DAY 4
Junassa kohti Kazania, joka oli hienoin koskaan Venäjällä
näkemäni. Penkin päälliset olivat siniset(!). Viininpunaisesta ei tietoakaan ja
ovissa jopa elektroniset napit. Vohou! Saimme matkaseuraa harmittomasta
humalaisesta miehestä. Emme vastanneet mitään ja sen sijaan, että mies olisi
räyhännyt hän luovutti. Änkyräkännissä
oleva mies näytti siistiltä, sulki suunsa ja lopulta hyssytti meitä koska
halusi nukkua ja keskustelimme liian kovaa. Oh my. Like that would happen in
Finland. Venäläisillä juopoilla on käytöstavat.
Saavuimme Kazaniin aamukuudelta ja iloksemme joulu ei ole
Venäjällä syy perua bussivuoroja.
Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että olimme vaihtaneet kaupunkia ja
aluetta. Kyltit olivat venäjän lisäksi tatarin kielellä ja busseissa
kuulutukset tulivat venäjäksi, tatariksi JA englanniksi. Englanniksiiiii
whaaattt. Kohtasimme myös moneen päivään ensimmäiset tummemmat ihmiset. Jopa
kaksi tummaihoista. Pietarissa heitä on ehkä kymmenen ja loput kaksi nähtävästi
Kazanissa. Mietin joskus onkohan Venäjän maahanmuuttoviranomaisilla silppuri,
johon kaikki tummaihoisten hakemukset automaattisesti päätyvät. Vai eikö kukaan
tummaihoinen halua muuttaa Venäjälle, koska täällä ei pärjää pelkällä
englannilla? Ainakin pietarilaiset suhtautuvat negatiivisesti Armeniasta,
Uzbekistanista yms. tulleisiin asukkeihin.
Kävimme päivällä tsekkaamassa Kazanin Kremlin ja Moskeijan.
Kremlistä saa nähtävästi kaupunkina lisäpisteen. Kaupungissa oli myös hieno
jääveistosalue ja paljon paljon lapsia sekä herkullista paikallisruokaa. Niin
kuin ehkä kaikkialla Venäjällä.
 |
| MOSKEIJA. |
DAY 5
Ihana herätä pitkästä aikaa aamulla luonnonvaloon.
Varsinkin, kun on vielä samalla aikavyöhykkeellä Pietarin kanssa, mutta valoa
on tarjolla kaksi tuntia aikaisemmin. Wohoooo! Elämän pieniä iloja. Ja päivän
vanha takkini repesi. Elämän pieniä suruja.
Kazanin toisena päivänä katsastimme museon, jossa esiteltiin
tatarstanilaisia kansallispukuja yms. historiallista kamaa. Enpä ole liiemmin
museoihmisiä, mutta Venäjällä lähes kaikki näyttelyt ovat ilmaisia
opiskelijoille, joten en enää edes pysy laskuissa monessako museossa olen
käynyt. Mentaliteetti on enemmän kulttuuri kuuluu kaikille-tyyppistä mitä
Suomessa.
Muita havaintoja: Venäjällä tilli on ehdoton lisuke.
Leivässä, perunoissa, keitoissa, salaateissa, sipseissä, lihassa. You name it.
Odotamme tillin leviävän seuraavaksi juomiin. Venäläisten naisten hiukset ovat
upeat, pitkät ja paksut. Joten miksi omani on säälittävä nysä? Venäjällä saa
myös pyöristää loppusumman oman mielen mukaan, jos nyt kassasta ei satu
löytymään sopivia kolikoita. Yleensä saan vaihtorahaa enemmän kuin pitäisi. Ja
lopuksi Kazanista plussapisteet Vhostelen superavuliaalle henkilökunnalle.
DAY 6
Yöjunaan kello 2 aamulla. Nukuin yllättävän hyvin. Aamulla
herään ja näen ympärilläni ryhmän lapsia. Jotka eivät ole koskaan tavanneet
ulkomaalaista. Jotka tuijottavat minua. Great. Meidän piti saapua
Jekaterinburgiin paikallista aikaa neljältä, jossa meitä on vastassa
pikkuserkkuni (jota en ole koskaan tavannut). Viittä vaille neljä kuulemme
uutisen aikataulun noudattavan Moskovan aikavyöhykettä. Whaaatttt. Onneksi
pikkuserkullani ei ole varmaan muuta tekemistä, kuin ravata asemalla etsimässä
meitä. Ja minkä aikataulun mukaan kuljemme lopun matkaa? Pasmat meni sekasin!!
Vaihdoimme ensimmäistä kertaa aikavyöhykettä ja edessä on vielä toiset kaksi.
LOCAL TIME PEOPLE. LOCAL TIME. Please obey!
Jekaterinburgissa pikkuserkkuni Lena olikin meitä vastassa autolla, jolla saimme kyydin Kamensk-Uralskiin asti. Luksusta!
DAY 7
Sukulaiset, joita en ole ikinä nähnyt. Päivä pulkkamäessä ja
luonnossa 170 000 asukkaan kylässä. Aika kivaa. Söin varmaan viikon edestä.
Aika kivaa. Mulla on mukavia sukulaisia Uralissa. Huomenna pääsen lautailemaan,
ekaan kertaan viiteen vuoteen. Onneksi tätä nolouden huipentumaa ei ole kukaan
todistamassa. En kyennyt täälläkään välttämään sukulaisten
lempikysymystä,”koskas synnytät lapsenlapsia äidillesi?” Omien vanhempien iloksiko niitä lapsia hankitaan? Apua.
 |
| KAMENSK-URALSKIY |
DAY 8
Talossa on kreisicat, joka ei antanut meidän nukkua. Nousin
marttyyrinä aamuseitsemältä kurkku kipeänä, valmistautuen bussimatkaan kohti
laskettelukeskusta. Kunnes kuulen, että Mari on oksentanut koko yön. Ei
laskettelua, eikä aamubussia. Päätettiin myös skipata yksi puolen päivän reissu
Permiin. Katsotaan selviydytäänkö Kamensk-Uralskista Jekaterinburgiin
peruuttamaan huomisaamun junalippu Permiin ja ostamaan tilalle suora juna
Izhevskiin.
Parin tunnin kuluttua hylkäsimme Permin hylyn ja päätimme pidättäytyä alkuperäisissä suunnitelmissa. Mari lähti urhoollisesti kanssamme elektrichka-junalla Jekaterinburgiin, joka oli ehkä halvin kyyti ikinä! 55 ruplalla maisemia kaksi ja puoli tuntia. Perillä ajoimme taksilla Red Star Hostelliin, joka on tähän astisista hostelleista vilkkain ja omaperäisin. Ajattelin kenties saavani illalla mahdollisuuden tutustua venäläiseen nuorisoon keittiössä, mutta hetken kuunneltuani totesin että masennuslääkkeitä, sieniä sekä huumeita vetävä ja isin rahoilla elävä jooga-vegetaristi ei ole ehkä tuleva ystäväni. Kaiken tämän sain tietooni noin viiden minuutin aikana.
Sen sijaan Lena (pikkuserkku) tuli meidän seuraksemme syömään illallista ja katselemaan nähtävyyksiä. Pakkanen oli pirtsakka, joten kiertely jäi vähäiseksi. Tähän astisista kohteista Jekaterinburg vei yllätysvoiton ja olen äärimmäisen iloinen sukulaisista, joihin pääsin täällä tutustumaan. Venäläinen vieraanvaraisuus on asia, jota ei kannata jättää kokeilematta.
 |
| MAISEMAKUVA VISOTSKIY BUSINESS CENTERISTÄ. |
Enää jäljellä Perm, Izhevsk, Moskova & Helsinkiiiiin!! Adios!
ps. luimme ensimmäistä kertaa lipuista, että kaikki junat noudattavat Moskovan aikaa. tämä selvä, vaikka hieman haasteellista kolmella aikavyöhykkeellä.
pps. Jekaterinburgin pääkatu oli Leninin prospekti. how surprising.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti