Vihdoin! Äntligen! наконец-то!

Perillä ollaan. Enää ette löydä työtöntä Marikaa palloilemassa Helsingin keskustassa hoitelemassa "asioita." Enää ette myöskään saa kysyä "etkö vieläkään lähtenyt." KYLLÄ! Lähdin. Johan tätä on odotettu ja nyt jopa hyvillä mielin passisotkun selvittyä. Astelin maanantaina rohkeasti konsulaattiin kysyäkseni mahdollisuutta hakea passi Moskovasta. Ensimmäisenä tarkistin molempien luukkujen naiset ja astelin lempeäkatseisemman luokse. Ehdin juuri aloittaa asiani kunnes naisen taakse ilmestyi tuttu mies "mitäs sinä enää täällä teet? johan sut hoidettiin." Ahahahaaahaaa ai että innostukseni mureni hetkessä. Tätä seurasi sanaharkka, josta en ymmärtänyt puoliakaan, tuskastuneita ilmeitä ja lopuksi sain käteeni paperin. "täytä tähän avoimeen hakemukseen selvitys siitä, miksi hakisit passin Moskovasta. katsotaan hyväksytäänkö se." Tämän jälkeen lähdin paperin kanssa pois, kirjoitin äidille hakemuksen suomeksi, äiti käänsi sen venäjäksi, kirjoitin sen paperille ja astelin tiistaina konsulaattiin uudemman kerran. Nainen tunnisti minut ja hymyili. HYMYILI! Nokkavaa miestä en nähnyt. Nainen katosi paperini kanssa ja pyysi odottamaan. Odotin. Odotin noin 25 minuuttia melko varmana, että minut on unohdettu. Kunnes nainen tulee takaisin uuden paperin kanssa. "Tässä osoite ja yhteystiedot Moskovan konsulaattiin. Voit noutaa passisi sieltä, se on todennäköisesti valmis ennakoitua aikasemmin." KYLLLÄÄÄÄ! Tätä seuraavana päivänä ostin reppureissulennot Bangkokiin 9.12-15.1. KYLLLÄÄÄÄ!

Tähän väliin haluan lisätä, koska olen kohdannut hitusen Venäjää epäkunnioittavia kysymyksiä, että ei. Minä en pelkää Pietariin muuttamista. Ei, en pelkää että tulisin ryöstetyksi siellä sen enempää kuin missään muuallakaan. Ei, en ole kohdannut homovihaa. Ei, en pelkää että minua kopeloidaan siellä. Ei, en ole tavannut viemärissä asuvia ihmisiä. Mutta kyllä, rakastan kyseistä kaupunkia erittäin paljon ja uskon, että moni muukin rakastaisi jos paikan päälle vaivautuisi =)

MUTTA. Täällä ollaan jee siis apua kuinka siistiä ja todellista. Äidin serkku tuli hakemaan asemalta ja hetken vilkaistuaan mun ja Elina-kämppiksen matkalaukkua totesi "et sitten sänkyä kuitenkaan raahannut mukana?" (saatoin pakata tempur-tyynyn. mutta se on täysin ymmärrettävää) Kaikki sujui oikein kivasti ja saatiin siisti & minimaalinen kahden hengen huone (jonne oikeasti upposi nätisti neljä matkalaukkua ja neljä säkkiä). Pikatsekkaus, vessat ja suihkut siistit. Yhteishengailutilat hieman hämmentävät (onko niitä?), käytävällä yksinäinen jääkaappi ja keittiö löytyy kerrosta ylempää. Pesukoneita yksi kappale. Koko rakennuksessa. Hmm. Kauhea väsymys, kahden tunnin yöunet takana.  Tästä tää lähtee. Muutetaan kuulemma koulun rempattuun asuntolaan (sijaitsee koulun naapurissa, nyt ollaan noin 15 min kävelymatkan päässä koululta) lokakuussa.

Lopuksi lämmin muisteluhetki kuluneelle kesälle. Se oli loistava, aurinkoinen ja täynnä ihania ystäviä sekä tapahtumia. Tulen varmasti kaipaamaan seuraavan syksyn aikana:

-valion pehmeä raejuusto
-omenat
-miniluumutomaatit
-lakritsijäätelö
-ylen aamu-tv
-kymppiuutiset
-henkilökohtainen pesukone, keittiö ja ihan mitä vaan mitä ei tarvitse jakaa muiden kanssa
-hc mättöpeli-illat Patella
-Kiia
-Karoliina
-Satu
-Helena
-Krissu
-plus kaikki muut ystävät
-työ Danskessa
-impulsiivinen pyöräily ympäri kesäistä Helsinkiä

Mikäli kykenet mitään edellä mainituista minulle toimittamaan, please be so kind. Tänään luvassa pre welcome party. And yes, we do have a separate schedule for parties.


Heidoooooo!