tiistai 5. marraskuuta 2013

Big city life

Suihkun vuoto on räjähtänyt käsiin. Kahden korjausoperaation jälkeen siivooja ja asuntolan johtajat juonivat selkäni takana muuttoani toiseen kerrokseen. Koska pidän henkistä hyvinvointia tärkeänä, olen valmis kestämään vesivahingon (joka on levinnyt jo eteisen kupruilevaksi lattiaksi), jotta en joutuisi taas kokemaan muutosta elämässäni. Asuminen neljännessä kerroksessa ei ole sama, kuin asuminen kolmannessa. Ei ei ei. Kaikki yhteiset keittiötarvikkeetkin löytyvät nelosesta - sieltä mistä ystävätkin. Kaikki kolmoskerroksen asukkaat ovat toisen asuntolan uusia tulokkaita, siis aivan liikaa muutoksia. Pidän myös siitä, että siivooja paljastaa käyvänsä poissaollessani huoneessani (tekemässä mitä?) koska on perillä vesivahingon tilanteesta. Hmph. Toisen asuntolan toimistotäti taas ehdotti, että muuttaisin sinne. Viihtyvyyden vuoksi. Itse ajattelin vain pysyä huoneessani.

Venäjällä on muuten muhkeat tyynyt. Ne voittavat jopa tempurin. Mikä on sinänsä noloa. Kävin lauantaina myös urheiluhieronnassa, jonka sain kavereilta syntymäpäivälahjaksi. Ah<3. Olenkohan ikinä kärsinyt niin paljon kivusta, mutta se fiilis sen jälkeen! Ei uskoisi, että pienestä naisesta lähtee niin paljon voimaa. Näiden perusteella minun ei pitäisi enää kärsiä niskakivuista, lihasjännityksistä ja hengitysvaikeuksista.

Tajusin juuri, että ennen tänne tuloa oletin lähinnä parantavani kielitaitoa venäjässä ja saavani venäläisen kulttuurikylvyn. Pääasiassahan asun kaikkien muiden, kuin venäläisten kanssa. Todellisuudessa olen siis saanut vaikutteita useista eri maista, joka on johtanut mm. opettavaisiin (?) ryhmätyökokemuksiin (kyllä, ovat suosittuja myös täällä) ja avaramieliseen jakamiskulttuuriin. Ellet halua mahdollisesti riitaantua ranskalaisten kanssa, niin hyväksy että keittiötarvikkeesi hupenevat ja vaihtelevat paikkaa sattumanvaraisesti. Ainoana lapsena saatan purra hieman hammasta. Jos jotain kiinnostaa, niin täällä on vaihto-oppilaita mm. Suomesta, Ruotsista, Virosta, Latviasta, Bulgariasta, Unkarista, Tsekeistä, Saksasta, Ranskasta, Jenkeistä (saywhat!), Koreasta, Japanista, Hongkongista ja Kazakshtanista. (Mutta missä komeat tanskalaiset tai hollanti? Hä?) Eniten on suomalaisia, saksalaisia ja ranskalaisia. Parhaiten tulen toimeen saksalaisten ja vähiten ranskalaisten kanssa. Molempien joukossa on toki poikkeuksia (: Olen tullut siihen tulokseen, että voisin opetella saksan kielen ja venäläisten ei kuuluisi puhua englantia ollenkaan, koska samalla heidän luonteensa kokevat negatiivissävytteisen muutoksen. Toki vaihtoehtona olisi kielen perusteellinen opettelu.

Ja JEEEE työharjoittelupaikka kevääksi valmistui viime viikolla! Suomi-Venäjä Kauppakamarin venäjänkielisen osaston taloushallinnon assistentti. Jiiihuuuuu olen kusessa! Joululoma menee taloussanastoa opetellessa. Mutta vähänkö opin kaikkea uutta!! Koska harjoittelu on palkaton, ajattelin vielä hankkia jonkun helpohkon osa-aikatyön taloudelliseksi tueksi.


Heissulivei!


PS. Moskovaan 18.11-21.11 jiihaaaaa!

PPS. Kävin viikon sisään katsomassa kaksi elokuvaa, Gravity (dubattu venäjäksi, nukahdin kesken kaiken) ja Stalingrad (venäläis-saksalainen,aivan mahtava, pakko mennä uusiksi!). Leffaliput ovat melkein ilmaisia, aamuelokuva maksaa 100RUB eli noin 2.5e. Illalla pääsi taas katsomaan 3D:tä alle 10 eurolla.

PPPS. Tätä postausta seuraa pikimmiten ravintola/kahvila/yökerho - insight. Vihdoin….

PPPPS. Ajattelin myöhemmin kertoa hieman kursseista, joita täällä otin ja mitä mieltä olin niiden sisällöstä/opettajista. Jos joku tänne myöhemmin tuleva vaikka hyötyisi tästä tiedosta.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti