Tänään on sitten viimeinen työpäivä Danske Bankissa. Ja koska meitä oli muutama muukin, niin koko viikko on ollut yhtä herkkujen juhlaa. Sanomattakin selvää, että oli haikea fiilis mutta olen silti yllättynyt miten hyvin kyseisessä paikassa olen viihtynyt. Concact centerin kollegat ovat aivan huippuja & kaikkia kohdellaan tasavertaisesti iästä ja taustasta huolimatta. Vaikka jossain vaiheessa unelmoin urasta tilintarkastuksen parissa (don't even ask why) saatan aivan hyvin palata Danske Bankiin vielä takaisin. (:
Parin päivän päästä olisi siis muutto edessä ja siirryn viimeiseksi viikoksi evakkoon ihanaisen Kiia-vaimon luokse. Olen yrittänyt ennakoida tulevaa muuttoa ja aloitin pakkaamisen jo viikko sitten. 20 neliön yksiöön mahtuu uskomaton määrä tavaraa. Jokainen laatikko ja hylly tuntuu mustalta aukolta, joiden syövereistä löytyy loputtomasti paperilappusia ja ikivanhoja Kauppalehtiä. Olisin halunnut myydä siivouspäivässä vaatteitani, mutta tajusin etten tätä vaan ehdi enkä jaksa. Ja jotta ihmiset eivät erehtyisi luulemaan, että asiat ovat alkaneet sujua, kerron lisää mieltä ylentäviä esimerkkejä siitä miten päädyin seuraavaan:
Vaihtomissio 3#
Unohda suunnitelmat seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Ne ovat väistämättä epärealistisia.
Kaikki vähääkään minua tuntevat tietävät tämän vaativan minulta tsemppiä. Hyvin paljon tsemppiä. Elän siitä että kalenterini on täytetty eri värikoodeilla, jotka ilmentävät koulua, töitä, treenejä, ystäviä, läksyjä sekä muita mahdollisia tapahtumia. Ja kun olen tunkenut kalenterin täyteen ja juoksen paikasta toiseen ja jos vahingossa MYÖHÄSTYN ratikasta tai jään jälkeen aikatauluissani stressaan aivan hulluna. Tämän takia puoliksi hylkäsin kalenterini viime keväänä, enkä ole kesän aikana potenut huonoa omatuntoa tekemättömistä asioista. Koska ei ole ollut asioita mitä pitäisi tehdä. Hah! Kunnes tulee syksy. Ja homma alkaa alusta. Mutta ei tällä kertaa.
Ja nyt niihin loputtomiin haasteisiin. Sain viikko sitten sähköpostiini listan syksyn lukkarista. Suurin osa ehkä jo tietää mielipiteeni kyseisestä dokumentista. Että koko syksyn sitten ajateltiin opiskella maanantaista lauantaihin neljän ja iltayhdeksän välillä. Että niin. Sano hei hei Kannon Dans House ja hyvät nykäritunnit. Hei hei! Erehdyin myös laittamaan mailia opintotoimiston vastaavalle (hän oli itse ensin mailannut meille kuinka ehdotonta on ilmoittautua HETI kyseiseen paikkaan, kun saavumme maahan. mikäli saavumme illalla tai vkloppuna, meidän tulee ilmestyä sinne välittömästi seuraavana arkiaamuna. ja miksi? koska muuten saa sakot. no tottakai) kysyäkseni koskevatko kaikki ohjeet myös minua, kun en joudu leikkimään viisumin kanssa. Tämän keskustelun päätteeksi minulle sitten selvisi, että en saa tuota sisäistä passia varten tarvittavia pysyviä kirjoja Venäjälle, pelkät tilapäiset. Eli taas vaihteeksi olen saanut virheellistä tietoa enkä voikaan hakea sisäistä passia? Sitten olen tosissaan karanteenissa Pietarissa. Ehdin jo unelmoida käyväni Moskovassa (taas yksi todiste olla tekemättä suunnitelmia).
Mutta jotain hyvääkin olen saanut aikaan! Laitoin Kelalle valituskirjelmän koskien saamaani päätöstä ulkomaiseen opintotukeen. Venäjä luokitellaan matalan vuokratason maaksi ja sinne myönnetään automaattisesti n. 75 € asumislisä. Tein hienoja laskelmia ja ilmoitin, että tällä summalla saisin tukea noin 44% vuokran hinnasta, enkä pitänyt tätä vertailukelpoisena Suomen 80% asumislisälle. Lopulta sain vastauksen noin puolessatoista viikossa ja minulle myönnettiin 100% asumislisä. Hah! Ei valittamista. Tämän lisäksi voin huoletta unohtaa pelkoni sopeutumisesta uuteen kaupunkiin, sillä onnistuin jo viime viikonlopun aikana haalimaan pietarilaisia tanssikontakteja UK Bboy Championshipseistä sekä yhteisten tuttujen kautta. Soul city-festarit järjestetään Pietarissa 3-6.10, josta viisaimmat ystäväni voivat päätellä etten ota vieraita vastaan kyseisenä vkloppuna. Ellei ole halukas viettämään neljää vuorokautta tanssitapahtumassa.
Viimeistä viedään!
ps. alan olla pikku hiljaa hyvin vakuuttunut, että upeat tatuointini tulevat aiheuttamaan enemmän pahanlaatuista hämmennystä kuin ihasteluja. en itsekään ehkä ymmärtäisi salmiakkia tai ruisleipää kenenkään iholla. saatan joutua siis piilottelemaan niitä seuraavan syksyn.
pps. sain pari päivää sitten yllätykseksi vastauksen mailiin, jonka lähetin Pietarin opinnoista vastaavalle koordinaattorille kolme viikkoa sitten (mailissa pyysin apua passihässäkkään ja tiedustelin viisumiasioita, kun en vielä tiennyt sakoista). tykkäsin erityisesti tästä "You'd think about your prolongation of the Russian passport in advance." oh! we're gonna be so good friends =)
ppps. vaihtareita varten perustettu fb-ryhmä on räjähtänyt käsiin. siellä on perustettu mm. juoksuryhmä, kaupiteltu ray baneja, sim-kortteja sekä kuntosalijäsenyyksiä ja neuvottu lähtemään talvivaateostoksille Helsinkiin. oh my.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti