Ensilumi tuli ja suli ja teki comebäkin ja sitten päästiin leikkimään lumipallosotaa koulun pihalla keskellä yötä. Se oli kivaa ja on tää kaupunkikin aika kaunis valaistuna pimeällä lumihiutaleiden kera. Se siitä romantiikasta ja venäläinen synkkyys kehiin. Ei pidä unohtaa, että on niin kylmä että ruoka on ainoa lohtu ja joka kadun kulmassa meinaa vetää lipat ja penikat huutaa hoosiannaa juoksumatolla. Mutta on täällä silti jotenkin kaunista. Ja odotan, että pääsisin jo tekemään töitä. WUT! Normiarki. Olin jopa niin innokas, että päätin nolata itseni salilla kysymällä osa-aikatöitä kevääksi. "Mihinkäs ajattelit hakea?" "No vaikka tohon respaan tai baariin tai no voin mä tanssiakin opettaa." "Jaahas. No mitäs jos nyt ensin toisit CV:n ja katsotaan sitten." "Ööömm saako se olla englanniksi." "Juu…" Mahtavaa. Sitten päräytettiinkin tyttöjen kanssa matkasuunnitelmat kehiin ja oikeastaan ne jo muuttuivat fb-hehkutuspostauksen jälkeen ja se on täysin virheellinen, mutta ingen fara. Yhtä kauas mennään silti. Paras ja randomin juttu odotti kuitenkin kotona, kun raahauduin kauppakassin kanssa takaisin dormille. Jussi ja Mohand seisoivat ulkona röökillä. "Mene vitoskeittiöön nyt. Näät jotain legendaarista. Menemene!" Menen vitoskeittiöön. Siellä istuu 72-vuotias saksalainen professori, joka luennoi "Economic system of natural world"-kurssia. Ensiksi katson proffan kädessä olevaa bisseä, kuuntelen hetken suusta tulevia juttuja ja oletan henkilön olevan humalassa. Lopulta istuudun hänen viereensä muiden vaihtareiden sekaan, tarjoan lasin vettä ja kuuntelen älyttömiä tarinoita maailmasta, politiikasta, uskonnosta ja historiasta. Isä oli natsipuolueen jäsen, eno vastapuolella ja sisko keskitysleirillä. Kaikki saksalaisia. Puolilta öin hyydyin ja jätin pojat proffan kanssa jatkamaan jutustelua.
Sain myös kokea eilen nelituntisen one on one-opetustuokion venäjän kielen tunnilla. Ajattelin skipata koko tunnin, koska sänky, kuohkea peitto ja lukeminen houkutti enemmän. Lopulta Maria pakotti paikalle, saavuin noin 10 min myöhässä. Luokkahuone oli pilkkopimeä. Jätin puhelimen huoneeseeni, koska olen kuulemma jossain määrin addiktoitunut räpläämään sitä taukoamatta, joten en saanut kehenkään yhteyttä. Jäin odottamaan. Lopulta maikka saapuu 20 minuuttia myöhässä. Ja siinä sitä sitten oltiinkin koko loppuaika kaksin. En kehdannut missään vaiheessa kysyä, että aikooko hän tosissaan vetää tunnit kanssani kaksin. Nähtävästi aikoi. Noh! Tulipahan annettua jakamatonta huomiota puolin ja toisin.
Ja sitten uusimpiin passiuutisiin! Pakko kerrata lyhykäisesti mitä aikaisemmin on tapahtunut, jos rakkaat lukijat eivät enää pysy perässä. Eli venäläinen passi laitettiin uusintaan elokuuussa, vanheni 1.10.2013. Luvattiin, että saan uuden vasta sen jälkeen, joten piti sumplia passi haettavaksi Moskovasta, koska en voinut enää ylittää rajaa. Viesti valmistuksesta tuli lokakuun loppupuolella ja se kerettiin jopa kertaalleen lähettämään epähuomiossa stadiin, mutta sain pelastettua sen takaisin Moskovan konsuliosastolle. Posti tosiaan näiden laitosten välillä kulkee kerran kuussa. Sitten saavuin marraskuussa iloisesti Moskovaan, mutta enpäs saanut passia, koska en omistanut kelpuullisia henkkareita (tässä tapauksessa suomen passi oli mitätön?? koska Venäjän maalla olen venäläinen enkä suomalainen eli asustelen täällä ilman minkäänlaisia voimassaolevia henkkareita). Vaihtoehdoiksi sain, hommaa itsesi Suomeen ja me lähetämme passin sinne tai hommaa venäläinen sisäinen passi henkkareiksi ja nouda passisi täältä. Olen koko ajan ollut siinä uskossa, että sisäistä passia en voi saada ilman pysyviä kirjoja Venäjällä. Palaan Pietariin, juoksen Suomen konsulaattiin, en saa heiltä apua maasta pakenemiseen tai mihinkään muuhunkaan. Juoksen Venäjän federaation migraatiopalveluun yksikköön (FMS) nro 1, 2, 3…………. Sinänsä ihan hyvää kaupunkisuunnistusta, koska kaikki virastot on sijoitettu mahdollisimman kauaksi toisistaan. Noin viikon juoksentelun jälkeen, vihdoin, ruohonjuuritasolla saan joltain apua. Sisäistä passia en voi hakea ilman minkäänlaisia dokumentteja. Tarvitsen vähintään syntymätodistuksen. Samana päivänä tulivat vieraat Suomesta (<3), ei ollut aikaa jaaritteluun ja olin muutenkin pihalla mistä ihmeestä sellaisen paperin saan ja vielä Venäjälle? Oliko sitä? Laitoin äidille mailia. Vietin vieraiden kanssa pari päivää, korkkasin viimeisen 8h luennon koko tämänhetkisen koulun aikana ja siinä välissä äiti vastaa, että kyllähän sellainen syntymätodistus Porista löytyy, pistän pikapostilla tulemaan. Pari tuntia ennen h-hetkeä minulle selvisi, että pikaposti tarkoitti autokyytiä Pori-Pietari, jonka kyydissä oli kuski, äiti ja tämä paperi. Mikä yllätys! Äiti raahautui Porista tänne 10 tunniksi myöhään lauantai-illalla ja lähti heti seuraavana aamuna takaisin. Koti-ikäväkin helpotti kummasti ja ylläri sain paketillisen kalaa pakkaseen :D Olipahan virastotädeillä ihmettelemistä kun maanantaina pamahdin toimistolle kyseisen paperin kanssa. Tällä hetkellä odottelen heidän puhelua, saanko poikkeusluvalla hakea sisäistä passia nyt kun voin todistaa olevani todellakin Marika Laurén.
Ensi viikonloppuna Krissu ja Atte valtaavat kaupungin, korkataan Zenitin matsi pakkasessa ja tehdään kaikkea kivaa! Koulu on siis kurssien osalta pulkassa, venäjän kielen tunteja on vielä muutama viikossa ja tentit häämöttävät parin viikon päässä, muutaman esseedeadlinen kera. Tällä hetkellä joulua ollaan viettämässä Pietarissa ja suunnitelmat (sis. 1kpl Kiiaa + paljon vaihtareita) uudeksi vuodeksi pulkassa!
Hip hip hurraa!
ps. kiitos viime viikonlopusta Eija, Lidia & Manta. Oli ihanaa <3
pps. koti-ikävöinti on tehnyt musta nössön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti