Sain ilokseni taas ystäviä Helsingistä. Piristi viikonloppua kummasti, kolme päivää naurua Juhanin juttuja kuunnellessa. Ja kuinka ollakaan, kun oltiin Emmin, Juhanin ja Johannan (team satakunta) kanssa lounastamassa stolovayassa, viereisestä pöydästä nousee pää "anteeks. kuulin et puhutte suomee. mistäpäin ootte?" "aijaa. nonni. tosi siistiä hei. mitäs te täällä?" "jaa jaa, mää oon tota porist. vaihdos tääl." Ahahhahaa. Päätimme pitäytyä tarinassa, jonka mukaan oltiin "stadilaisia." Porilaisuus on kuin syöpä, leviää kaikkialle. Parin tunnin päästä ruokakaupassa joku tuntematon nainen alkaa kyselemään meiltä suomeksi kookosmaitoa (ei muuten löydy juurikaan mistään). Seuraavana iltana bongaan baarista kahdeksan poikaa. Kaikki Turun kauppiksesta. Finland is everywhere. Siksi on hyvä hetki lähteä Moskovaan! Suunnilleen tunnin päästä. Jännää. Enpä ole kuullut muuta kuin varoitteluja ja kun varoittelu tulee venäläisen suusta, otan sen tosissaan. Joten jännä nähdä mitäköhän siellä on vastassa. Pakattu on viime hetkellä ja kiireessä (piti hyvästellä arvoisat vieraat). Pääasia jos saisin sieltä passin matkaani. Sain yhteyden Moskovan konsulaatin huippumukavan Elena-virkailijan kautta Helsinkiin, jossa viime hetkellä ehdittiin tunkea passini kerran kuussa Hki-Moskova väliseen postiin. Uskomaton tuuri. Mutta eipä vielä manailla mitään!
Käytiin perjantaina Jamie Oliverin italialaisessa ravintolassa. Palvelu oli mahtavaa, ruoka hyvää ja hinta kohdallaan! 20 eurolla sai pastan, paahdettuja vihanneksia, lasin viiniä ja jälkkärin.
Tajusin myös, kun tapasin suomalaispojat baarissa, että olin unohtanut tavan millä suomalaiset (ainakin omissa kokemuksissa) tutustuvat uusiin ihmisiin. "MISSÄ opiskelet, mikä sinusta tulee kun valmistut, mitä siistiä olet tehnyt" statusstatusstatus * saavutukset * raharaha * menestys. Kamalaa! Sen tajuaa vasta, kun ei ole kahteen kuukauteen kuullut moisia kysymyksiä. Täällä ketään ei tiedä kenenkään koulutaustoja, menestystarinoita, taloudellista tilannetta yms. Ja se tuntuu hyvältä! Täällä on tutustunut ihmisiin ihmisinä. Ei meriitteinä. Siinäpä on uusi vaihtomissioni, viedä tämä mukanani Suomeen.
Nyt alkaa tulla jo kiire, joten byebye ja kaikkea ihanaa alkavaa viikkoa! Huomasin, että blogini on yksipuolinen ilman kuvia joten jatkossa luvassa niitä :) Ja Moskovan reissun jälkeen (palaamme perjantaiaamuna kl 06) Moskovatilitystä!
heissulivei!
ps. mennään Moskovaan yöjunalla, avovaunussa makuupaikoin. kokemus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti