Valko-Venäjä

Surprise surprise sukua tuntuu löytyvän ympäri entistä Neuvostoliittoa, joten päätin lähteä pikaiselle visiitille maahan josta ei koskaan kuule mitään. Valko-Venäjällä näkee paljon luonnonrauhaa, maatiloja, mökkejä ja hyvin harvakseltaan kauppakeskuksia. Epäilen, ettei koko maasta edes löydy yhtään länsimaista kauppaketjua. Kävin kerran Minskissä ja yllätyin miten uskomattoman puhdas kyseinen kaupunki oli, mutta aivan tyhjä kaupoista. Valko-Venäjällä tori- ja markkinakulttuuri kukoistaa edelleen. Sainkin usealta venäläiseltä toiveen tuoda tuliaisiksi paikallista ruokaa, etenkin "shpik saloa." Kyseessä on siis klöntti rasvaa, jonka sisällä on pieni siivu lihaa. Tavaran pitäisi olla maukasta (aka suolasta) kun sen pakastaa ja sitten leikkaa siivun leivän päälle. YÖK. Vietin siis kaksi päivää ruokapöydässä, nokosilla ja koluamassa neljä eri kotia ja kaksi kaupunkia.

VITEBSK

POLOTSK

Ah miten kaunista photoshoppia suoraan Googlen kuvahausta! Mutta kivoja kaupunkeja molemmat. Etenkin Vitebsk.

Yllättäen en taaskaan välttänyt kysymyksiä lapsenlapsista ja häistä (sain jopa tarjouksen 35v. sinkkunaapurista ja mahdollisuuden jäädä asumaan Valko-Venäjälle. jesh!). Onneksi äiti oli paikalla, joten kysyin häneltä suoraan "Äiti, haluatko lapsenlapsia?" "En.Vielä." Kiitos äiti. Asia loppuunkäsitelty! Luojan kiitos samanikäinen serkkutyttöni on ihan yhtä "saamaton" lisääntymään tai pariutumaan kuten minäkin. En tiedä mitä näille ihmisille vastaisi loukkaamatta heitä (koska sisällä kilahtaa niin pahasti ettei niitä sanoja kehtaa sanoa ääneen - kuka oikeasti tuputtaa toiselle omia uskomuksiaan, en mäkään niitä käske rupeamaan sinkuiksi ja heivaamaan lapsia). "Ei en halua lapsia? En oikeastaan edes pidä lapsista?" (paitsi tietenkin kavereiden omista) "Olen itsekäs ja suunnittelen tässä justiinsa mitä kaikkea upeaa haluan vielä kokea, eikä näihin suunnitelmiin kuulu mini-ihmisiä." Tämän lisäksi myös venäjän taitoni oli kuulemma huonontunut. En viitsinyt kertoa, että aikaisemmin en ole ymmärtänyt kun sanan sieltä toisen täältä ja hymyillyt nätisti samalla kun ovat pitäneet monologejaan. Nykyään sentään rakennan keskusteluja. Vakuutin kuitenkin heidät lopulta heittämällä venäjäksi sanan bilettää. "Ooh olethan sä laajentanut sanavarastoasi! Luulin ettet juo alkoholia." Haha. Miten kaunista.

No mutta! Se siitä. Ruokakaupassa vartija pysäytti meidät kassan jälkeen ja pyysi koppiinsa. Menin aivan paniikkiin "varmana ole mitään varastanut, enkä tule ennen kun kerrot mitä on tapahtunut." Noh sinne mentiin joka tapauksessa ja ahahahhaaa oltiin otettu kuvia kaupan sisällä olevasta akvaariosta, jossa uiskenteli kaloja (myyntiin meneviä) sekä hassun näköisestä kakusta, mikä ei sitten ollut ok. Koska saatamme olla kilpailijoita. Ja matkia heitä. Hahaha. (tietääkö ne edes siellä mitä on vapaa markkinatalous?) Asiasta selvittiin poistamalla kalat puhelimesta. Sääli, olivat kauniita.

Matkan loppupuolella poikkesin vielä Vitebskin reunamille tervehtimään viimeisiä sukulaisia. Tässä vaiheessa olin väsynyt, nälissäni ja omasta mielestä jumalan selän takana eli en ehkä parhaimmillani. Ja hyvin tietoinen siitä, että vastassa on kipakka täti joka ei unohda analysoida minua päästä varpaisiin. Ovi aukeaa "OOOHH! sinähän oot laihtunu! (hitot olin mut jesss!!!) ja venäjäkin parantunut! Oi miten ihana tyttö sinusta on tullut!" Ai että piristi mieltä. Ja pisti miettimään, että mitäs hittoa mä viis vuotta sitten oon ollu.

Lopulta suuntasin kohti Vitebskin juna-asemaa seitsemän hillo- & suolakurkkupurkin yms. kanssa ja koska olen nykyään niin venäläinen niin en suostunut kantamaan niitä, joten sain mukaani neljä saattajaa. Oh la la! Junassa oli jälleen kerran levollista (tulomatkalla onnistuin saamaan samaan vaunuun n. 20 Juste Debut tanssijaa matkalla kotiinsa Kaliningradiin, ihan kuin kiusaa tekemään kun päätinkin sitten skipata kyseisen tapahtuman…). Pidän junista. Jos nyt ei vaikka jollekin vielä käynyt selväksi.



Poka poka!


ps. näin ekan mustan miehen Valko-Venäjällä. jes! ja mut myös tarkastettiin rajalla. pelästyin niin paljon että en saanut enää sen jälkeen unta ja kyttäsin taukoamatta reppuani.

pps. tulevana vkloppuna p i t ä i s i mennä venäläisen ystävän mökille. siitä viikko ja eka kevätvieraani (Veera) saapuu! jeijeijei!

Muutoksia.

En tiedä olenko tarpeeksi muistanut mainostaa kuinka huonosti handlaan muutoksia. Huonosti. Erittäin huonosti. Tavallaan saatan innostua jostakin hetkessä nollasta sataan, mutta jotkut muutokset aiheuttavat suurta ahdistusta. Joten ihmettelen itsekin mikä saa minut kahden viikon päästä muuttamaan vanhalle dormille. Kyseinen rakennus ei mennytkään täysin remonttiin ja noin 80% uusista vaihtareista muutti sinne. En nähtävästi osaa arvostaa riittävästi omaa kylppäriä ja rauhaa saati upouusia huonekaluja, pintoja tai keittiötä. Ei. Haluan mieluummin jakaa huoneeni ihmisen kanssa ja saada ympärille kodikkaan ilmapiirin. Olkoonkin sitten miten ränsistynyt. Uusi kämppikseni on suomalainen Marjo (tuttua ja turvallista), joka on itseasiassa entinen voimistelija. Очень хорошо! Löytyy ainakin yhteisiä intressejä jei!

Uusista vaihtareista on löytynyt jo aivan mahtavia persoonia ja hyviä ystäviä. On tavallaan sairasta miten nopeasti yhteinen tilanne ajaa ihmiset yhteen. Tai vastaavasti erilleen. En silti ole unohtanut syksyn vaihtarikavereita ja pidän osaan edelleen yhteyttä. Suunnittelen meneväni loppukesästä Saksaan moikkaamaan uusia ystäviä ja sen jälkeen haluaisin käydä vielä Ranskassa :)

Tänään onkin ystävänpäivä ja illalla paikallinen opiskelijajärjestö järkkää teeman mukaiset juhlat SNOB-baarissa. Enpä ole ennen käynyt, mutta jostain syystä mieleen piirtyy kuva strippiklubista. Toivon mukaan erehdyn pahemman kerran. Mutta huomenna on luvassa jotain vielä siistimpää, nimittäin Juste Debut Russia Wohoooo! Awesome. Mennään Mohandin ja toisen ranskiksen kanssa seuraamaan paikan päälle woop woop! Ja Sochi on nyt ollut ehkä pienoinen pettymys suomalaisten osalta, mutta kisoja on ollut silti ihan hauska seurata. Paikalliset kommentaattorit voisivat kyllä suodattaa ehkä osan puheestaan, mutta saapahan niistäkin isänmaallisista ylistyslauseista hyvät naurut.

Ajattelin nyt keväällä yrittää hieman hillitä vipattavaa tanssijalkaani, joka johdattelee minut yökerhojen suuntaan (mikä on sinänsä helppoa jo itse työn rajoittaessa arkihumppaamista) ja tosissaan aloittaa opparin kirjoittamisen sekä vapaa-ajalla nautiskella kirjoja. Luin jo loman aikana muutaman ja nyt on yksi kesken. Tämän lisäksi yksi venäläinen ystäväni kutsui minut dachalleen (mökki) viettämään viikonloppua ja mahdollisesti jopa laskettelemaan. That would be nice :))

KUVA YSTÄVÄN DACHASTA.

Sitä ennen kuitenkin teen pikareissun Valko-Venäjälle. Katsotaan mitä jännää siitä seuraa. Luvassa ainakin muutama 12 tunnin junamatka, eli reppukaupalla seikkailumieltä mukaan.


Ihanaa ystävänpäivää kaikille rakkaille ympäri maailman <3

Opiskelusta Pietarissa.

Nyt kun opinnot Pietarissa ovat kasassa ja vielä muistan jotain, ajattelin uhrata yhden kirjoitelman fiiliksistä koskien vaihtariopiskeluja. Mutta sitä ennen haluan räyhätä. Sitä vaan että kuka hitto antoi espanjalaisen muuttaa meidän kerrokseen. M e i d ä n kerrokseen, jonka keittiö on aina siisti. Jossa on rauha ja sula sopu. Ja siisteys. Se siisteys! Ja nyt! Hyvästi ruoka ja lautaset ja mitä vielä, joka tulee katoamaan yöaikaan koska jonkun mielestä on ok ottaa toisen ihmisen ruokia ja jälkeenpäin kieltää kaikki. Mutta onneksi meille asennettiin valvontakamerat ja olen ehkä päiväkotilaisen tasolla ja menin heti hieromaan kauppaa vartijan kanssa, jotta saan tyypin käräytettyä ja lopullisesti ulos asuntolasta. Kuinka monta kerrosta nyt ihmisen pitää koluta ennen kuin löytää "sopivan" huoneen (lue, naapurit joiden mielestä on ok että kaveri varastaa ruoat). Ei ole kaunista puukottaa toista selkään, mutta vielä rumempaa on varastaa toisilta. Oppiipahan ostamaan vaikka sen oman lautasen. Ja haarukan. Ja vaikka sitä ruokaakin.

Ja koska edellinen kappale kirjoitettiin useita päiviä sitten, enkä ole havainnut keittiöstä mitään kadonneen (kiitos juuri asennettujen valvontakameroiden) pyydän anteeksi tunteenpurkaustani ja totean espanjalaisen olevan ihan ok kämppis. Sen sijaan ranskalaisten maihinnousu on yltänyt nyt 9 henkilöön. Vielä olisi yksi vapaa huone jaossa, saas nähdä ketä sinne ilmestyy!

Ja vielä yksi juttu ennen opiskeluja (hah!). Dormin johtaja ilmestyi eilen talolle ja ilmoitti, että 3/5 pesukoneista on pois käytöstä vuorokauden ajan ja koko rakennuksessa ei ole lämmintä vettä. Tämä kaikki, koska läheisellä Kanal Griboedovalla tehdään putkitöitä (minkä takia huoneessa oli max. ihanat 15 astetta viime yönä. vaati tuplasukat, kaulahuivit ja ties mitä). Totesin siihen, että ei se mitään. Ei minulla ole lämmintä vettä ollut suihkussa hetkeen muutenkaan. "Ei hätää! Kaikki johtuu tästä, huomenna korjaantuu." " Ei. Kun ihan oikeasti h e t k e e n. Siis tammikuun 20 pv:n jälkeen olen käynyt suihkussa kerran. Ja sekin oli puistattavaa." Keskustelun päätteeksi tosiaan mietin miksi ihmeessä en ollut vaivautunut ilmoittamaan tästä "viasta" aiemmin. Ehkä olen jo tottunut, että asioiden korjaaminen on joka tapauksessa joko liian aikaa vievää tai tuloksetonta puuhaa tässä maassa. No mutta, lämmintä vettä ja korjaaja kuulemma tiedossa lähipäivinä! Päivä päättyi siihen, että ihmettelin mihin vedenkeitin oli kadonnut keittiöstä. Espanjalainen kuulemma halusi käydä suihkussa ja päätti käyttää hieman apua. Oh Russia! Maa, joka tekee ihmisistä kekseliäitä.


Mutta nyt siihen opetukseen. Ensinnäkin olen pettynyt siihen, että meidät eristettiin lähestulkoon täysin venäläisistä opiskelijoista. Olen ollut aina siinä uskossa, että Venäjällä on hyvä opetuksen taso (koska rakas äitini on niin jaksanut mainostaa koko pienen ikäni) ja halusin kokea tämän. Sen sijaan pääsin vaihtareiden omille kursseille, joilta ei kehdattu vaatia liikoja jotta koulun hyvä maine jatkaisia kulkuaan. Olihan se helpottava ajatus, että reputtaminen on miltei mahdotonta ja kun oma koulu antaa arvosanojen sijaan merkinnän "pass - not passed" niin eipä tässä kovaa stressiä saatu aikaiseksi. Opetusmuoto (iltaan painottuvat luennot) oli myös omanlaisensa kokemus. Iltaisin ei tältä tytöltä löydy riittävästi keskittymiskykyä seurata opetusta. Ihan kuin sitä muutenkaan olisi liiaksi. Olen huomattavasti parempi itseopiskelija. Kuitenkin näillä kursseilla tuli vastaan asioita, joista en ollut aiemmin kuullut ja kanssaopiskelijani muista Euroopan maista naureskelivat tietämättömyydelleni. Eli ei se Suomenkaan opetus aivan huippuluokkaa aina ole! Moni kursseista painottui Venäjään ja se oli erityisen kiinnostavaa. Opettavaisimpia kursseja oli ehdottomasti "johdatus venäläiseen sivilisaatioon" (lue kurssi Venäjän historiasta nykypäivään - miksi venäläiset ovat sellaisia kuin ovat) sekä "Venäjän poliittinen systeemi." Vaativat myös jonkin verran työtä. Etenkin politiikan kurssin reilun 12 sivun essee. Lopulta ehkä kuitenkin kaikista opettavaisinta on ollut tutustua muiden maiden kansalaisiin, jutella heidän kanssaan ja kuulla miten asiat toimivat eri tavoilla niin lähellä Suomea. Ja mitä tulee itse venäjän kieleen, alan vihdoin olla lähellä sitä tasoa jota täältä lähdin hakemaan. Puoli vuotta ei olisi millään riittänyt, joten päätös jäädä vuodeksi oli huippu! Luin ensimmäisen venäjänkielisen kirjan loman aikana sekä olen alkanut seuraamaan venäläisiä tv-sarjoja (Univer - novaya obshaga sekä Interny). Suosittelen molempia! Vielä kun opin kirjoittamaan virheettä niin a vot!

Pus pus o kram!



ps. olen täysin unohtanut olympialaishehkutuksen! WOHOOO meitsi on samassa maassa samaan aikaan olympialaisten kanssa. oujeeoujeeeoujeeejeejeejee! tänään avajaiskisastudio uusien vaihtareiden kanssa, kiva päästä tutustumaan niihin paremmin! muutama jonka olen jo tavannut vaikuttaa ainakin tosi mukavilta :)

http://sochi2014.vesti.ru/schedule/live/ livestream kisoista venäjäksi meille telkkarittomille.