Ensimmäinen joulu yksin ulkomailla takana. Fiilikset eivät itseasiassa ole kovin kummoiset. Maassa, jossa käsitettä joulu ei juuri tunneta, ei hirveästi kaipaa sen perään. Ja oikeastaan mitä kaivattavaa stressissä (erityisesti lahjojen ostoon liittyvässä), ylensyönnissä ja kolmen päivän möllöttämisessä on. Enemmänkin kaipaan ystäviä ja perhettä, joiden kanssa joulua normaalisti viettäisin. Teimme yhdessä saksalaisten ystävien kanssa hyvää ruokaa, jonka jälkeen liityin hetkeksi asuntolan yleisiin bileisiin ja menin nukkumaan. Sen jälkeen hankinkin itselleni pienen kuumeen, joten neljän seinän sisällä tässä ollaan kuitenkin. Suurin osa opiskelijoista ja ehkä 90% suomalaisista lähti jouluksi kotiin, joten asuntolassa on melko rauhallista. Tällä viikolla oli vielä yksi tentti ja pari tehtävää palauttamatta. Venäläisethän juhlivat uutta vuotta, kuten me joulua (lahjojen anto ja perheen kanssa oleminen, nuoriso tosin häippäsee ystävien matkaan jossain vaiheessa iltaa) ja venäläisten joulu on vasta 7.1, jolla tosin ei ole suurtakaan merkitystä. Kiia saapuu onneksi maanantaina piristämään arkeani ja juhlimaan vuoden vaihtumista, joten ei tätä hiljaiseloa kauaa kestä!
Sain ranskalaiselta ystävältäni hyvän idean tämän kertaiselle blogikirjoitukselle ja siksi keskitynkin miettimään mitä minulle on tapahtunut vuoden aikana. Mikä on muuttunut tammikuusta 2013 tähän hetkeen.
Tutustuin luokallani olleeseen tyttöön, jota olin pitänyt täysin itseni vastakohtana. Nykyään hän on ainoa ihminen, jolle olen uskoutunut kaikista mieltäni askarruttavista murheista ja olen äärettömän kiitollinen, ettei vaihtonikaan erkaannuttanut meitä toisistamme.
Uskalsin lähteä työpaikasta, joka oli muodostunut vuosien aikana minulle toiseksi kodiksi. Ihmiset siellä olivat hurjan tärkeitä, mutta intohimo ja pieninkään kiinnostus työntekoon oli kadonnut aikoja sitten. Ihmisen on uskomattoman vaikea luopua vanhasta ja oikeasti kokeilla uusia seikkailuja, joista suurimman aikaa haaveilee.
Kävin läpi pitkää tunteiden sekasortoa, jotka korvasin aina uusilla sotkuilla. Olen vihdoin alkanut olla yksin, oppinut kestämään sitä ja ehkä lopulta jopa pitämään siitä. Valinnat elämässä tulisi tehdä omasta näkökulmasta, eikä tulevaisuutta kannata suunnitella muiden varaan.
Olen vihdoin saanut jonkinlaisen käsityksen aiheesta, jota opiskelen ja ennen kaikkea pienen haisun siitä, mikä minua isona (ei, en ole vielä iso) voisi kiinnostaa. Harmillista tosin, että valintoja on liiaksi eikä kaikkea pysty toteuttaa. Teenpä silti parhaani.
Olen ymmärtänyt, että on ok olla itsekäs valintoja tehdessään ja vapaa-aika on työtä arvokkaampaa. Samoin on mahdollista yhdistää kaksi täysin toisistaan poikkeavaa alaa, jos vain tahtoa löytyy. On myös älytöntä potea huonoa omatuntoa siitä, ettei ole tekemässä jotain, jos sen sijaan on tekemässä jotain vielä mielekkäämpää.
Uskalsin muuttaa ulkomaille. Kuvittelin saavani 4-5 kuukauden valtion kustantaman huvimatkan, mutta tuo ajatus ei yksin aivan riitä kuvaamaan tätä kaikkea. Jokainen tunne tuntuu voikkaammalta, mitä kotona ja joudut oikeasti kohtaamaan kaikki ajatuksesi. Uudestaan ja uudestaan. Ja kun joku sanoo sinulle, että ei, et saa käydä kotona silloin kuin sinua huvittaa, yhtäkkiä se kotikin tuntuu hurjan paljon tärkeämmältä. Ja kun tätä murhetta jaksaa riittävän kauan märehtiä, ymmärtää kuinka helppo on surkutella milloin mitäkin. Pitäisi hyväksyä nykytilanne sellaisena kun se on, nauttia parhaansa mukaan ja tietää, että kaikki järjestyy aina lopulta. (tästä huolimatta vapaus & passin omistaminen on kova juttu!)
Opin tuntemaan kaikenlaisia ihmisiä ja pakon edessä selviytymään ikävienkin seurassa. Yleensä vain välttelen epämiellyttäviä ihmisiä sen enempää asiaa miettimättä, mutta aina se ei vain ole mahdollista. Tätä kautta on ollut myös pakko hyväksyä se, etten voi aina miellyttää kaikkia ja itsestä vähän väliä päättömien juorujen kuuleminen on pakko painaa villasella. Herkkis kasvattaa kuorta.
Ja lopuksi en aio enää tutustua ihmisiin status-pohjalta, yritän luopua jaottelusta sekä omien saavutusteni (ahahhaa siis minkä) luettelun. Yritän kovasti. Samoin lakkaan loputtoman haluamisen määrän, vältän tavaroiden hamstraamista ja turhanpanttista shoppailua (etenkin niiden vaatteiden). Tämän lisäksi aion luopua punaisesta lihasta (en ole vielä kehdannut valittaa ruokavalio-ongelmista Venäjällä. ei meinaan ihan täysin ole soveltunut mun elimistölle hah :D) ja jatkaa ahkerasti akrobatian harjoittelua taas ensi keväänä! Eli kun palaan kotiin, luvassa on töitä ja säästeliämpää elämäntyyliä (melkein odotan innolla ullakon ja kellarin läpikoluamista ja kaikesta siitä tavaramäärästä irtaantumista), jotta pääsen Kiian kanssa valmistujaismatkalle Aasiaan (: Tässäpä siis oiva tukku uuden vuoden lupauksia.
Ihanaa joulua ja alkavaa uutta vuotta 2014!
Marsuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti