Москва!

Oh my. Everything is so H U G E. 25 vuoden (no ehkei ihan) dissauksen jälkeen hävettää. Moskovahan on ihana! Eikä täällä ole yhtään vaarallista tai liian hektistä. Kadutkin on mukavan leveitä, että niissä mahtuu kulkemaan ja fiilis hieman jenkki- tai brittimäinen. Saavuimme siis maanantaiaamuna kymmenen maissa ja saimme paikallisilta apua hostellin löytämisessä. Tuli taas todistettua maailman pienuus. Pietarin päässä laiturilla meidät vastaanotti vaunuun kaksi moskovalaista breikkaria, joiden kanssa tuli jatkettua juttua. Selvisi, että toinen heistä oli osallistunut Soul City battleen lokakuussa ja kun aloin esittelemään videoita kyseisestä tapahtumasta puhelimestani niin siinähän komeili toinen pojista. Ja sattumoisin sama henkilö tuntee Focuksen ja AT:n. Haha. Reissuun lähdettiin kahdeksan hengen porukalla, viisi suomalaista (Emma, Elina, Minä, Lassi ja Roope) yksi virolainen (Mari) ja kaksi tsekkiä (Karel ja Vlastimil). Tsekit majoittuivat ystävien luona ja me muut suuntasimme hostellille. Huoneet sai vasta yhden maissa, joten jätimme laukut ja lähdimme pyörimään lähiympäristöön Arbatiin (alue keskustassa). Kun saavuimme yhden jälkeen takaisin ei huoneisiin pääsystä ollut tietoakaan. Lopulta kolmen maissa huoneestamme savustettiin viimeisetkin loiset ja pääsimme sisälle. Haju oli hieman inhottava, mutta muuten DA-hostelli on mahtava! Lopulta lähdimme pyörimään Kremlin ja punaisen torin lähistölle. GUM-tavaratalo oli kuin jenkkiunelma, mutta täynnä kalliita putiikkeja. Illalla pyörähdettiin vielä Жигули-nimisessä lähikuppilassa, paikka oli hauska ja toimii päivisin stolovayana.

Tiistaina lähdimme aamulla morjestamaan Leninin hautaa, poikettiin Kremlissä ja suuntasimme lounaan jälkeen kohti VNDH-asemaa. Kreml oli hienoinen pettymys, mutta sen sijaan sain ensimmäisen katupoliisin kimppuuni! Tietysti, koska ylitin siellä katua väärästä kohtaa. Selvisin tilanteesta onneksi passikopiota näyttämällä, anteeksipyynnöllä ja pienoisella säikähdyksellä. VNDH-aseman liepeiltä löytyi sen sijaan avaruusmuseo (siisti!) sekä suosittu ulkoilualue, että tv-torni mielettömän kaupunkinäköalan keran. Ainakin kuvien mukaan, en joutanut paikan päälle koska kauppakeskukset huusivat nimeäni. Pakko sanoa, että vaikka olin kuullut Moskovasta ja moskovalaisista kaikkea, suosittelen kaikkia käymään paikan päällä muodostamassa oman mielipiteensä. Kaupunkien eron kyllä huomaa, Moskova on järkyttävän iso. Mutta ihmiset ovat silti ystävällisiä, kun heiltä pyytää apua ja he puhuvat englantia enemmän kuin Pietarissa. Samoin turistien (englantia puhuvien) määrä on huomattavan paljon suurempi.

Jotta en unohtaisi lempipuheenaihettani, siirryn kohteeseen nimeltä passi. Passi, jonka vuoksi varasin Moskovan matkan, saatiin tosiaan samaan kaupunkiin kanssani. Sovimme virkailijan kanssa, että hän soittelee maanantaina, kun on kaivanut passini dokumenttikuormasta ja saavun tiistaina hakemaan sitä. Puhelua ei kuulunut, joten päätin olla omatoiminen ja soitella tiistaiaamusta ja saapua iltapäivällä paikan päälle. Eipäs tarvinnutkaan hahahaa, koska virkailija soitti itse minulle ja ilmoitti, että älä tule turhaan, täällä ei ole vielä mitään dokumentteja. Soittelen iltapäivällä. Ja niinhän hän soitti. Ja kertoi, että passini on siellä. Mutta sitähän minulle ei Venäjän maalla luovuteta, koska en omista Venäjän sisäistä passia (toimii siis henkkareina ja sitä voi hakea vain jos on pysyvät kirjat Venäjällä). Joten mitäs hittoa. Minulle ehdotettiin sisäisen passin hankkimista, jonka jälkeen voin noutaa "oikean" passin. Ahahhahaaaa. Ja liput jouluksi Suomeen on tosiaan hommattu kuukauden päähän. Proseduuri siirrä kirjat Venäjälle ja hommaa random sisäinen passi ensimmäistä kertaa ikinä kestää vähintään useita kuukausia. Good luck with that. Selitin tilanteen, että tosiaan olen jumissa täällä ja haluaisin kovasti jouluksi kotiin. Niinpä minulle ehdotettiin saapumaan keskiviikkoaamuna paikan päälle ja juttelemaan kasvotusten virkailijan esimiehen kanssa. Harmi, että toinen fazerin lahjontasuklaistani suli junamatkalla ja muotoitui ihme klöntiksi. Siispä saavuin keskiviikkoaamuna konsulaattiin ja ajattelin, että asia ratkee puhumalla niin kuin kaikki tähän asti Venäjällä. Mutta kuinkas kävikään! Olin tosiaan ensimmäistä kertaa samassa kaupungissa, jopa samassa RAKENNUKSESSA passini kanssa eikä sitä annettu minulle. EI ANNETTU. Melkein puoli vuotta kestänyt suklaalakkoni katkesi tähän. Sai geishaklöntti paremman käyttötarkoituksen. Koska nähtävästi kukaan venäläinen ei Helsingissä, eikä Moskovassa (lukuunottamatta ihanaa Elena-virkailijaa joka sai varoituksen koska oli sotkeutunut auttamaan minua) halua tehdä töitään niin kuin ne olisi tarkoitus tehdä, menen Pietariin päästyäni Suomen suurlähetystöön ja pyydän apua hätätilanteessa.

Muuten keskiviikkona konsulaattireissun jälkeen kävin katsomassa "kuuluisimman" sillan (joka oli aika karun näköinen tähän aikaan vuodesta) sekä vielä siistimmässä ja randomissa modernin taiteen museossa (miten kukaan tietämätön edes ikinä eksyisi keskelle sitä tehdasaluetta). Sitten tsekkasimme Moskovan yliopiston MGU:n (käsittämättömän kokoinen rakennus) sekä näköalan viereisen mäen päältä koko kaupungin ylle. Meinasin jäätyä hengiltä (täällä on kylmä), mutta Vlastic halusi bondailla kodittoman miehen kanssa. Lopulta lähdimme oikotietä pitkin metroasemalle, päädyimme keskelle puista ja mutaista mäkeä josta löytyi yksi kappale mäkihyppymäkiä ja laskettelualue, lensimme kuperkeikkaa ja hävitimme yhden kantalapun. Ja olimme kuitenkin Moskovan keskustan liepeillä. Myöhemmin olisi tarkoitus katsastaa paikallinen yöelämä keskiviikon kunniaksi, huomenna kurkata vielä yksi museo ja tv-torni mielettömän näköalan kera ja suunnata yöjunalla kohti kotoista Pietaria!

Day 4! Aamuinen herätys ei ollut aikainen. Keskiviikkoyön korttijuomapeli ja visiitti propaganda-baariin antoivat luvan nukkua pidempään. Lopulta raahauduimme tyttöjen kanssa Pushkinin museoon (pojat lähtivät katsomaan torture museota), joka oli hämmentävän sekainen kokoelma vanhoja tauluja, veistoksia, muumioita ja uskomattoman kauniita haute couture-mekkoja. Tämän jälkeen kävimme kurkkaamassa metroaseman, jolla saa 30 kyykkyä vastaan yhden ilmaisen metromatkan Sochin olympialaisten kunniaksi. Siellä sitä sitten kyykittiin, että päästään illalla juna-asemalle. Jännittävä yö taas edessä! Metroaseman kupeessa oli financial district ja mielettömät pilvenpiirtäjät ja tietenkin ostoskeskus :D Moskovassa oli paljon jenkkiketjuja, joita ei löydä Pietarista. Lopulta raahauduimme takaisin hostellille lepäilemään ennen lähtöä. Yhteenvetona; Moskova on mieletön metropoli ja ihanaa vaihtelua piskuiseen Pietariin. Ehkä kaikelle on tarkoituksensa ja minun ei enää kuulukaan palata Suomeen.. Eh eh. Anyhow, sorry guys but I just became a Moscow girl!


Ёлки палки!



ps. Moskovassa oli paljooon paremman näköisiä miehiä kuin Pietarissa ja PALJON! grau bisnesmiehille!

pps. yritän altistaa itseni useammin tilanteisiin, joissa joudun kirjoittamaan venäjää. se ei silti vielä suju ihan kuin pitäisi.