Tänään on sitten viimeinen työpäivä Danske Bankissa. Ja koska meitä oli muutama muukin, niin koko viikko on ollut yhtä herkkujen juhlaa. Sanomattakin selvää, että oli haikea fiilis mutta olen silti yllättynyt miten hyvin kyseisessä paikassa olen viihtynyt. Concact centerin kollegat ovat aivan huippuja & kaikkia kohdellaan tasavertaisesti iästä ja taustasta huolimatta. Vaikka jossain vaiheessa unelmoin urasta tilintarkastuksen parissa (don't even ask why) saatan aivan hyvin palata Danske Bankiin vielä takaisin. (:
Parin päivän päästä olisi siis muutto edessä ja siirryn viimeiseksi viikoksi evakkoon ihanaisen Kiia-vaimon luokse. Olen yrittänyt ennakoida tulevaa muuttoa ja aloitin pakkaamisen jo viikko sitten. 20 neliön yksiöön mahtuu uskomaton määrä tavaraa. Jokainen laatikko ja hylly tuntuu mustalta aukolta, joiden syövereistä löytyy loputtomasti paperilappusia ja ikivanhoja Kauppalehtiä. Olisin halunnut myydä siivouspäivässä vaatteitani, mutta tajusin etten tätä vaan ehdi enkä jaksa. Ja jotta ihmiset eivät erehtyisi luulemaan, että asiat ovat alkaneet sujua, kerron lisää mieltä ylentäviä esimerkkejä siitä miten päädyin seuraavaan:
Vaihtomissio 3#
Unohda suunnitelmat seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Ne ovat väistämättä epärealistisia.
Kaikki vähääkään minua tuntevat tietävät tämän vaativan minulta tsemppiä. Hyvin paljon tsemppiä. Elän siitä että kalenterini on täytetty eri värikoodeilla, jotka ilmentävät koulua, töitä, treenejä, ystäviä, läksyjä sekä muita mahdollisia tapahtumia. Ja kun olen tunkenut kalenterin täyteen ja juoksen paikasta toiseen ja jos vahingossa MYÖHÄSTYN ratikasta tai jään jälkeen aikatauluissani stressaan aivan hulluna. Tämän takia puoliksi hylkäsin kalenterini viime keväänä, enkä ole kesän aikana potenut huonoa omatuntoa tekemättömistä asioista. Koska ei ole ollut asioita mitä pitäisi tehdä. Hah! Kunnes tulee syksy. Ja homma alkaa alusta. Mutta ei tällä kertaa.
Ja nyt niihin loputtomiin haasteisiin. Sain viikko sitten sähköpostiini listan syksyn lukkarista. Suurin osa ehkä jo tietää mielipiteeni kyseisestä dokumentista. Että koko syksyn sitten ajateltiin opiskella maanantaista lauantaihin neljän ja iltayhdeksän välillä. Että niin. Sano hei hei Kannon Dans House ja hyvät nykäritunnit. Hei hei! Erehdyin myös laittamaan mailia opintotoimiston vastaavalle (hän oli itse ensin mailannut meille kuinka ehdotonta on ilmoittautua HETI kyseiseen paikkaan, kun saavumme maahan. mikäli saavumme illalla tai vkloppuna, meidän tulee ilmestyä sinne välittömästi seuraavana arkiaamuna. ja miksi? koska muuten saa sakot. no tottakai) kysyäkseni koskevatko kaikki ohjeet myös minua, kun en joudu leikkimään viisumin kanssa. Tämän keskustelun päätteeksi minulle sitten selvisi, että en saa tuota sisäistä passia varten tarvittavia pysyviä kirjoja Venäjälle, pelkät tilapäiset. Eli taas vaihteeksi olen saanut virheellistä tietoa enkä voikaan hakea sisäistä passia? Sitten olen tosissaan karanteenissa Pietarissa. Ehdin jo unelmoida käyväni Moskovassa (taas yksi todiste olla tekemättä suunnitelmia).
Mutta jotain hyvääkin olen saanut aikaan! Laitoin Kelalle valituskirjelmän koskien saamaani päätöstä ulkomaiseen opintotukeen. Venäjä luokitellaan matalan vuokratason maaksi ja sinne myönnetään automaattisesti n. 75 € asumislisä. Tein hienoja laskelmia ja ilmoitin, että tällä summalla saisin tukea noin 44% vuokran hinnasta, enkä pitänyt tätä vertailukelpoisena Suomen 80% asumislisälle. Lopulta sain vastauksen noin puolessatoista viikossa ja minulle myönnettiin 100% asumislisä. Hah! Ei valittamista. Tämän lisäksi voin huoletta unohtaa pelkoni sopeutumisesta uuteen kaupunkiin, sillä onnistuin jo viime viikonlopun aikana haalimaan pietarilaisia tanssikontakteja UK Bboy Championshipseistä sekä yhteisten tuttujen kautta. Soul city-festarit järjestetään Pietarissa 3-6.10, josta viisaimmat ystäväni voivat päätellä etten ota vieraita vastaan kyseisenä vkloppuna. Ellei ole halukas viettämään neljää vuorokautta tanssitapahtumassa.
Viimeistä viedään!
ps. alan olla pikku hiljaa hyvin vakuuttunut, että upeat tatuointini tulevat aiheuttamaan enemmän pahanlaatuista hämmennystä kuin ihasteluja. en itsekään ehkä ymmärtäisi salmiakkia tai ruisleipää kenenkään iholla. saatan joutua siis piilottelemaan niitä seuraavan syksyn.
pps. sain pari päivää sitten yllätykseksi vastauksen mailiin, jonka lähetin Pietarin opinnoista vastaavalle koordinaattorille kolme viikkoa sitten (mailissa pyysin apua passihässäkkään ja tiedustelin viisumiasioita, kun en vielä tiennyt sakoista). tykkäsin erityisesti tästä "You'd think about your prolongation of the Russian passport in advance." oh! we're gonna be so good friends =)
ppps. vaihtareita varten perustettu fb-ryhmä on räjähtänyt käsiin. siellä on perustettu mm. juoksuryhmä, kaupiteltu ray baneja, sim-kortteja sekä kuntosalijäsenyyksiä ja neuvottu lähtemään talvivaateostoksille Helsinkiin. oh my.
perjantai 30. elokuuta 2013
maanantai 19. elokuuta 2013
Täsmäisku sudenluolaan. JABADABADUUUUUUUUUU!
Asioin tänään vihdoin ja viimein konsulaatissa passihakemuksen kanssa. Tapaamiseen valmistauduttiin pukeutumalla verenpunaiseen mekkoon, bootseihin ja mustaan nahkarotsiin. Ei siitä haittakaan voi olla, vastassa on kuitenkin mies. Hakemuksen täyttäminen oli yksinään jo iso seikkailu, mikä suoritettiin työpaikalla äidin etäopastuksen ja yksityiskohtaisten verkko-ohjeiden kera. Kolmannella tulostuskerralla paperi alkoi jo näyttää palautuskelpoiselta.
Tässä hieman taustaa:
Soitin viime viikolla Suomen Rajavartiolaitokselle tiedustellakseni rajanylitysmahdollisuuksia. Puhelun jälkeen heitin volttia, vaikka mitään ei täydellä varmuudella uskallettu luvata. Ilmeisesti en ole ainoa onneton tässä tilanteessa ja näissä tapauksissa kaksoiskansalaiset päästetään rajan yli nykyisellä (vielä hetken voimassa olevalla) passilla kunhan samalla esittää todisteen vireillä olevasta passihakemuksesta. OUJEE! Asia piti tosin vahvistaa vielä venäläisiltä.
Lopputulema:
Olen ehkä maailmankaikkeuden onnettomin venäläinen, joka ei varmasti edes ansaitsisi maan kansalaisuutta. Kouluasteikolla virkavenäjän taidot ovat korkeintaan vitosen luokkaa (tosin esimieheni mielestä tosivenäläisyys mitataan kirkkaiden sietokyvyllä. tällä mittarilla olisin priimatavaraa).
Saavun porttien taakse ehkä minuuttia ennen sovittua aikaa. Soitan ovikelloa. "Mitä asiaa." "Olisi aika varattuna." "Millä nimellä?" "Laurén." "AI MIKÄ?" "Laurén." Portti aukeaa. Nuorehko mies (I so knew it) vie minut huoneeseen. Ojennan hakemuksen, joka on luonnollisesti puutteellinen. Paperiin piti täyttää työkokemus (jonka nähtävästi pystyi korvaamaan myös oppilaitoksilla) viimeisen kymmenen vuoden osalta titteleineen ja osoitteineen. Jotenkaan en pitänyt tätä relevanttina joten saatoin kirjata siihen vain viimeiset neljä vuotta. Sainkin ensimmäiset nuhtelut siitä, etten muistanut Helsingin Yliopiston Kumpulan kampuksen KATUOSOITETTA saati Porin Kuninkaanhaan urheilulukion vastaavaa vuodelta 2007. Koko koulua ole edes enää olemassa (rohkenin kysyä miksi ihmeessä moinen pitäisi muistaa. no tietenkin, jotta voin kertoa lapsenlapsilleni missä olen opiskellut. say what?)
Jossain vaiheessa (kun huoneessa ollut toinen virkailija oli jo tovin naureskellut tietämättömyydelleni) minulta kysyttiin suoraan, olenko ikinä edes tehnyt passihakemusta yksin. Vastaukseksi he saivat "enpä oikeastaan, koska en tiedä mitään näin kamalaa."
Oikaisen tässä muutamia juonenkäänteitä, mutta olennaisimmat asiat mitä virkailijasta sain irti olivat seuraavat:
- Tälläisenä superkansalaisuuksien haltijana voin reissata mielin määrin passin vanhenemispäivään asti.
- Uuden passin voi noutaa vain Helsingistä (tosin muistan kuulleeni myös sanan Moskova, tämä täytyy vielä ehkä tarkistaa). Koska itse en ole passin valmistuttua oikeutettu enää rajaa ylittämään, voi tämän noutaa puolestani valtakirjalla vain sukulainen. Valtakirja kirjoitetaan Pietarissa, notariaatin luona. Tämän lisäksi hankin todistuksen paikallisesta koulusta, että olen oikeasti heidän oppilaansa. Sitten kiikutan notariaatin tekemän valtakirjan koulutodistuksen kera äidilleni Poriin (huom! paikallinen posti kulkee n.2-3 vkoa). Tämän jälkeen kyttään päivittäin nettisivulta zp.midpass.ru minulle annetulla koodilla, koska passini on valmis. Heti passin valmistuttua ilmoitan tästä äidilleni, joka lähtee Porista Helsinkiin papereiden kera noutamaan passiani (olettaen, että paperit ovat ikinä perille saapuneet). Tämän jälkeen passi voidaan toimittaa minulle Pietariin jonkun ihanaisen ystävän toimesta.
- Venäjällä on olemassa kaksi passityyppiä, yksi maan rajojen ulkopuoliseen matkustamiseen, toinen sisäiseen (toimii siis yleisesti henkkareina). Omistan vaihtoehdon numero yksi. Minulla on kuulemma oikeus hankkia rinnalle myös vaihtoehto numero kaksi.
- Jos tänään päättäisin hypätä junaan ja matkustaa Tampereelle, onnistuisi se muitta mutkitta, ilman voimassaolevaa henkilötodistusta. Mikäli Venäjällä haluan matkustaa esim. Moskovaan, tarvitsen tähän passin. Joko tyyppiä yksi tai kaksi. Kyllä. Venäjällä kaikilla on passit. Aivan kaikilla.
Aion siis hankkia itselleni maan sisäisen passin. Heti ensi töikseni. Sen toimitusaika vaihtelee kahdesta neljään viikkoa (uskaltaakohan tähän edes uskoa). Tapaaminen päättyi virkailijan veikeään hymyyn ja sanoihin "kyllä ne sinusta viidessä kuukaudessa kelpovenäläisen leipovat."
=)
Fun facts:
Suomalaisen passin uusiminen
- hinta: 52 €
- toimitusaika: 1 viikko
Venäläisen passin uusiminen
- hinta 61 €
- toimitusaika: riippuen keneltä kysyy. keskimäärin 2-3 kuukautta
Pitemmittä puheitta. Allegro kohti Pietaria starttaa la 7.9. JEEEEEE! (jos mielitte matkustaa edullisesti, niin suosittelen aamukuuden Allegroa, joka kustantaa vain 40€. muut lähdöt hipovat jo 90€) Voinkin siis virallisesti asennoitua lähtööni!
Löysin hetki sitten erään entisen Finec-vaihtarin blogin, jonka ahmin pikapikaa läpi.
http://samikorhonen1986.blogspot.fi
Tämän luettani kiitin onneani, etten joudu käymään läpi moista viisumihelvettiä. Samalla tajusin, että meitähän on infottu aika hyvin asioista jo etukäteen. Tämä tutkimus perustuu vaihtareiden facebook-ryhmän selailuun, joka on täyttynyt etelä-eurooppalaisten hätäisistä kysymyksistä ja uupuvista viisumikutsuista. Ainoa asia, mistä en liiemmin välitä on suomalaisten heivaaminen asuntolan remontin ajaksi "hotelli" Engeconiin (älä anna etuliitteen hämätä). Sijainti on riittävän eristyksissä koululta ja muista vaihtareista, mutta onneksi pääsemme muuttamaan lokakuun tienoilla tovereiden sekaan. Koska luonnollisesti 5kk:n vaihdon aikana, juuri kotiuduttuani, haluan muuttaa venäläisen omaisuuteni uuteen osoitteeseen. Ennätykseni yhdessä asunnossa viimeisen 7 vuoden aikana on huikeat puolitoista vuotta. Mitä sitä rikkomaan.
Mutta. Olen tässä viime päivinä pohtinut tulevaa vaihtoa ja sopeutumista synnyinkaupunkiin. Luonnollisesti olen muihin vaihtareihin nähden etulyöntiasemassa; en joudu kokemaan kielimuuria tai kulttuurishokkia, tunnen kaupungin ennestään, pystyn katkeamatta jatkamaan harrastustani.... Kun taas muistelen aikaisempia vierailujani Pietarissa, ne noudattavat aina samaa kaavaa:
1) istahdan Allegroon. matka vähän jännittää.
2) lähestymme Venäjää. kuuntelen suomalaisia kanssamatkustajia ja pidän heitä juntteina.
3) astun junasta ulos. katselen ympärille ja koen euforiaa.
4) seuraavat päivät kuljen haltioituneena pitkin kaupunkia. ihastelen rakennuksia, jokea, siltoja.
5) mittani täyttyy.
6) istahdan Allegroon. ärsyynnyn sähläävistä venäläisistä.
7) saavun stadiin. olen helpottunut ja onnellinen.
Tulevan kahden kuukauden (karenssista johtuvan) ihmiskokeen aikana selviää miten kohdat 6 ja 7 korvataan. Odotan tätä mielenkiinnolla. Toinen kiinnostava tutkimuskohde on etelä-eurooppalaisten tavallista korkeampi pariutumisvietti. Ehdotan sen ilmenevän viimeistään toisissa tutustumisbileissä.
Tämän lisäksi päätin myös asettaa vaihdolleni tavoitteita. Missioiden toteutumista arvioidaan vaihdon loppuvaiheessa.
Vaihtomissio 1#
Opettele vittuilemaan venäjäksi. Kullanarvoista.
Vaihtomissio 2#
Omaksu venäläinen kulttuuri, kieli ja kirjoitustaito niin, että voin siirtää ne jälkipolville.
Heissulivei!
ps. jos ikinä koet tarvetta nähdä kaikkia ystäviäsi muutaman viikon sisään niin I have a great tip for you: ilmoita julkisesti muuttavasi ulkomaille. kestolla ei juurikaan ole väliä. päiväsi täyttyvät treffikutsuista. ihanaa!
pps. löysin muutamia muitakin Venäjä-aiheisia blogeja http://www.venajaseura.com/blogi sekä www.mahorkka.com. näiden kautta löysin tieni sivustolle http://www.dance.ru, mistä löysin listattuna mm. Pietarin tanssikoulut aihepiirettäin, syksyn tapahtumat jnejne.
pps. ajattelin jatkossa postailla blogiin n. 1-2 kertaa viikossa.
Tässä hieman taustaa:
Soitin viime viikolla Suomen Rajavartiolaitokselle tiedustellakseni rajanylitysmahdollisuuksia. Puhelun jälkeen heitin volttia, vaikka mitään ei täydellä varmuudella uskallettu luvata. Ilmeisesti en ole ainoa onneton tässä tilanteessa ja näissä tapauksissa kaksoiskansalaiset päästetään rajan yli nykyisellä (vielä hetken voimassa olevalla) passilla kunhan samalla esittää todisteen vireillä olevasta passihakemuksesta. OUJEE! Asia piti tosin vahvistaa vielä venäläisiltä.
Lopputulema:
Olen ehkä maailmankaikkeuden onnettomin venäläinen, joka ei varmasti edes ansaitsisi maan kansalaisuutta. Kouluasteikolla virkavenäjän taidot ovat korkeintaan vitosen luokkaa (tosin esimieheni mielestä tosivenäläisyys mitataan kirkkaiden sietokyvyllä. tällä mittarilla olisin priimatavaraa).
Saavun porttien taakse ehkä minuuttia ennen sovittua aikaa. Soitan ovikelloa. "Mitä asiaa." "Olisi aika varattuna." "Millä nimellä?" "Laurén." "AI MIKÄ?" "Laurén." Portti aukeaa. Nuorehko mies (I so knew it) vie minut huoneeseen. Ojennan hakemuksen, joka on luonnollisesti puutteellinen. Paperiin piti täyttää työkokemus (jonka nähtävästi pystyi korvaamaan myös oppilaitoksilla) viimeisen kymmenen vuoden osalta titteleineen ja osoitteineen. Jotenkaan en pitänyt tätä relevanttina joten saatoin kirjata siihen vain viimeiset neljä vuotta. Sainkin ensimmäiset nuhtelut siitä, etten muistanut Helsingin Yliopiston Kumpulan kampuksen KATUOSOITETTA saati Porin Kuninkaanhaan urheilulukion vastaavaa vuodelta 2007. Koko koulua ole edes enää olemassa (rohkenin kysyä miksi ihmeessä moinen pitäisi muistaa. no tietenkin, jotta voin kertoa lapsenlapsilleni missä olen opiskellut. say what?)
Jossain vaiheessa (kun huoneessa ollut toinen virkailija oli jo tovin naureskellut tietämättömyydelleni) minulta kysyttiin suoraan, olenko ikinä edes tehnyt passihakemusta yksin. Vastaukseksi he saivat "enpä oikeastaan, koska en tiedä mitään näin kamalaa."
Oikaisen tässä muutamia juonenkäänteitä, mutta olennaisimmat asiat mitä virkailijasta sain irti olivat seuraavat:
- Tälläisenä superkansalaisuuksien haltijana voin reissata mielin määrin passin vanhenemispäivään asti.
- Uuden passin voi noutaa vain Helsingistä (tosin muistan kuulleeni myös sanan Moskova, tämä täytyy vielä ehkä tarkistaa). Koska itse en ole passin valmistuttua oikeutettu enää rajaa ylittämään, voi tämän noutaa puolestani valtakirjalla vain sukulainen. Valtakirja kirjoitetaan Pietarissa, notariaatin luona. Tämän lisäksi hankin todistuksen paikallisesta koulusta, että olen oikeasti heidän oppilaansa. Sitten kiikutan notariaatin tekemän valtakirjan koulutodistuksen kera äidilleni Poriin (huom! paikallinen posti kulkee n.2-3 vkoa). Tämän jälkeen kyttään päivittäin nettisivulta zp.midpass.ru minulle annetulla koodilla, koska passini on valmis. Heti passin valmistuttua ilmoitan tästä äidilleni, joka lähtee Porista Helsinkiin papereiden kera noutamaan passiani (olettaen, että paperit ovat ikinä perille saapuneet). Tämän jälkeen passi voidaan toimittaa minulle Pietariin jonkun ihanaisen ystävän toimesta.
- Venäjällä on olemassa kaksi passityyppiä, yksi maan rajojen ulkopuoliseen matkustamiseen, toinen sisäiseen (toimii siis yleisesti henkkareina). Omistan vaihtoehdon numero yksi. Minulla on kuulemma oikeus hankkia rinnalle myös vaihtoehto numero kaksi.
- Jos tänään päättäisin hypätä junaan ja matkustaa Tampereelle, onnistuisi se muitta mutkitta, ilman voimassaolevaa henkilötodistusta. Mikäli Venäjällä haluan matkustaa esim. Moskovaan, tarvitsen tähän passin. Joko tyyppiä yksi tai kaksi. Kyllä. Venäjällä kaikilla on passit. Aivan kaikilla.
Aion siis hankkia itselleni maan sisäisen passin. Heti ensi töikseni. Sen toimitusaika vaihtelee kahdesta neljään viikkoa (uskaltaakohan tähän edes uskoa). Tapaaminen päättyi virkailijan veikeään hymyyn ja sanoihin "kyllä ne sinusta viidessä kuukaudessa kelpovenäläisen leipovat."
=)
Fun facts:
Suomalaisen passin uusiminen
- hinta: 52 €
- toimitusaika: 1 viikko
Venäläisen passin uusiminen
- hinta 61 €
- toimitusaika: riippuen keneltä kysyy. keskimäärin 2-3 kuukautta
Pitemmittä puheitta. Allegro kohti Pietaria starttaa la 7.9. JEEEEEE! (jos mielitte matkustaa edullisesti, niin suosittelen aamukuuden Allegroa, joka kustantaa vain 40€. muut lähdöt hipovat jo 90€) Voinkin siis virallisesti asennoitua lähtööni!
Löysin hetki sitten erään entisen Finec-vaihtarin blogin, jonka ahmin pikapikaa läpi.
http://samikorhonen1986.blogspot.fi
Tämän luettani kiitin onneani, etten joudu käymään läpi moista viisumihelvettiä. Samalla tajusin, että meitähän on infottu aika hyvin asioista jo etukäteen. Tämä tutkimus perustuu vaihtareiden facebook-ryhmän selailuun, joka on täyttynyt etelä-eurooppalaisten hätäisistä kysymyksistä ja uupuvista viisumikutsuista. Ainoa asia, mistä en liiemmin välitä on suomalaisten heivaaminen asuntolan remontin ajaksi "hotelli" Engeconiin (älä anna etuliitteen hämätä). Sijainti on riittävän eristyksissä koululta ja muista vaihtareista, mutta onneksi pääsemme muuttamaan lokakuun tienoilla tovereiden sekaan. Koska luonnollisesti 5kk:n vaihdon aikana, juuri kotiuduttuani, haluan muuttaa venäläisen omaisuuteni uuteen osoitteeseen. Ennätykseni yhdessä asunnossa viimeisen 7 vuoden aikana on huikeat puolitoista vuotta. Mitä sitä rikkomaan.
Mutta. Olen tässä viime päivinä pohtinut tulevaa vaihtoa ja sopeutumista synnyinkaupunkiin. Luonnollisesti olen muihin vaihtareihin nähden etulyöntiasemassa; en joudu kokemaan kielimuuria tai kulttuurishokkia, tunnen kaupungin ennestään, pystyn katkeamatta jatkamaan harrastustani.... Kun taas muistelen aikaisempia vierailujani Pietarissa, ne noudattavat aina samaa kaavaa:
1) istahdan Allegroon. matka vähän jännittää.
2) lähestymme Venäjää. kuuntelen suomalaisia kanssamatkustajia ja pidän heitä juntteina.
3) astun junasta ulos. katselen ympärille ja koen euforiaa.
4) seuraavat päivät kuljen haltioituneena pitkin kaupunkia. ihastelen rakennuksia, jokea, siltoja.
5) mittani täyttyy.
6) istahdan Allegroon. ärsyynnyn sähläävistä venäläisistä.
7) saavun stadiin. olen helpottunut ja onnellinen.
Tulevan kahden kuukauden (karenssista johtuvan) ihmiskokeen aikana selviää miten kohdat 6 ja 7 korvataan. Odotan tätä mielenkiinnolla. Toinen kiinnostava tutkimuskohde on etelä-eurooppalaisten tavallista korkeampi pariutumisvietti. Ehdotan sen ilmenevän viimeistään toisissa tutustumisbileissä.
Tämän lisäksi päätin myös asettaa vaihdolleni tavoitteita. Missioiden toteutumista arvioidaan vaihdon loppuvaiheessa.
Vaihtomissio 1#
Opettele vittuilemaan venäjäksi. Kullanarvoista.
Vaihtomissio 2#
Omaksu venäläinen kulttuuri, kieli ja kirjoitustaito niin, että voin siirtää ne jälkipolville.
Heissulivei!
ps. jos ikinä koet tarvetta nähdä kaikkia ystäviäsi muutaman viikon sisään niin I have a great tip for you: ilmoita julkisesti muuttavasi ulkomaille. kestolla ei juurikaan ole väliä. päiväsi täyttyvät treffikutsuista. ihanaa!
pps. löysin muutamia muitakin Venäjä-aiheisia blogeja http://www.venajaseura.com/blogi sekä www.mahorkka.com. näiden kautta löysin tieni sivustolle http://www.dance.ru, mistä löysin listattuna mm. Pietarin tanssikoulut aihepiirettäin, syksyn tapahtumat jnejne.
pps. ajattelin jatkossa postailla blogiin n. 1-2 kertaa viikossa.
maanantai 12. elokuuta 2013
Shalalaa
Olen lähtökohtaisesti optimistinen ihminen. Käytännössä mitä tahansa minulle sanotaan totean takaisin, että saan asiani hoitumaan. Aina. En jaksa pessimistejä.
Nyt ehkä ensimmäisen kerran alan epäillä selviänkö tästä pinteestä kunnialla.
Päivän saldona puhelu Venäjän viisumikeskukseen, jossa selvisi mukavia faktoja:
En ole oikeutettu viisumiin Venäjän kansalaisena. Jos yritän edes jollain tavalla huijata itselleni moisen, saan sakot.
Tästä seuraa kolme vaihtoehtoa:
a) luovun Venäjän kansalaisuudesta (very tempting idea) ja haen viisumia. ai niin hups, kansalaisuudesta luopuminen ei tapahdu viikossa.
b) siirrän kirjat pysyvästi Venäjälle/rekisteröidyn johonkin paikalliseen mamuvirastoon ja matkustan paikan päälle tilaamaan passia. sen saattaa saada kuukaudessa. kunhan ensin odotan ikuisuuden muuttoon liittyvän paperisodan selviämistä.
c) odotan Suomessa siihen asti, että saan uuden passin ja aloitan vaihtoni marraskuussa. loistoajatus, varmaan myös koulujen mielestä.
Mihin ovat kadonneet vanhat hyvät ajat kun rahalla sai asioihin vauhtia. En enää vaan suostu jäämään Suomeen. En. En. En. En. En. Se olisi ensinnäkin luovuttamista ja toisekseen vähän noloa.
Delegoin myös äitini soittamaan Turun konsulaattiin (koska siellä ollaan ystävällisempiä) ja he sanoivat jota kuinkin samaa. Tämän hetkisessä tilanteessa saatan päästä maahan, mutta en pois. Tässä tapauksessa saatan rekrytä jonkun kaivamaan kuopan rajan ali. No mutta ensi maanantaina menen tilaamaan passia konsulaattiin. Käteisen kera...
Nyt ehkä ensimmäisen kerran alan epäillä selviänkö tästä pinteestä kunnialla.
Päivän saldona puhelu Venäjän viisumikeskukseen, jossa selvisi mukavia faktoja:
En ole oikeutettu viisumiin Venäjän kansalaisena. Jos yritän edes jollain tavalla huijata itselleni moisen, saan sakot.
Tästä seuraa kolme vaihtoehtoa:
a) luovun Venäjän kansalaisuudesta (very tempting idea) ja haen viisumia. ai niin hups, kansalaisuudesta luopuminen ei tapahdu viikossa.
b) siirrän kirjat pysyvästi Venäjälle/rekisteröidyn johonkin paikalliseen mamuvirastoon ja matkustan paikan päälle tilaamaan passia. sen saattaa saada kuukaudessa. kunhan ensin odotan ikuisuuden muuttoon liittyvän paperisodan selviämistä.
c) odotan Suomessa siihen asti, että saan uuden passin ja aloitan vaihtoni marraskuussa. loistoajatus, varmaan myös koulujen mielestä.
Mihin ovat kadonneet vanhat hyvät ajat kun rahalla sai asioihin vauhtia. En enää vaan suostu jäämään Suomeen. En. En. En. En. En. Se olisi ensinnäkin luovuttamista ja toisekseen vähän noloa.
Delegoin myös äitini soittamaan Turun konsulaattiin (koska siellä ollaan ystävällisempiä) ja he sanoivat jota kuinkin samaa. Tämän hetkisessä tilanteessa saatan päästä maahan, mutta en pois. Tässä tapauksessa saatan rekrytä jonkun kaivamaan kuopan rajan ali. No mutta ensi maanantaina menen tilaamaan passia konsulaattiin. Käteisen kera...
| до свидания. |
perjantai 9. elokuuta 2013
Dear Diary
Seuraavasta tekstistä voi päätellä mielipiteeni Venäjän suurlähetystön Suomen konsulaattiosastosta.
Mielikuvana voitte käyttää Super Marion haamukentän harmaata tiilimöhkälepahista. Yhtä kylmä ja tunteeton.
Ei. Minä en pitänyt siitä, kun soitin epähuomiossa maanantaina väärään numeroon ja sain tylyn vastauksen soittaa muualle, jonka johdosta myöhästyin tietenkin 2 minuuttia soittoajan päättymisestä.
Ei. Minä en pitänyt siitä, että tiistaina oikeaan numeroon soitettuani kolme kertaa aukioloaikojen puitteissa sain joka kerta vastaukseksi nauhoitetun vastaajan.
Ei. Minä en pitänyt siitä, että ette ikinä vastanneet sähköpostiini.
Ei. Minä en pitänyt siitä, että jonotin torstaina 17 minuuttia puhelimessa josko joku vihdoin vastaisi pyyntööni varata aika passin uusimiseen, saamatta vieläkään vastausta.
Kyllä. Oi kyllä, pelkäsin kuollakseni tänään marssia paikan päälle ja kysyä miten minun tulisi menetellä nyt asian kanssa. Pelkäsin tätä enemmän, kuin aamuista rokotepiikkiä.
Kyllä, olin niin äärettömän onnellinen kun tiskille vihdoin päästyäni virkailija lupasi varata minulle ajan puolentoista viikon päähän.
Ei. En pitänyt siitä, kun kysyin tämän jälkeen nätisti että ehdinhän saada passin kolmessa viikossa ennen lähtöä. Tai viimeistään ennen lokakuun ensimmäistä, jolloin nykyinen passini vanhenee. Vastauksena "no mitäs luulet" sekä takana jonottavien räkäiset naurut. Koska on aivan luonnollista lähettää passihakemukset Moskovaan käsiteltäväksi 2-3 kuukaudeksi ja olla ilmoittamatta tästä etukäteen esim. nettisivuilla. Voin siis unelmoida uudesta passista aikaisintaan marraskuussa (tässä vaiheessa jo epätoivoisena tarjosin myös rahaa tiskin alta. pikapassi ei nähtävästi ollut tuttu käsite).
Onneksi teillä on hei siellä kahden tunnin lounastauot. Niin selkeesti ansaitsette ne.
Yhteenvetona minulla ei ole harmainta aavistusta pääsenkö maahan kuukauden päästä. Joka tapauksessa olen passitta reilun kuukauden. Opiskelijaviisumia en enää ehdi hakea, koska kutsua en ikinä saanut (lähtökohtana oli etten sellaista tarvitse). Paniikkimailit on lähetetty sekä vaihtarivastaavalle Pietariin että Suomen pään koordinaattorin vastaajaan. Jos jollain on parempaa tietoa aiheesta, sitä saa jakaa.
Seuraavaksi ajattelin tukahduttaa tragikoomisen tilanteeni Flowssa tyhjennettyäni ensin Alkon hyllyt.
Mukavaa viikonloppua! (:
Mielikuvana voitte käyttää Super Marion haamukentän harmaata tiilimöhkälepahista. Yhtä kylmä ja tunteeton.
Ei. Minä en pitänyt siitä, kun soitin epähuomiossa maanantaina väärään numeroon ja sain tylyn vastauksen soittaa muualle, jonka johdosta myöhästyin tietenkin 2 minuuttia soittoajan päättymisestä.
Ei. Minä en pitänyt siitä, että tiistaina oikeaan numeroon soitettuani kolme kertaa aukioloaikojen puitteissa sain joka kerta vastaukseksi nauhoitetun vastaajan.
Ei. Minä en pitänyt siitä, että ette ikinä vastanneet sähköpostiini.
Ei. Minä en pitänyt siitä, että jonotin torstaina 17 minuuttia puhelimessa josko joku vihdoin vastaisi pyyntööni varata aika passin uusimiseen, saamatta vieläkään vastausta.
Kyllä. Oi kyllä, pelkäsin kuollakseni tänään marssia paikan päälle ja kysyä miten minun tulisi menetellä nyt asian kanssa. Pelkäsin tätä enemmän, kuin aamuista rokotepiikkiä.
Kyllä, olin niin äärettömän onnellinen kun tiskille vihdoin päästyäni virkailija lupasi varata minulle ajan puolentoista viikon päähän.
Ei. En pitänyt siitä, kun kysyin tämän jälkeen nätisti että ehdinhän saada passin kolmessa viikossa ennen lähtöä. Tai viimeistään ennen lokakuun ensimmäistä, jolloin nykyinen passini vanhenee. Vastauksena "no mitäs luulet" sekä takana jonottavien räkäiset naurut. Koska on aivan luonnollista lähettää passihakemukset Moskovaan käsiteltäväksi 2-3 kuukaudeksi ja olla ilmoittamatta tästä etukäteen esim. nettisivuilla. Voin siis unelmoida uudesta passista aikaisintaan marraskuussa (tässä vaiheessa jo epätoivoisena tarjosin myös rahaa tiskin alta. pikapassi ei nähtävästi ollut tuttu käsite).
Onneksi teillä on hei siellä kahden tunnin lounastauot. Niin selkeesti ansaitsette ne.
Yhteenvetona minulla ei ole harmainta aavistusta pääsenkö maahan kuukauden päästä. Joka tapauksessa olen passitta reilun kuukauden. Opiskelijaviisumia en enää ehdi hakea, koska kutsua en ikinä saanut (lähtökohtana oli etten sellaista tarvitse). Paniikkimailit on lähetetty sekä vaihtarivastaavalle Pietariin että Suomen pään koordinaattorin vastaajaan. Jos jollain on parempaa tietoa aiheesta, sitä saa jakaa.
Seuraavaksi ajattelin tukahduttaa tragikoomisen tilanteeni Flowssa tyhjennettyäni ensin Alkon hyllyt.
Mukavaa viikonloppua! (:
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Padapim Padapum
Hämmentyneille tiedoksi, että olen muuttamassa syyskuun alussa puoleksi vuodeksi Pietariin opiskelemaan tänne http://international.finec.ru/en/. Sivujen karuutta kompensoi koulun upea photoshopattu lähimiljöö.
Lähtöä varten alkavat järjestelyt olla (vähintään ajatuksen tasolla) kunnossa, lukuunottamatta Venäjän konsulaattia, joka ei vastaa puheluihin tai sähköpostiin. Lokakuussa umpeutuvan venäläisen passini uusiminen (toimii ajanvarauksella puhelimitse/sähköpostilla) näyttää siis hieman heikolta, mutta eiköhän tää tästä. Hätätapauksessa suunnittelimme yhteydenottoa lennokilla.
Joka tapauksessa, lisää kaoottisia postauksia luvassa lähempänä lähtöä.
JEE!
Tilaa:
Kommentit (Atom)