maanantai 6. tammikuuta 2014

Adventure inside an adventure

DAY 1

Mikä päivä! Lähdettiin yöjunalla kohti Moskovaa. Kylmästä ei vielä tietoakaan ja kärsivällisyyttä sekä taitoa sopeutua maailman ahtaimpaan sänkyyn kaivattiin. Aamulla suuntasimme viimeiseltä metropysäkiltä löytyvälle bussiasemalle, jossa sai aivan älyttömän hyvää samsa-juustopasteijaa. Kymmenen tunnin junamatka kun ei ollut tarpeeksi niin matkaa jatkettiin neljällä tunnilla saksalaisessa bussissa kohti Vladimiria. Teiden varrella nähtävyyksien tilalla (keskellä ei mitään) myytiin jättikokoisia neonpehmoleluja, kumiveneitä ja aseita. Tässä vaiheessa saimme tiedon, että dormin pihalta löytyi ruumis. RUUMIS. Jonka annettiin maata siellä VIISI TUNTIA?? MITÄÄÄÄÄÄ. Tätä ennen noin viitisen vaihtaria on ryöstetty syksyn aikana dormin läheisyydessä. Mutta ehkä kamalammaksi jutusta tekee sen, että yliopistoalue on lomien aikaan suljettu, eikä sinne pääse ulkopuoliset. Kuka siis kuoli ja miten?




Ohjeet hanan käyttöön. Auki-kiinni-kuuma-kylmä. Hyödyllistä.






Joka tapauksessa. Vladimir on ihana n. 300 000 henkilön kaupunki ylängöllä (jee!). Ihmiset ovat huomattavasti avuliaampia, puhuvat jopa englantia ja bussit (niin kuin joka ikinen puu) on koristeltu kimaltelevilla jouluhärpäkkeillä. Parasta kuitenkin on ehkä ylisiisti seurakunnassa sijaitseva hostelli, jonka sängyt ovat riittävän leveitä ja pehmoisia nukkumiseen. Siispä lauantai-illan kunniaksi hyppäsin sänkyyn ennen kymmentä.

DAY 2

Suihku, josta tulee lämmintä ja kylmää vettä minun tahtoni mukaan. Aaahhh. Kun olimme lähdössä, löytyi respasta (lue: pöytä eteisen ja olkkarin välissä) lappu: ”olen jumalanpalveluksessa. palaan kl. 12.00” ja viereisestä huoneesta kaikui iloista kuorolaulua. Ulkona odotti piristävä lumimyrsky ja päätimme viettää viimeiset tunnit Vladimirissa kierrellen nähtävyyksiä. Eilisestä oppineena päätin pukeutua lämpimästi ja ahtasin legginssit housujen alle, pitkän neuleen, pipon ja vielä säärystimet rannelämmittimiksi. Kävi mielessä, että hyvinhän tässä pärjää kymmenen asteen pakkasessa, kunnes näin että pakkasta oli huimat kaksi astetta. Nooohh Ekaterinburgissahan on vain kaksikymmentä lisää…. Löysimme upean kirkkoja täynnä olevan mäen, jonka päältä näkyi kauaskauaskauas. Kauas ei välttämättä ollut kaunista, mutta ei kai tähän vuodenaikaan muuta voi odottaakaan. Upea fiilis siitä huolimatta. Lopulta suuntasimme takaisin bussiasemalle kohti seuraavaa 4 tunnin retkeä Nizhniy Novgorodiin. Yllätykseksi meitä odotti marsu (aka marshrutka aka minibussi), jonka takakonttiin ei tosiaan mahtunut kuin kaksi matkalaukkua. Luvassa oli hehkeä retki laukut jaloissa ja vihainen babushka mulkoilemassa meitä käytävällä, koska ei mahtunut istumaan. Aivan täysin kuskin vika, mitäs päästi loppuunmyytyyn bussiin. Ja sitä paitsi meidän olisi ollut käytännössä mahdotonta luovuttaa paikkaa rinkkavuoren takaa. Alan päästä reppureissun makuun. Hyvää harjoitusta ensi vuoden Aasian matkalle! (mikäli yksikään raaja selviytyy tästä kyydistä hengissä.)

Kompakysymys: mitä tarvitaan venäläisen kaupungin pystyttämiseen? - Leninin muistopatsas/aukio, lokakuun vallankumouksen mukaan nimetty katu & yksi Pushkinin museo. The basics of building a russian city.

Perillä Nizhniy Novgorodissa. Iiiihaaanaaaa ihana ihana ihana kaupunki. Söpö kävelykatu, joka jatkuu jatkumistaan. Ja asumme sen varrella smile hostellissa. JEEE!!!!!! Mii sou häpi. Täällä asuu reilu miljoona ihmistä.

DAY 3

Nizhniy Novgorod on ihana. Alan miettiä miksi ihmeessä valitsin Pietarin vaihtokohteeksi. Nihniy Novgorodissa on HESE. Kelatkaapa sitä.  Mutta kaikissa kaupoissa ja kahviloissa hyllyt ammottavat tyhjyyttään, mikä flashback Neuvostoliittoon. Ilmeisesti kaupungissa oli toimitusongelmia uuden vuoden ja joulun vuoksi. Kaupungista löytyivät sekä Leninin että vallankumouksen aukio (patsaan kera). Check.









Säätiedotukset lupaavat, että kylmyys juoksee edellämme ja tuomme lämpöaallon mukanamme. Luojan kiitos. Kengät vuotavat läpi ja olin ostamassa jo uusia. Kunnes löysinkin hienon pörröisen talvitakin ja käytin rahani siihen. Hups. Parin tunnin päästä hyppäämme yöjunaan kohti Kazania, jonka pitäisi olla superihana. Jeejeejee. Saavumme sopivasti paikalle venäläisten jouluna aamukuudelta. Kaikki paikat ovat takuuvarmasti auki. Jeejeejee. Venäjämatkailu on yllättävän kivaa. Keväällä olisi makeeta tehdä junamatka Baikalille!


Lisää tulossa. Stay tuned.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti