulua ollaan viettämässä Pietarissa ja suunnitelmat (sis. 1kpl Kiiaa + paljon vaihtareita) uudeksi vuodeksi pulkassa!
Hip hip hurraa!
ps. kiitos viime viikonlopusta Eija, Lidia & Manta. Oli ihanaa <3
pps. koti-ikävöinti on tehnyt musta nössön.
Sain myös kokea eilen nelituntisen one on one-opetustuokion venäjän kielen tunnilla. Ajattelin skipata koko tunnin, koska sänky, kuohkea peitto ja lukeminen houkutti enemmän. Lopulta Maria pakotti paikalle, saavuin noin 10 min myöhässä. Luokkahuone oli pilkkopimeä. Jätin puhelimen huoneeseeni, koska olen kuulemma jossain määrin addiktoitunut räpläämään sitä taukoamatta, joten en saanut kehenkään yhteyttä. Jäin odottamaan. Lopulta maikka saapuu 20 minuuttia myöhässä. Ja siinä sitä sitten oltiinkin koko loppuaika kaksin. En kehdannut missään vaiheessa kysyä, että aikooko hän tosissaan vetää tunnit kanssani kaksin. Nähtävästi aikoi. Noh! Tulipahan annettua jakamatonta huomiota puolin ja toisin.
Ja sitten uusimpiin passiuutisiin! Pakko kerrata lyhykäisesti mitä aikaisemmin on tapahtunut, jos rakkaat lukijat eivät enää pysy perässä. Eli venäläinen passi laitettiin uusintaan elokuuussa, vanheni 1.10.2013. Luvattiin, että saan uuden vasta sen jälkeen, joten piti sumplia passi haettavaksi Moskovasta, koska en voinut enää ylittää rajaa. Viesti valmistuksesta tuli lokakuun loppupuolella ja se kerettiin jopa kertaalleen lähettämään epähuomiossa stadiin, mutta sain pelastettua sen takaisin Moskovan konsuliosastolle. Posti tosiaan näiden laitosten välillä kulkee kerran kuussa. Sitten saavuin marraskuussa iloisesti Moskovaan, mutta enpäs saanut passia, koska en omistanut kelpuullisia henkkareita (tässä tapauksessa suomen passi oli mitätön?? koska Venäjän maalla olen venäläinen enkä suomalainen eli asustelen täällä ilman minkäänlaisia voimassaolevia henkkareita). Vaihtoehdoiksi sain, hommaa itsesi Suomeen ja me lähetämme passin sinne tai hommaa venäläinen sisäinen passi henkkareiksi ja nouda passisi täältä. Olen koko ajan ollut siinä uskossa, että sisäistä passia en voi saada ilman pysyviä kirjoja Venäjällä. Palaan Pietariin, juoksen Suomen konsulaattiin, en saa heiltä apua maasta pakenemiseen tai mihinkään muuhunkaan. Juoksen Venäjän federaation migraatiopalveluun yksikköön (FMS) nro 1, 2, 3…………. Sinänsä ihan hyvää kaupunkisuunnistusta, koska kaikki virastot on sijoitettu mahdollisimman kauaksi toisistaan. Noin viikon juoksentelun jälkeen, vihdoin, ruohonjuuritasolla saan joltain apua. Sisäistä passia en voi hakea ilman minkäänlaisia dokumentteja. Tarvitsen vähintään syntymätodistuksen. Samana päivänä tulivat vieraat Suomesta (<3), ei ollut aikaa jaaritteluun ja olin muutenkin pihalla mistä ihmeestä sellaisen paperin saan ja vielä Venäjälle? Oliko sitä? Laitoin äidille mailia. Vietin vieraiden kanssa pari päivää, korkkasin viimeisen 8h luennon koko tämänhetkisen koulun aikana ja siinä välissä äiti vastaa, että kyllähän sellainen syntymätodistus Porista löytyy, pistän pikapostilla tulemaan. Pari tuntia ennen h-hetkeä minulle selvisi, että pikaposti tarkoitti autokyytiä Pori-Pietari, jonka kyydissä oli kuski, äiti ja tämä paperi. Mikä yllätys! Äiti raahautui Porista tänne 10 tunniksi myöhään lauantai-illalla ja lähti heti seuraavana aamuna takaisin. Koti-ikäväkin helpotti kummasti ja ylläri sain paketillisen kalaa pakkaseen :D Olipahan virastotädeillä ihmettelemistä kun maanantaina pamahdin toimistolle kyseisen paperin kanssa. Tällä hetkellä odottelen heidän puhelua, saanko poikkeusluvalla hakea sisäistä passia nyt kun voin todistaa olevani todellakin Marika Laurén.
Ensi viikonloppuna Krissu ja Atte valtaavat kaupungin, korkataan Zenitin matsi pakkasessa ja tehdään kaikkea kivaa! Koulu on siis kurssien osalta pulkassa, venäjän kielen tunteja on vielä muutama viikossa ja tentit häämöttävät parin viikon päässä, muutaman esseedeadlinen kera. Tällä hetkellä joulua ollaan viettämässä Pietarissa ja suunnitelmat (sis. 1kpl Kiiaa + paljon vaihtareita) uudeksi vuodeksi pulkassa!
Hip hip hurraa!
ps. kiitos viime viikonlopusta Eija, Lidia & Manta. Oli ihanaa <3
pps. koti-ikävöinti on tehnyt musta nössön.
torstai 28. marraskuuta 2013
Venäläistä kommunikointia.
Eli kuinka venäläiset tutustuvat toisiinsa ja miten täällä voi saada paikallisia ystäviä. Sekä vihdoin lopuksi juttua niistä yökerhoista!
Koska vaihtaripiirit alkavat ennen pitkään tympiä, on aika suunnata katse paikallisiin monestakin syystä. Ensinnäkin kielitaito paranee kertaheitolla minkä lisäksi venäläiset ovat ystävinä omaa luokkaansa. Avokätisyys ja lojaalius ovat ykkösasia venäläisille. Esimerkkinä Venäjällä tarjotaan usein ystäville ja ravintola-/kahvilalaskua tuskin koskaan jaetaan porukan kesken. Mikäli erehdyt pyytämään laskua erikseen, se aiheuttaa henkilökunnalle niin suuren päänvaivan (koska heillä tuskin on edes käsitystä siitä kuka tilasi mitä), että se kannattaa kohteliaisuudesta jättää pyytämättä. Venäläiset ovat hauskaa seuraa ja suosittelen kaikille, joille kielimuuri ei ole esteenä moisia itselleen hankkimaan (niin ajattelin itsekin yrittää). Parissa kuukaudessa on ehtinyt olla muutamia kohtaamisia (kyllä, täällä yritetään kynsin hampain pysyä kaukana paikallisista ja kökkiä vaihtaripiireissä) venakoiden kanssa. Tässä muutamia tapauksia iskuyrityksistä:
1) Olimme lounaalla eräässä Moskovan kahvilassa. Parin pöydän päästä muutama 30-40 vuotias mies tuijottelee pöytäämme (sis. 4 tyttöä). Hetken päästä miehet lähtevät ja tarjoilija tuo paperilapun kaverilleni, josta löytyy nimi, numero sekä viesti "olet viehättävä, olisi hauska tutustua." Viestiin ei koskaan vastattu.
2) Olin viikko sitten saattanut Juhanin, Emmin sekä Johannan juna-asemalle ja viettänyt koko päivän krapulaisena, ilman suihkua, pitkin kaupunkia heidän seuranaan. Matkalla kotiin (huom edelleen väsyneenä, tod.näk. haisevana ja stressaantuneena siitä, että parin tunnin päästä pitäisi lähteä Moskovaan enkä ollut edes pakannut) poikkesin puhelinliittymäliikkeessä lataamassa ruplia numerooni. Kyseinen asia hoidetaan terminaaleja käyttämällä. Myöhemmin illalla saan puhelun oudosta numerosta ja kysyn onkohan mies erehtynyt henkilöstä "eiei. kyllä on oikea henkilö. mutta soitan sinulle myöhemmin." Asia selvä. Parin päivän päästä tulee viesti "Hei" "Hei. Kukas mahdat olla?" "Soitin sinulle pari päivää sitten." "Selvä. Tunnenko minä sinut jostain?" "Näin sinut liikkeessä ja näytit kivalta, nappasin numerosi terminaalista." Creepy. Ei vastausta. "Vaihdetaanko yhteystietoja jotta voidaan jutella vk:ssa?" Ei vastausta. Liian ahdistava lähestymistapa.
3) Olen myös huikeat kaksi kertaa rohjennut jutella paikallisille. Osa 1: kysyin kerran baarimikolta haluaisiko hän edesauttaa venäjänkielentaitojeni paranemista. Vastaus: "Olen valitettavasti kiireinen ihminen." Nöyryyttävää. Osa 2: hauskan ravintolaillallisen päätteeksi jätin tarjoilijalle numeron ja kiitokset kuittiini. Lopputulos: Hän otti yhteyttä ja sovimme tarjoavani vastapalvelukseksi englannin kielen petrausta. Rohkenen silti epäillä tapahtuuko tämä todellisuudessa.
Muita potentiaalisia paikkoja tutustua venäläisiin ovat kuntosali (paljon paljon venäläisiä ja auttavaisia personal trainereita. yleensä silti piilottelen nurkassa) ja asuntolan lähi"kapakka" Bermudy, jossa voi pelata kickeriä venäläistenkin kanssa. Tähän asti tosin jokainen venäläinen Bermudyssä, jonka olen tavannut on ollut hämmentävän outo. Ehdoton lemppari kaikista paikoista on edelleen pitkä yöllinen junamatka. Ikinä ei voi tietää kenet vaunussa tapaa. Suosittelen!
Yökerhot:
Venäläiset osaavat pitää hauskaa ilman örvellystä ja musiikki baareissa harvoin pitkästyttää ketään! Suomella olisi vähän opittavaa. Tärkeintä on tietää keskustan baarikadut Dumskaya sekä Lomonosova. Sisäänpääsy yleensä ilmainen, vodkashotin saa 100 ruplalla niin kuin bissenkin. Joihinkin paikkoihin on sisäänpääsymaksu 300-500RUB, joskin se on naisille aina edullisempi. Monissa paikoissa on stripparit/esitanssijoita. Nettisivuja ei löydy kaikilta baareilta, vaan tietoa löytää paremmin facebookista/vkontaktesta. HUOM! Baarit auki kl 06 asti! HUOMHUOM Venäjällä kannattaa varautua käsitteeseen nimeltä face control ja unohtaa lippalakit ja lenkkarit kotiin, baarista riippuen.
H = sopii hengailuun
T = saa tanssia
KB = mahdollisuus kreisibailaukseen
Lomonosov (T & KB)
Lovelovelove. Ihana. Kolmessa kerroksessa, alhaalla karaoke (älä anna hämätä), keskimmäisessä hyvää tanssimusaa ja ylhäällä housea. Tykkään! Ilokaasuilmapalloja myös saatavilla. Ilmainen sisäänpääsy, erittäin tiukka face control.
Osoite: Ulitsa Lomonosova
XXXX (T & KB)
Hauskaa sekoilua, esitanssijoita, vähän kalliimmat juomat (riippuen tiskistä), löytyy ehkä viidestä eri paikkaa Pietaria. Hauska meno ja hyvä musa! Sisäänpääsy ilmainen ennen puolta yötä. Tästä ei parene myöhästyä.
Osoite: 3-ya Sovetskaya ulitsa 34, 3venigorodskaya 9/11, Prospekt Islitateley 37, Prospekt Engelsa 124, Juznaya doroga 6
Penabar (T & KB)
Hyvää musaa (!), hieman siistimpi kuin osa paikoista. Esitanssijoita, ok hintataso. Paikkoja on useampi, kävin vain Sadovayalla.
Osoite: Sadovaya ulitsa 12
Metro (T & KB)
Kävin kerran keskiviikkona, toiste en mene. Vaikka väittävät, että on hyvä paikka. Keskiviikoksi aika kuollut, mutta kerroksia oli ainakin kolme ja musiikkiteemoja myös joten sinänsä puitteet olivat hyvät. Hintaa sisäänpääsylle taisi olla 300RUB-500RUB ja ilmainen ennen kl 23, joten paikalle pitää ilmestyä suhteellisen ajoissa.
Osoite: Ligovskiy Prospekt 174
Atelier bar (H & T)
Välillä hyvinkin ahdas, mutta muuten mukava neljän kerroksen ahdas baarihässäkkä. Alhaalla soi paras musa, mutta valitettavasti tilaa tanssia ei ole ja mitä ylemmäs mennään sitä tukalampaa tulee. Ilmainen sisäänpääsy, mutta usein tiukahko face control.
Osoite: Ulitsa Lomonosova
Club MOD (T & KB)
Kävin pääasiassa tanssitapahtuman merkeissä jatkoilla ja meno vaikutti hyvältä, tila potentiaalinen bileiden järkkäämiseen! Sisäänpääsy taisi olla satasen hujakoilla.
Osoite: Kanal Griboedova 7
Club LUX (T & KB)
Samassa pihassa MODin kanssa, tyyliltään melko samanlainen, ehkä hivenen hienompi?
Osoite: Kanal Griboedova 7
Barack Obama (H & T)
Kävin kerran berliiniläisen dj:n keikalla (petyin), jännän mallinen. Ylhäältä kuulemma sai sushia. Tanssilattia pienehkö niin kuin kaikkialla. Drinkkien hintaa en valitettavasti muista :D
Osoite: Hämmentävä parkkipaikka-alue, johon pääsee verikirkon viereiseltä kadulta ennen Jamie Oliver's raflaa.
Doska (H)
Löytyy myös pienen etsinnän jälkeen Kazanskaya kadulta käännyttäessä sisäpihalla ja käveltäessä jonkin matkaa kohti pimeyksiä. Kiva hengailupaikka kahdessa kerroksessa, mutta hieman töykeä tarjoilija sattui kerran kohdalle. Muuten jees!
Osoite: Ka3anskaya 7
Radio baby (T & KB)
Löytyy samoilta hoodeilta Doskan kanssa, mutta hieman ennen. Kiva tanssipaikka, ahdas niin kuin kaikki, narikka niin täynnä että kamat piti heittää ikkunalaudalle. Törmäsin täällä kasaan suomalaisia.
Osoite: Ka3anskaya 7
Bermudy (H)
Finec:n opiskelijoiden suosima hengailukapakka, halvat juomat ja tarjoukset joka päivälle. Hyvää fiilistelymusaa sekä pöytäfudista! Suosittelen :)
Osoite: Bankovskiy pereulok 6
Coyote Ugly (KB)
As in THE Coyote Uglyn teeman mukaan, pöydällä tanssitaan ja rintsikoita jätetään narulle roikkumaan muistoksi. Hinnat kirpaisi pahasti ja sisäänpääsykin taisi olla jotain satasia. Muuten todella hyvä meno ja TILAA TANSSIA. Wow! Paljon ulkomaalaisia.
Osoite: Liteiniy prospekt 57
Liteiniy prospektilta löytyy myös muita yökerhoja, jotka ajattelimme katsastaa viikonloppuna!
Tättärää!
ps. selvisi, etten ole pääsemässä Suomeen tämän vuoden puolella. on tullut juostua Pietarissa kolmen eri viranomaisen luona ja tänään menossa neljänteen! kuulin juttua, että hätätapauksessa voin paeta Suomen passilla Ukrainan kautta Suomeen. that would be awesome. pitääpi alkaa peruutella vr:n junalippuja…
pps. tammikuun alussa suunnitteilla reissu Annin, Marian ja Marin kanssa Uraliin! coolness. Moskovan kautta kohti lähikaupunkeja ja päätepysäkkinä Ekaterinburg & Kamensk-Uralskiy ja kaukaiset sukulaiset. toukokuussa mahdollisesti transsiberian! suomipojat palasivat juuri hengissä kyseiseltä matkalta, alkoi houkuttelemaan!
ppps. seuraavat kaksi viikonloppua suomi-vieraiden hostausta, jes! vika luento (makoisat 9h) yliopistolla ikinä lauantaina ja sit olis mun opinnot taputeltu kasaan. huh
Koska vaihtaripiirit alkavat ennen pitkään tympiä, on aika suunnata katse paikallisiin monestakin syystä. Ensinnäkin kielitaito paranee kertaheitolla minkä lisäksi venäläiset ovat ystävinä omaa luokkaansa. Avokätisyys ja lojaalius ovat ykkösasia venäläisille. Esimerkkinä Venäjällä tarjotaan usein ystäville ja ravintola-/kahvilalaskua tuskin koskaan jaetaan porukan kesken. Mikäli erehdyt pyytämään laskua erikseen, se aiheuttaa henkilökunnalle niin suuren päänvaivan (koska heillä tuskin on edes käsitystä siitä kuka tilasi mitä), että se kannattaa kohteliaisuudesta jättää pyytämättä. Venäläiset ovat hauskaa seuraa ja suosittelen kaikille, joille kielimuuri ei ole esteenä moisia itselleen hankkimaan (niin ajattelin itsekin yrittää). Parissa kuukaudessa on ehtinyt olla muutamia kohtaamisia (kyllä, täällä yritetään kynsin hampain pysyä kaukana paikallisista ja kökkiä vaihtaripiireissä) venakoiden kanssa. Tässä muutamia tapauksia iskuyrityksistä:
1) Olimme lounaalla eräässä Moskovan kahvilassa. Parin pöydän päästä muutama 30-40 vuotias mies tuijottelee pöytäämme (sis. 4 tyttöä). Hetken päästä miehet lähtevät ja tarjoilija tuo paperilapun kaverilleni, josta löytyy nimi, numero sekä viesti "olet viehättävä, olisi hauska tutustua." Viestiin ei koskaan vastattu.
2) Olin viikko sitten saattanut Juhanin, Emmin sekä Johannan juna-asemalle ja viettänyt koko päivän krapulaisena, ilman suihkua, pitkin kaupunkia heidän seuranaan. Matkalla kotiin (huom edelleen väsyneenä, tod.näk. haisevana ja stressaantuneena siitä, että parin tunnin päästä pitäisi lähteä Moskovaan enkä ollut edes pakannut) poikkesin puhelinliittymäliikkeessä lataamassa ruplia numerooni. Kyseinen asia hoidetaan terminaaleja käyttämällä. Myöhemmin illalla saan puhelun oudosta numerosta ja kysyn onkohan mies erehtynyt henkilöstä "eiei. kyllä on oikea henkilö. mutta soitan sinulle myöhemmin." Asia selvä. Parin päivän päästä tulee viesti "Hei" "Hei. Kukas mahdat olla?" "Soitin sinulle pari päivää sitten." "Selvä. Tunnenko minä sinut jostain?" "Näin sinut liikkeessä ja näytit kivalta, nappasin numerosi terminaalista." Creepy. Ei vastausta. "Vaihdetaanko yhteystietoja jotta voidaan jutella vk:ssa?" Ei vastausta. Liian ahdistava lähestymistapa.
3) Olen myös huikeat kaksi kertaa rohjennut jutella paikallisille. Osa 1: kysyin kerran baarimikolta haluaisiko hän edesauttaa venäjänkielentaitojeni paranemista. Vastaus: "Olen valitettavasti kiireinen ihminen." Nöyryyttävää. Osa 2: hauskan ravintolaillallisen päätteeksi jätin tarjoilijalle numeron ja kiitokset kuittiini. Lopputulos: Hän otti yhteyttä ja sovimme tarjoavani vastapalvelukseksi englannin kielen petrausta. Rohkenen silti epäillä tapahtuuko tämä todellisuudessa.
Muita potentiaalisia paikkoja tutustua venäläisiin ovat kuntosali (paljon paljon venäläisiä ja auttavaisia personal trainereita. yleensä silti piilottelen nurkassa) ja asuntolan lähi"kapakka" Bermudy, jossa voi pelata kickeriä venäläistenkin kanssa. Tähän asti tosin jokainen venäläinen Bermudyssä, jonka olen tavannut on ollut hämmentävän outo. Ehdoton lemppari kaikista paikoista on edelleen pitkä yöllinen junamatka. Ikinä ei voi tietää kenet vaunussa tapaa. Suosittelen!
Yökerhot:
Venäläiset osaavat pitää hauskaa ilman örvellystä ja musiikki baareissa harvoin pitkästyttää ketään! Suomella olisi vähän opittavaa. Tärkeintä on tietää keskustan baarikadut Dumskaya sekä Lomonosova. Sisäänpääsy yleensä ilmainen, vodkashotin saa 100 ruplalla niin kuin bissenkin. Joihinkin paikkoihin on sisäänpääsymaksu 300-500RUB, joskin se on naisille aina edullisempi. Monissa paikoissa on stripparit/esitanssijoita. Nettisivuja ei löydy kaikilta baareilta, vaan tietoa löytää paremmin facebookista/vkontaktesta. HUOM! Baarit auki kl 06 asti! HUOMHUOM Venäjällä kannattaa varautua käsitteeseen nimeltä face control ja unohtaa lippalakit ja lenkkarit kotiin, baarista riippuen.
H = sopii hengailuun
T = saa tanssia
KB = mahdollisuus kreisibailaukseen
Lomonosov (T & KB)
Lovelovelove. Ihana. Kolmessa kerroksessa, alhaalla karaoke (älä anna hämätä), keskimmäisessä hyvää tanssimusaa ja ylhäällä housea. Tykkään! Ilokaasuilmapalloja myös saatavilla. Ilmainen sisäänpääsy, erittäin tiukka face control.
Osoite: Ulitsa Lomonosova
XXXX (T & KB)
Hauskaa sekoilua, esitanssijoita, vähän kalliimmat juomat (riippuen tiskistä), löytyy ehkä viidestä eri paikkaa Pietaria. Hauska meno ja hyvä musa! Sisäänpääsy ilmainen ennen puolta yötä. Tästä ei parene myöhästyä.
Osoite: 3-ya Sovetskaya ulitsa 34, 3venigorodskaya 9/11, Prospekt Islitateley 37, Prospekt Engelsa 124, Juznaya doroga 6
Penabar (T & KB)
Hyvää musaa (!), hieman siistimpi kuin osa paikoista. Esitanssijoita, ok hintataso. Paikkoja on useampi, kävin vain Sadovayalla.
Osoite: Sadovaya ulitsa 12
Metro (T & KB)
Kävin kerran keskiviikkona, toiste en mene. Vaikka väittävät, että on hyvä paikka. Keskiviikoksi aika kuollut, mutta kerroksia oli ainakin kolme ja musiikkiteemoja myös joten sinänsä puitteet olivat hyvät. Hintaa sisäänpääsylle taisi olla 300RUB-500RUB ja ilmainen ennen kl 23, joten paikalle pitää ilmestyä suhteellisen ajoissa.
Osoite: Ligovskiy Prospekt 174
Atelier bar (H & T)
Välillä hyvinkin ahdas, mutta muuten mukava neljän kerroksen ahdas baarihässäkkä. Alhaalla soi paras musa, mutta valitettavasti tilaa tanssia ei ole ja mitä ylemmäs mennään sitä tukalampaa tulee. Ilmainen sisäänpääsy, mutta usein tiukahko face control.
Osoite: Ulitsa Lomonosova
Club MOD (T & KB)
Kävin pääasiassa tanssitapahtuman merkeissä jatkoilla ja meno vaikutti hyvältä, tila potentiaalinen bileiden järkkäämiseen! Sisäänpääsy taisi olla satasen hujakoilla.
Osoite: Kanal Griboedova 7
Club LUX (T & KB)
Samassa pihassa MODin kanssa, tyyliltään melko samanlainen, ehkä hivenen hienompi?
Osoite: Kanal Griboedova 7
Barack Obama (H & T)
Kävin kerran berliiniläisen dj:n keikalla (petyin), jännän mallinen. Ylhäältä kuulemma sai sushia. Tanssilattia pienehkö niin kuin kaikkialla. Drinkkien hintaa en valitettavasti muista :D
Osoite: Hämmentävä parkkipaikka-alue, johon pääsee verikirkon viereiseltä kadulta ennen Jamie Oliver's raflaa.
Doska (H)
Löytyy myös pienen etsinnän jälkeen Kazanskaya kadulta käännyttäessä sisäpihalla ja käveltäessä jonkin matkaa kohti pimeyksiä. Kiva hengailupaikka kahdessa kerroksessa, mutta hieman töykeä tarjoilija sattui kerran kohdalle. Muuten jees!
Osoite: Ka3anskaya 7
Radio baby (T & KB)
Löytyy samoilta hoodeilta Doskan kanssa, mutta hieman ennen. Kiva tanssipaikka, ahdas niin kuin kaikki, narikka niin täynnä että kamat piti heittää ikkunalaudalle. Törmäsin täällä kasaan suomalaisia.
Osoite: Ka3anskaya 7
Bermudy (H)
Finec:n opiskelijoiden suosima hengailukapakka, halvat juomat ja tarjoukset joka päivälle. Hyvää fiilistelymusaa sekä pöytäfudista! Suosittelen :)
Osoite: Bankovskiy pereulok 6
Coyote Ugly (KB)
As in THE Coyote Uglyn teeman mukaan, pöydällä tanssitaan ja rintsikoita jätetään narulle roikkumaan muistoksi. Hinnat kirpaisi pahasti ja sisäänpääsykin taisi olla jotain satasia. Muuten todella hyvä meno ja TILAA TANSSIA. Wow! Paljon ulkomaalaisia.
Osoite: Liteiniy prospekt 57
Liteiniy prospektilta löytyy myös muita yökerhoja, jotka ajattelimme katsastaa viikonloppuna!
Tättärää!
ps. selvisi, etten ole pääsemässä Suomeen tämän vuoden puolella. on tullut juostua Pietarissa kolmen eri viranomaisen luona ja tänään menossa neljänteen! kuulin juttua, että hätätapauksessa voin paeta Suomen passilla Ukrainan kautta Suomeen. that would be awesome. pitääpi alkaa peruutella vr:n junalippuja…
pps. tammikuun alussa suunnitteilla reissu Annin, Marian ja Marin kanssa Uraliin! coolness. Moskovan kautta kohti lähikaupunkeja ja päätepysäkkinä Ekaterinburg & Kamensk-Uralskiy ja kaukaiset sukulaiset. toukokuussa mahdollisesti transsiberian! suomipojat palasivat juuri hengissä kyseiseltä matkalta, alkoi houkuttelemaan!
ppps. seuraavat kaksi viikonloppua suomi-vieraiden hostausta, jes! vika luento (makoisat 9h) yliopistolla ikinä lauantaina ja sit olis mun opinnot taputeltu kasaan. huh
torstai 21. marraskuuta 2013
Москва!
Oh my. Everything is so H U G E. 25 vuoden (no ehkei ihan) dissauksen jälkeen hävettää. Moskovahan on ihana! Eikä täällä ole yhtään vaarallista tai liian hektistä. Kadutkin on mukavan leveitä, että niissä mahtuu kulkemaan ja fiilis hieman jenkki- tai brittimäinen. Saavuimme siis maanantaiaamuna kymmenen maissa ja saimme paikallisilta apua hostellin löytämisessä. Tuli taas todistettua maailman pienuus. Pietarin päässä laiturilla meidät vastaanotti vaunuun kaksi moskovalaista breikkaria, joiden kanssa tuli jatkettua juttua. Selvisi, että toinen heistä oli osallistunut Soul City battleen lokakuussa ja kun aloin esittelemään videoita kyseisestä tapahtumasta puhelimestani niin siinähän komeili toinen pojista. Ja sattumoisin sama henkilö tuntee Focuksen ja AT:n. Haha. Reissuun lähdettiin kahdeksan hengen porukalla, viisi suomalaista (Emma, Elina, Minä, Lassi ja Roope) yksi virolainen (Mari) ja kaksi tsekkiä (Karel ja Vlastimil). Tsekit majoittuivat ystävien luona ja me muut suuntasimme hostellille. Huoneet sai vasta yhden maissa, joten jätimme laukut ja lähdimme pyörimään lähiympäristöön Arbatiin (alue keskustassa). Kun saavuimme yhden jälkeen takaisin ei huoneisiin pääsystä ollut tietoakaan. Lopulta kolmen maissa huoneestamme savustettiin viimeisetkin loiset ja pääsimme sisälle. Haju oli hieman inhottava, mutta muuten DA-hostelli on mahtava! Lopulta lähdimme pyörimään Kremlin ja punaisen torin lähistölle. GUM-tavaratalo oli kuin jenkkiunelma, mutta täynnä kalliita putiikkeja. Illalla pyörähdettiin vielä Жигули-nimisessä lähikuppilassa, paikka oli hauska ja toimii päivisin stolovayana.
Tiistaina lähdimme aamulla morjestamaan Leninin hautaa, poikettiin Kremlissä ja suuntasimme lounaan jälkeen kohti VNDH-asemaa. Kreml oli hienoinen pettymys, mutta sen sijaan sain ensimmäisen katupoliisin kimppuuni! Tietysti, koska ylitin siellä katua väärästä kohtaa. Selvisin tilanteesta onneksi passikopiota näyttämällä, anteeksipyynnöllä ja pienoisella säikähdyksellä. VNDH-aseman liepeiltä löytyi sen sijaan avaruusmuseo (siisti!) sekä suosittu ulkoilualue, että tv-torni mielettömän kaupunkinäköalan keran. Ainakin kuvien mukaan, en joutanut paikan päälle koska kauppakeskukset huusivat nimeäni. Pakko sanoa, että vaikka olin kuullut Moskovasta ja moskovalaisista kaikkea, suosittelen kaikkia käymään paikan päällä muodostamassa oman mielipiteensä. Kaupunkien eron kyllä huomaa, Moskova on järkyttävän iso. Mutta ihmiset ovat silti ystävällisiä, kun heiltä pyytää apua ja he puhuvat englantia enemmän kuin Pietarissa. Samoin turistien (englantia puhuvien) määrä on huomattavan paljon suurempi.
Jotta en unohtaisi lempipuheenaihettani, siirryn kohteeseen nimeltä passi. Passi, jonka vuoksi varasin Moskovan matkan, saatiin tosiaan samaan kaupunkiin kanssani. Sovimme virkailijan kanssa, että hän soittelee maanantaina, kun on kaivanut passini dokumenttikuormasta ja saavun tiistaina hakemaan sitä. Puhelua ei kuulunut, joten päätin olla omatoiminen ja soitella tiistaiaamusta ja saapua iltapäivällä paikan päälle. Eipäs tarvinnutkaan hahahaa, koska virkailija soitti itse minulle ja ilmoitti, että älä tule turhaan, täällä ei ole vielä mitään dokumentteja. Soittelen iltapäivällä. Ja niinhän hän soitti. Ja kertoi, että passini on siellä. Mutta sitähän minulle ei Venäjän maalla luovuteta, koska en omista Venäjän sisäistä passia (toimii siis henkkareina ja sitä voi hakea vain jos on pysyvät kirjat Venäjällä). Joten mitäs hittoa. Minulle ehdotettiin sisäisen passin hankkimista, jonka jälkeen voin noutaa "oikean" passin. Ahahhahaaaa. Ja liput jouluksi Suomeen on tosiaan hommattu kuukauden päähän. Proseduuri siirrä kirjat Venäjälle ja hommaa random sisäinen passi ensimmäistä kertaa ikinä kestää vähintään useita kuukausia. Good luck with that. Selitin tilanteen, että tosiaan olen jumissa täällä ja haluaisin kovasti jouluksi kotiin. Niinpä minulle ehdotettiin saapumaan keskiviikkoaamuna paikan päälle ja juttelemaan kasvotusten virkailijan esimiehen kanssa. Harmi, että toinen fazerin lahjontasuklaistani suli junamatkalla ja muotoitui ihme klöntiksi. Siispä saavuin keskiviikkoaamuna konsulaattiin ja ajattelin, että asia ratkee puhumalla niin kuin kaikki tähän asti Venäjällä. Mutta kuinkas kävikään! Olin tosiaan ensimmäistä kertaa samassa kaupungissa, jopa samassa RAKENNUKSESSA passini kanssa eikä sitä annettu minulle. EI ANNETTU. Melkein puoli vuotta kestänyt suklaalakkoni katkesi tähän. Sai geishaklöntti paremman käyttötarkoituksen. Koska nähtävästi kukaan venäläinen ei Helsingissä, eikä Moskovassa (lukuunottamatta ihanaa Elena-virkailijaa joka sai varoituksen koska oli sotkeutunut auttamaan minua) halua tehdä töitään niin kuin ne olisi tarkoitus tehdä, menen Pietariin päästyäni Suomen suurlähetystöön ja pyydän apua hätätilanteessa.
Muuten keskiviikkona konsulaattireissun jälkeen kävin katsomassa "kuuluisimman" sillan (joka oli aika karun näköinen tähän aikaan vuodesta) sekä vielä siistimmässä ja randomissa modernin taiteen museossa (miten kukaan tietämätön edes ikinä eksyisi keskelle sitä tehdasaluetta). Sitten tsekkasimme Moskovan yliopiston MGU:n (käsittämättömän kokoinen rakennus) sekä näköalan viereisen mäen päältä koko kaupungin ylle. Meinasin jäätyä hengiltä (täällä on kylmä), mutta Vlastic halusi bondailla kodittoman miehen kanssa. Lopulta lähdimme oikotietä pitkin metroasemalle, päädyimme keskelle puista ja mutaista mäkeä josta löytyi yksi kappale mäkihyppymäkiä ja laskettelualue, lensimme kuperkeikkaa ja hävitimme yhden kantalapun. Ja olimme kuitenkin Moskovan keskustan liepeillä. Myöhemmin olisi tarkoitus katsastaa paikallinen yöelämä keskiviikon kunniaksi, huomenna kurkata vielä yksi museo ja tv-torni mielettömän näköalan kera ja suunnata yöjunalla kohti kotoista Pietaria!
Day 4! Aamuinen herätys ei ollut aikainen. Keskiviikkoyön korttijuomapeli ja visiitti propaganda-baariin antoivat luvan nukkua pidempään. Lopulta raahauduimme tyttöjen kanssa Pushkinin museoon (pojat lähtivät katsomaan torture museota), joka oli hämmentävän sekainen kokoelma vanhoja tauluja, veistoksia, muumioita ja uskomattoman kauniita haute couture-mekkoja. Tämän jälkeen kävimme kurkkaamassa metroaseman, jolla saa 30 kyykkyä vastaan yhden ilmaisen metromatkan Sochin olympialaisten kunniaksi. Siellä sitä sitten kyykittiin, että päästään illalla juna-asemalle. Jännittävä yö taas edessä! Metroaseman kupeessa oli financial district ja mielettömät pilvenpiirtäjät ja tietenkin ostoskeskus :D Moskovassa oli paljon jenkkiketjuja, joita ei löydä Pietarista. Lopulta raahauduimme takaisin hostellille lepäilemään ennen lähtöä. Yhteenvetona; Moskova on mieletön metropoli ja ihanaa vaihtelua piskuiseen Pietariin. Ehkä kaikelle on tarkoituksensa ja minun ei enää kuulukaan palata Suomeen.. Eh eh. Anyhow, sorry guys but I just became a Moscow girl!
Ёлки палки!
ps. Moskovassa oli paljooon paremman näköisiä miehiä kuin Pietarissa ja PALJON! grau bisnesmiehille!
pps. yritän altistaa itseni useammin tilanteisiin, joissa joudun kirjoittamaan venäjää. se ei silti vielä suju ihan kuin pitäisi.
Tiistaina lähdimme aamulla morjestamaan Leninin hautaa, poikettiin Kremlissä ja suuntasimme lounaan jälkeen kohti VNDH-asemaa. Kreml oli hienoinen pettymys, mutta sen sijaan sain ensimmäisen katupoliisin kimppuuni! Tietysti, koska ylitin siellä katua väärästä kohtaa. Selvisin tilanteesta onneksi passikopiota näyttämällä, anteeksipyynnöllä ja pienoisella säikähdyksellä. VNDH-aseman liepeiltä löytyi sen sijaan avaruusmuseo (siisti!) sekä suosittu ulkoilualue, että tv-torni mielettömän kaupunkinäköalan keran. Ainakin kuvien mukaan, en joutanut paikan päälle koska kauppakeskukset huusivat nimeäni. Pakko sanoa, että vaikka olin kuullut Moskovasta ja moskovalaisista kaikkea, suosittelen kaikkia käymään paikan päällä muodostamassa oman mielipiteensä. Kaupunkien eron kyllä huomaa, Moskova on järkyttävän iso. Mutta ihmiset ovat silti ystävällisiä, kun heiltä pyytää apua ja he puhuvat englantia enemmän kuin Pietarissa. Samoin turistien (englantia puhuvien) määrä on huomattavan paljon suurempi.
Jotta en unohtaisi lempipuheenaihettani, siirryn kohteeseen nimeltä passi. Passi, jonka vuoksi varasin Moskovan matkan, saatiin tosiaan samaan kaupunkiin kanssani. Sovimme virkailijan kanssa, että hän soittelee maanantaina, kun on kaivanut passini dokumenttikuormasta ja saavun tiistaina hakemaan sitä. Puhelua ei kuulunut, joten päätin olla omatoiminen ja soitella tiistaiaamusta ja saapua iltapäivällä paikan päälle. Eipäs tarvinnutkaan hahahaa, koska virkailija soitti itse minulle ja ilmoitti, että älä tule turhaan, täällä ei ole vielä mitään dokumentteja. Soittelen iltapäivällä. Ja niinhän hän soitti. Ja kertoi, että passini on siellä. Mutta sitähän minulle ei Venäjän maalla luovuteta, koska en omista Venäjän sisäistä passia (toimii siis henkkareina ja sitä voi hakea vain jos on pysyvät kirjat Venäjällä). Joten mitäs hittoa. Minulle ehdotettiin sisäisen passin hankkimista, jonka jälkeen voin noutaa "oikean" passin. Ahahhahaaaa. Ja liput jouluksi Suomeen on tosiaan hommattu kuukauden päähän. Proseduuri siirrä kirjat Venäjälle ja hommaa random sisäinen passi ensimmäistä kertaa ikinä kestää vähintään useita kuukausia. Good luck with that. Selitin tilanteen, että tosiaan olen jumissa täällä ja haluaisin kovasti jouluksi kotiin. Niinpä minulle ehdotettiin saapumaan keskiviikkoaamuna paikan päälle ja juttelemaan kasvotusten virkailijan esimiehen kanssa. Harmi, että toinen fazerin lahjontasuklaistani suli junamatkalla ja muotoitui ihme klöntiksi. Siispä saavuin keskiviikkoaamuna konsulaattiin ja ajattelin, että asia ratkee puhumalla niin kuin kaikki tähän asti Venäjällä. Mutta kuinkas kävikään! Olin tosiaan ensimmäistä kertaa samassa kaupungissa, jopa samassa RAKENNUKSESSA passini kanssa eikä sitä annettu minulle. EI ANNETTU. Melkein puoli vuotta kestänyt suklaalakkoni katkesi tähän. Sai geishaklöntti paremman käyttötarkoituksen. Koska nähtävästi kukaan venäläinen ei Helsingissä, eikä Moskovassa (lukuunottamatta ihanaa Elena-virkailijaa joka sai varoituksen koska oli sotkeutunut auttamaan minua) halua tehdä töitään niin kuin ne olisi tarkoitus tehdä, menen Pietariin päästyäni Suomen suurlähetystöön ja pyydän apua hätätilanteessa.
Muuten keskiviikkona konsulaattireissun jälkeen kävin katsomassa "kuuluisimman" sillan (joka oli aika karun näköinen tähän aikaan vuodesta) sekä vielä siistimmässä ja randomissa modernin taiteen museossa (miten kukaan tietämätön edes ikinä eksyisi keskelle sitä tehdasaluetta). Sitten tsekkasimme Moskovan yliopiston MGU:n (käsittämättömän kokoinen rakennus) sekä näköalan viereisen mäen päältä koko kaupungin ylle. Meinasin jäätyä hengiltä (täällä on kylmä), mutta Vlastic halusi bondailla kodittoman miehen kanssa. Lopulta lähdimme oikotietä pitkin metroasemalle, päädyimme keskelle puista ja mutaista mäkeä josta löytyi yksi kappale mäkihyppymäkiä ja laskettelualue, lensimme kuperkeikkaa ja hävitimme yhden kantalapun. Ja olimme kuitenkin Moskovan keskustan liepeillä. Myöhemmin olisi tarkoitus katsastaa paikallinen yöelämä keskiviikon kunniaksi, huomenna kurkata vielä yksi museo ja tv-torni mielettömän näköalan kera ja suunnata yöjunalla kohti kotoista Pietaria!
Day 4! Aamuinen herätys ei ollut aikainen. Keskiviikkoyön korttijuomapeli ja visiitti propaganda-baariin antoivat luvan nukkua pidempään. Lopulta raahauduimme tyttöjen kanssa Pushkinin museoon (pojat lähtivät katsomaan torture museota), joka oli hämmentävän sekainen kokoelma vanhoja tauluja, veistoksia, muumioita ja uskomattoman kauniita haute couture-mekkoja. Tämän jälkeen kävimme kurkkaamassa metroaseman, jolla saa 30 kyykkyä vastaan yhden ilmaisen metromatkan Sochin olympialaisten kunniaksi. Siellä sitä sitten kyykittiin, että päästään illalla juna-asemalle. Jännittävä yö taas edessä! Metroaseman kupeessa oli financial district ja mielettömät pilvenpiirtäjät ja tietenkin ostoskeskus :D Moskovassa oli paljon jenkkiketjuja, joita ei löydä Pietarista. Lopulta raahauduimme takaisin hostellille lepäilemään ennen lähtöä. Yhteenvetona; Moskova on mieletön metropoli ja ihanaa vaihtelua piskuiseen Pietariin. Ehkä kaikelle on tarkoituksensa ja minun ei enää kuulukaan palata Suomeen.. Eh eh. Anyhow, sorry guys but I just became a Moscow girl!
Ёлки палки!
ps. Moskovassa oli paljooon paremman näköisiä miehiä kuin Pietarissa ja PALJON! grau bisnesmiehille!
pps. yritän altistaa itseni useammin tilanteisiin, joissa joudun kirjoittamaan venäjää. se ei silti vielä suju ihan kuin pitäisi.
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
FINLAND SUOMI ФИНЛЯНДИЯ
Sain ilokseni taas ystäviä Helsingistä. Piristi viikonloppua kummasti, kolme päivää naurua Juhanin juttuja kuunnellessa. Ja kuinka ollakaan, kun oltiin Emmin, Juhanin ja Johannan (team satakunta) kanssa lounastamassa stolovayassa, viereisestä pöydästä nousee pää "anteeks. kuulin et puhutte suomee. mistäpäin ootte?" "aijaa. nonni. tosi siistiä hei. mitäs te täällä?" "jaa jaa, mää oon tota porist. vaihdos tääl." Ahahhahaa. Päätimme pitäytyä tarinassa, jonka mukaan oltiin "stadilaisia." Porilaisuus on kuin syöpä, leviää kaikkialle. Parin tunnin päästä ruokakaupassa joku tuntematon nainen alkaa kyselemään meiltä suomeksi kookosmaitoa (ei muuten löydy juurikaan mistään). Seuraavana iltana bongaan baarista kahdeksan poikaa. Kaikki Turun kauppiksesta. Finland is everywhere. Siksi on hyvä hetki lähteä Moskovaan! Suunnilleen tunnin päästä. Jännää. Enpä ole kuullut muuta kuin varoitteluja ja kun varoittelu tulee venäläisen suusta, otan sen tosissaan. Joten jännä nähdä mitäköhän siellä on vastassa. Pakattu on viime hetkellä ja kiireessä (piti hyvästellä arvoisat vieraat). Pääasia jos saisin sieltä passin matkaani. Sain yhteyden Moskovan konsulaatin huippumukavan Elena-virkailijan kautta Helsinkiin, jossa viime hetkellä ehdittiin tunkea passini kerran kuussa Hki-Moskova väliseen postiin. Uskomaton tuuri. Mutta eipä vielä manailla mitään!
Käytiin perjantaina Jamie Oliverin italialaisessa ravintolassa. Palvelu oli mahtavaa, ruoka hyvää ja hinta kohdallaan! 20 eurolla sai pastan, paahdettuja vihanneksia, lasin viiniä ja jälkkärin.
Tajusin myös, kun tapasin suomalaispojat baarissa, että olin unohtanut tavan millä suomalaiset (ainakin omissa kokemuksissa) tutustuvat uusiin ihmisiin. "MISSÄ opiskelet, mikä sinusta tulee kun valmistut, mitä siistiä olet tehnyt" statusstatusstatus * saavutukset * raharaha * menestys. Kamalaa! Sen tajuaa vasta, kun ei ole kahteen kuukauteen kuullut moisia kysymyksiä. Täällä ketään ei tiedä kenenkään koulutaustoja, menestystarinoita, taloudellista tilannetta yms. Ja se tuntuu hyvältä! Täällä on tutustunut ihmisiin ihmisinä. Ei meriitteinä. Siinäpä on uusi vaihtomissioni, viedä tämä mukanani Suomeen.
Nyt alkaa tulla jo kiire, joten byebye ja kaikkea ihanaa alkavaa viikkoa! Huomasin, että blogini on yksipuolinen ilman kuvia joten jatkossa luvassa niitä :) Ja Moskovan reissun jälkeen (palaamme perjantaiaamuna kl 06) Moskovatilitystä!
heissulivei!
ps. mennään Moskovaan yöjunalla, avovaunussa makuupaikoin. kokemus!
maanantai 11. marraskuuta 2013
Ravintolat ja yökerhot Pietarissa sekä vähän kuulumisia.
Pakko todeta. Olen edelleen
täällä. Mikä havahtuminen. Saattaisin haluta Helsinkiin. Päiväksi. Tai
kahdeksi. Ihan vain käymään. Ehkä juuri siksi, että se on kiellettyä. No,
haluaisin kuitenkin, mutta en voi. Todennäköisesti siellä on yhtä tylsää ja pimeää,
kuin joka marraskuu tähän asti… Mutta haluaminen kasvoi vielä hitusen juuri
äskettäin, kun sain viimeisimmät uutiset. Seuraavana aikajana fiiliksistä
torstaista tähän päivään:
torstai: hieman allapäin,
tilanne korjattiin iltalenkillä kauniin Nevajoen varrella yltiöromanttisen
iltavalaistuksen (jonka ostan täysin!) saattelemana.
perjantai: herään aamulla
polvivamman kera, joka on tullut torstain piristysjuoksun seurauksena. kävely
muuttui linkkaukseksi, mieliala silti vielä hilpeä. iltapäivään mennessä siitä
tulee itkuisen masentunut moskovan puhelun jälkeen. tätä seuraa kurssikaverin
ilkeä tykitys päin naamaa ja toisen vittuilua kesken ryhmätyön teon. lienee
tärkeää mainita, että kahteen edelliseen yöhön en ole saanut unta koska asun
lähimpänä plimplom-hissiä ja kylpyhuoneen putket huutavat minuutin välein.
joten kyllä, olen aivan uskomattoman herkällä päällä ja pidättelin itkua
viimeisillä voimilla. menen nukkumaan ajoissa korvatulppien kera.
lauantai: herään hyvin
nukutun yön jälkeen ja alan uskoa että moskovassa vastannut pappa oli vain
pihalla, eikä tiennyt mistä etsiä passiani. päiväksi kouluun ja illalla ulos
coyote uglyyn (oli muuten siisti paikka! vähän hintava tosin). ennen beer
pongia ja uloslähtöä käyn kääntymässä klinikalla näyttämässä polveani, viikon
liikuntakielto ja voltarenia kehiin. kaikki kunnossa, kunnes taas eräs
vaihtareista päättää purkaa kiukkunsa minuun. tarvitaan yksi hidas kappale ja
liikaa humalaisia pareja nojailemassa toisiinsa ja häivyn paikalta.
sunnuntai: aamulla kouluun,
päivästä selviydytty voittajana (kahden päivän (alk. 8h/pv.)
tilintarkastuskurssi englanniksi, puolet ajasta googletan termejä suomeksi) ja
palkitsen itseni shoppailulla. kaikki hyvin.
maanantai: meinasin unohtaa
surkuhupaisan passini, kunnes tapaan venäläisen ystäväni jolta pyydän apua
soittamisessa (haluan välttää kaikki kielelliset väärinymmärrykset). tulos:
passini on lähetetty helsinkiin, koska moskovan pää ei ikinä ole saanut faksia,
jossa pyydettiin jättämään passi sinne. ratkaisuksi tarjottiin puhelua
helsingin päähän ja hyvityksenä lähettämään passi pikana takaisin (miksi sitä
ei voi lähettää hyvityksenä tänne??). helsingin pää ei vastaa puheluihin, turku
(huomattavasti helsinkiä asiakaspalvelualttiimpi) nostaa kätensä pystyyn. ainoa
tapa saada viesti helsingin venäjän suurlähetystön konsuliosastolle on
nähtävästi mennä paikan päälle. ai niin, eihän se ole mahdollista! päivän
kruunaa viesti verkkopankissa: "korttisi on kopioitu. suosittelemme
sulkemaan sen ja tilaamaan uuden." toki. mistä sen voi noutaa? …………………
Kun jossain vaiheessa
nousen tästä suosta, pidän itseäni sankarina.
Vielä yksi must juttu ennen
ruokaa! Aiheutimme "Introduction to the Russian
Civilization"-kurssilla skandaalin. Osana kurssin arviointia oli ryhmätyö,
jonka esitykset olivat viime viikolla. Ylpeänä astelimme luokan eteen (hyvin
valmistautuneina) tiedostaen 12 minuutin aikarajoituksen sekä taustat ja ai
että. 12 minuutin kohdalla opettaja hermostuen keskeyttää esityksen
(viimeisellä slidella) ja sanoo, että nyt menee jo yli ajan ja aiai pakko
lopettaa! Seisoimme hieman hämmentyneinä, koska edellinen esitys kesti yli 20
minuuttia eikä tämä tuntunut häiritsevän ketään ja jätimme koko touhun
roikkumaan ilmaan. Aiheena oli "disorder and corruption in Russia" ja
keskeytyksen kohdalla olin kertomassa kolmatta esimerkkiä korruptiosta
Venäjällä……… Kaikki eivät vain kestä totuutta. Venäläinen ystäväni totesi
tähän: "Katsoppas nyt Marika, eivät Suomessa ottaneet rahaa vastaan kun
yritit tarjota nopeuttaaksesi passiasioita. Ja miten nyt kävi! Eihän tämä maa
pyöri ilman korruptiota." Enough said.
Ja ruokaan. Ensi alkuun
varoituksen sana: ruoka-annokset Venäjällä ovat pieniä, eikä niistä aina tule
täyteen. Siksi on hyvä ottaa useampaa eri lajia. Ulkona syöminen on onneksi
huomattavasti halvempaa (2-3 kertaa) kuin Suomessa. Ketjuista kerron
osoitteeksi lähimpänä keskustaa olevan.
Ruokapaikat, joita
suosittelen:
Pirogoviy Dvorik
- пироговый дворик (ketju)
Runsas valikoima suolaisia
ja makeita piirakoita, salaatteja, keittoja, leivoksia, myös lämpimiä
ruoka-annoksia. Kl 12-17 lounastarjous, sis. suolaisen & makean piirakan,
keiton, salaatin ja teen. Hinta n. 160RUB eli alle 4e.
Osoite: Kanal Griboedova
dom 22 korpus 5
Market Place (ketju)
Selkeästi länsimaalainen
konsepti, sisustusta myöten. Eri pisteitä, joista saa salaattia, kalaa, pastaa,
wokkeja jne. Hieman kalliimpi mitä muut ruokailupaikat, silti Suomen hintatasoa
matalampi (esim wokkiannos alle 5e, ruoka oikein maukasta). Tilataan suoraan
tiskeiltä, maksetaan annos kassalle.
Osoite: Nevskiy Prospekt 24
Evrazia - Евразия (ketju)
Aasialaista ruokaa, hinnat
suurin piirtein Market placen luokkaa. Kävin kerran, tykkäsin. Harvemmin syön
sushia, mutta toiset ovat pitäneet. Tilaus listalta. Evrazioita on loputtomasti
ympäri kaupunkia, et voi välttyä törmäämästä ravintolaan.
Osoite: Kanal Griboedova
dom 22 korpus 5
Stolovaya nr.1 -
Столовая нo 1. (ketju)
Stolovaya (ruokailuhuone)
on ehdottomasti venäläisin ja herkullisin ruokapaikka kaupungissa, Stolovoyia
on loputtomasti mutta halvin ja hinta-laatusuhteeltan ykkönen on tietenkin
nro.1! Ruoka on todella hyvää ja edullista, liukuhihna tyyliin valitaan ensin
salaatti, keitto, lämmin ruoka, side dish, jälkiruoka, piirakat, mehu, kahvi
jne. Jonoa on yleensä jonkin verran, mutta se menee näpsäkästi. Stolovayassa on
myös hyvä tietää nopeasti, mitä haluaa tilata. Aina kyltit ja hinnat eivät ole
oikeilla kohdilla, joten laskun loppusumma on aina pieni arvoitus. Virallisia
nettisivuja ei löydy mutta alla linkki erään opiskelijan blogiin aiheesta.
Osoite: Nevskiy Prospekt 23
(SKA-liikkeen vieressä)
Teremok - Теремок (ketju)
Kohtuuhinnalla hyviä
blinejä. Suolaisia sekä makeita, saatavilla myös keittoja. Yhdestä blinistä ei
ehkä tule täyteen (hinta vaihtelee 50RUB-100RUB välillä) ja tykkään tehdä
blinejä ennemmin kotona. Toinen bliniketju on tsainaja loshka (teelusikka) -
Чайная Лошка, joka on edullisempi mutta ei yhtä maukas.
Osoite: Nevskiy Prospekt,
Ulitsnaya totska, ulitsa italjanskaya 29
Kahvilat:
Anticafé (Ziferburg, löytyy myös muita muilla nimillä)
Siistein asia ikinä.
Kahvila, jossa maksetaan istutun ajan perusteella ja hintaan sisältyy kaikki
mitä tilasta löytyy. Erikoiskahvit, tee, paahtoleivät marmeladilla, keksejä,
muroja…. Parasta on kuitenkin ilmapiiri ja sisustus! Siistiä, suosittelen
lämpimästi jos vain löydät perille! n. 100 RUB / h
Osoite: Nevskiy Prospekt 48
(sisäänkäynti Passagen kohdalla, 3.krs)
Brooklyn café
Tärkeä tiedotus. Venäläiset
pitävät teen lisäksi myös kahvista. Osaavatko he valmistaa kahvia? Hell no.
Suurimmaksi osaksi aivan järkyttävää kuraa. Mitä asialle voi tehdä? Esimerkiksi
raahautua Brooklyn cafeeseen koulua vastapäätä ja ostaa ihana, pehmeä,
täyteläinen cappuccino 100 ruplalla eli noin kahdella ja puolella eurolla. Ja
vitutuksesi on taatusti poissa! Yksi keino yrittää poistaa kitkerä kahvin maku
suusta on käyttää kahvin (joka täällä tunnetaan pääasiassa americanona) kanssa
kermaa. Mutta aina sekään ei auta. Kyllä. Toin Suomesta paketin tummaa
presidenttiä.
Osoite: Fineciä (Kanal
Griboedova 30/32) vastapäätä
Schastye - частье (ketju)
Ihana, kodikas, romanttinen
ja mitä vielä ehkä hieman ylihinnoiteltu (ei oikeastaan liiaksi) suoraan
Iisakin kirkkoa vastapäätä. Oioioioi. Namskis!
Osoite: Malaya Morskaya 24
www: http://schastye.com
Sladkoezka -
Сладкоежка (ketju)
En oikeastaan ole koskaan
käynyt sisällä, mutta näyttää niin herkullisesta ulospäin ja liikkeitä on
pitkin kaupunkia, joten paikka ei voi olla huono!
Huvittunein terveisin,
Mimika.
ps. olen tällä hetkellä
"russian political system"-kurssilla. mielenkiintoista
"faktaa." palaan tähän myöhemmin. samoin kuten yökerhoesittelyihin!
pps. sössin blogini ja en löydä enää vanhaa fonttia enkä oikeaa kokoa???
pps. sössin blogini ja en löydä enää vanhaa fonttia enkä oikeaa kokoa???
tiistai 5. marraskuuta 2013
Big city life
Suihkun vuoto on räjähtänyt käsiin. Kahden korjausoperaation jälkeen siivooja ja asuntolan johtajat juonivat selkäni takana muuttoani toiseen kerrokseen. Koska pidän henkistä hyvinvointia tärkeänä, olen valmis kestämään vesivahingon (joka on levinnyt jo eteisen kupruilevaksi lattiaksi), jotta en joutuisi taas kokemaan muutosta elämässäni. Asuminen neljännessä kerroksessa ei ole sama, kuin asuminen kolmannessa. Ei ei ei. Kaikki yhteiset keittiötarvikkeetkin löytyvät nelosesta - sieltä mistä ystävätkin. Kaikki kolmoskerroksen asukkaat ovat toisen asuntolan uusia tulokkaita, siis aivan liikaa muutoksia. Pidän myös siitä, että siivooja paljastaa käyvänsä poissaollessani huoneessani (tekemässä mitä?) koska on perillä vesivahingon tilanteesta. Hmph. Toisen asuntolan toimistotäti taas ehdotti, että muuttaisin sinne. Viihtyvyyden vuoksi. Itse ajattelin vain pysyä huoneessani.
Venäjällä on muuten muhkeat tyynyt. Ne voittavat jopa tempurin. Mikä on sinänsä noloa. Kävin lauantaina myös urheiluhieronnassa, jonka sain kavereilta syntymäpäivälahjaksi. Ah<3. Olenkohan ikinä kärsinyt niin paljon kivusta, mutta se fiilis sen jälkeen! Ei uskoisi, että pienestä naisesta lähtee niin paljon voimaa. Näiden perusteella minun ei pitäisi enää kärsiä niskakivuista, lihasjännityksistä ja hengitysvaikeuksista.
Tajusin juuri, että ennen tänne tuloa oletin lähinnä parantavani kielitaitoa venäjässä ja saavani venäläisen kulttuurikylvyn. Pääasiassahan asun kaikkien muiden, kuin venäläisten kanssa. Todellisuudessa olen siis saanut vaikutteita useista eri maista, joka on johtanut mm. opettavaisiin (?) ryhmätyökokemuksiin (kyllä, ovat suosittuja myös täällä) ja avaramieliseen jakamiskulttuuriin. Ellet halua mahdollisesti riitaantua ranskalaisten kanssa, niin hyväksy että keittiötarvikkeesi hupenevat ja vaihtelevat paikkaa sattumanvaraisesti. Ainoana lapsena saatan purra hieman hammasta. Jos jotain kiinnostaa, niin täällä on vaihto-oppilaita mm. Suomesta, Ruotsista, Virosta, Latviasta, Bulgariasta, Unkarista, Tsekeistä, Saksasta, Ranskasta, Jenkeistä (saywhat!), Koreasta, Japanista, Hongkongista ja Kazakshtanista. (Mutta missä komeat tanskalaiset tai hollanti? Hä?) Eniten on suomalaisia, saksalaisia ja ranskalaisia. Parhaiten tulen toimeen saksalaisten ja vähiten ranskalaisten kanssa. Molempien joukossa on toki poikkeuksia (: Olen tullut siihen tulokseen, että voisin opetella saksan kielen ja venäläisten ei kuuluisi puhua englantia ollenkaan, koska samalla heidän luonteensa kokevat negatiivissävytteisen muutoksen. Toki vaihtoehtona olisi kielen perusteellinen opettelu.
Ja JEEEE työharjoittelupaikka kevääksi valmistui viime viikolla! Suomi-Venäjä Kauppakamarin venäjänkielisen osaston taloushallinnon assistentti. Jiiihuuuuu olen kusessa! Joululoma menee taloussanastoa opetellessa. Mutta vähänkö opin kaikkea uutta!! Koska harjoittelu on palkaton, ajattelin vielä hankkia jonkun helpohkon osa-aikatyön taloudelliseksi tueksi.
Heissulivei!
PS. Moskovaan 18.11-21.11 jiihaaaaa!
PPS. Kävin viikon sisään katsomassa kaksi elokuvaa, Gravity (dubattu venäjäksi, nukahdin kesken kaiken) ja Stalingrad (venäläis-saksalainen,aivan mahtava, pakko mennä uusiksi!). Leffaliput ovat melkein ilmaisia, aamuelokuva maksaa 100RUB eli noin 2.5e. Illalla pääsi taas katsomaan 3D:tä alle 10 eurolla.
PPPS. Tätä postausta seuraa pikimmiten ravintola/kahvila/yökerho - insight. Vihdoin….
PPPPS. Ajattelin myöhemmin kertoa hieman kursseista, joita täällä otin ja mitä mieltä olin niiden sisällöstä/opettajista. Jos joku tänne myöhemmin tuleva vaikka hyötyisi tästä tiedosta.
Venäjällä on muuten muhkeat tyynyt. Ne voittavat jopa tempurin. Mikä on sinänsä noloa. Kävin lauantaina myös urheiluhieronnassa, jonka sain kavereilta syntymäpäivälahjaksi. Ah<3. Olenkohan ikinä kärsinyt niin paljon kivusta, mutta se fiilis sen jälkeen! Ei uskoisi, että pienestä naisesta lähtee niin paljon voimaa. Näiden perusteella minun ei pitäisi enää kärsiä niskakivuista, lihasjännityksistä ja hengitysvaikeuksista.
Tajusin juuri, että ennen tänne tuloa oletin lähinnä parantavani kielitaitoa venäjässä ja saavani venäläisen kulttuurikylvyn. Pääasiassahan asun kaikkien muiden, kuin venäläisten kanssa. Todellisuudessa olen siis saanut vaikutteita useista eri maista, joka on johtanut mm. opettavaisiin (?) ryhmätyökokemuksiin (kyllä, ovat suosittuja myös täällä) ja avaramieliseen jakamiskulttuuriin. Ellet halua mahdollisesti riitaantua ranskalaisten kanssa, niin hyväksy että keittiötarvikkeesi hupenevat ja vaihtelevat paikkaa sattumanvaraisesti. Ainoana lapsena saatan purra hieman hammasta. Jos jotain kiinnostaa, niin täällä on vaihto-oppilaita mm. Suomesta, Ruotsista, Virosta, Latviasta, Bulgariasta, Unkarista, Tsekeistä, Saksasta, Ranskasta, Jenkeistä (saywhat!), Koreasta, Japanista, Hongkongista ja Kazakshtanista. (Mutta missä komeat tanskalaiset tai hollanti? Hä?) Eniten on suomalaisia, saksalaisia ja ranskalaisia. Parhaiten tulen toimeen saksalaisten ja vähiten ranskalaisten kanssa. Molempien joukossa on toki poikkeuksia (: Olen tullut siihen tulokseen, että voisin opetella saksan kielen ja venäläisten ei kuuluisi puhua englantia ollenkaan, koska samalla heidän luonteensa kokevat negatiivissävytteisen muutoksen. Toki vaihtoehtona olisi kielen perusteellinen opettelu.
Ja JEEEE työharjoittelupaikka kevääksi valmistui viime viikolla! Suomi-Venäjä Kauppakamarin venäjänkielisen osaston taloushallinnon assistentti. Jiiihuuuuu olen kusessa! Joululoma menee taloussanastoa opetellessa. Mutta vähänkö opin kaikkea uutta!! Koska harjoittelu on palkaton, ajattelin vielä hankkia jonkun helpohkon osa-aikatyön taloudelliseksi tueksi.
Heissulivei!
PS. Moskovaan 18.11-21.11 jiihaaaaa!
PPS. Kävin viikon sisään katsomassa kaksi elokuvaa, Gravity (dubattu venäjäksi, nukahdin kesken kaiken) ja Stalingrad (venäläis-saksalainen,aivan mahtava, pakko mennä uusiksi!). Leffaliput ovat melkein ilmaisia, aamuelokuva maksaa 100RUB eli noin 2.5e. Illalla pääsi taas katsomaan 3D:tä alle 10 eurolla.
PPPS. Tätä postausta seuraa pikimmiten ravintola/kahvila/yökerho - insight. Vihdoin….
PPPPS. Ajattelin myöhemmin kertoa hieman kursseista, joita täällä otin ja mitä mieltä olin niiden sisällöstä/opettajista. Jos joku tänne myöhemmin tuleva vaikka hyötyisi tästä tiedosta.
Tilaa:
Kommentit (Atom)