All work and no play.

Viikko työharjoittelua SVKK:lla takana ja pakko myöntää, että Pietari alkaa näyttää taas valoisammalta.  Olen tittelöinyt itseni töissä puuhastelijaksi. Virallisesti olen kai kirjanpidon assistentti/toimistoapulainen. Mutta suosin ehdottomasti puuhastelijaa. Puuhastelija auttaa toimiston väkeä eri tehtävissä, jolloin ei pääse kyllästymään. Horosho.

Tänään puuhastelija oli mukana business-aamiaisella, joka toisin sanoen antaa syyn Pietarissa toimiville suomalaisyrityksille kokoontua yhteen. Tarjolla on naposteltavaa ja vastapalvelukseksi ihmiset kuuntelevat yhden yrityksen itsensä markkinoimista. Toisin kuin Suomessa, jossa lähes poikkeuksetta yleisö istuu hiljaa koko tapahtuman ajan ja ehkä esityksen päätteeksi rohkenee kysymään jotain (mikäli esiintyjä riittävästi painostaa keskusteluun), täällä suurin osa yleisöstä miltei hyökkäsi esiintyjän kimppuun kysymyksineen haasteineen. What the holy just happened! Siis tätähän oli mielenkiintoista seurata sivusta, ei alkanut uuvuttaa missään vaiheessa. Propsit venäläisille!

Ennen kaikkea tein tänään jotain sellaista, mitä olin kaivannut jo pitkään. Asia ei mennyt aivan putkeen johtuen kommunikaatio- sekä aikataulullisista ongelmista, mutta siltikin. Olin tanssitunnilla. Nykytanssitunnilla. Saatanpa mennä toistekin. Jotenkin jännällä tavalla Pietari alkaa vihdoin tuntua kodilta. Yltiöpitkä loma on vaihtunut arjeksi, jossa alan viihtyä. Aurinko on myös ollut saatavilla tavallista runsaammin, mikä saa Pietarin näyttämään maailman kauneimmalta kulttuurikaupungilta. Titteli, joka sille ansaitusti kuuluu.

Viikon päästä alkaa saapua uusia vaihtareita ja tällä hetkellä on jäljellä hieno jämäjoukkio. Mm. viime perjantaista lähtien dormilla on juhlittu Matjaksen viimeistä perjantaita, lauantaita, sunnuntaita, maanantaita ja tiistaita. Ja tänään ennen kaikkea viimeistä iltaa. Joka sattuu olemaan myös viimeinen keskiviikko. Lempikohtani oli ehdottomasti maanantaiaamu, kun pesin hampaita kahdeksan pintaan. Nimeltä mainitsematon naapuri koputtaa ovelle myöskin hammasharja kourassa. Nimeltä mainitsematon naapuri on menossa nukkumaan. Minä töihin.


Tapaamisiin!


ps. kaipaan järkkäriäni. sillä saisi hienoja kuvia. pitääpi noutaa se ensi kerralla ullakolta.

pps. löysin pakastinta muistuttavalle suihkuvessalleni uuden oivallisen käyttötarkoituksen. johtuen jääkaapin rajallisesta tilavuudesta (ja siitä, että yhden jääkaapin jakaa ehkä 6 ihmistä) säilytän nykyään porkkanoita suihkukopissa. a vot!

Bäkidibäk

where ya at mama!

I'm home. Back to the St. Pee, missä kylppäri toimittaa pakastimen virkaa ja suihkusta saa jääkylmää kyytiä. Unohtamatta sisällä toimimatonta 3G:ta. Kaikesta huolimatta aloin jo ikävöidä tänne!

Reppureissun loppupäivät huipentuivat Izhevskin luxushostelliin, jossa saimme nauttia ainoina vieraina saunasta, porealtaasta ja musiikista suihkussa yeaaahhh.

MIKAELIN KATEDRAALI IZHEVSKISSÄ.

Tämän jälkeen vielä pariksi päiväksi Moskovaan ja pidän paikasta ehkä kerta kerralta enemmän. Likelikelike. Mieletön hostimme ajelutti meitä autolla pitkin öistä Moskovaa, mikä oli ehdottomasti matkan kohokohtia!

PUNAINEN TORI YÖLLÄ

JOHNNY ROCKETS @ OLD ARBAT STREET

Tämä sekä aikaisemmin päivällä lunastettu passi (viimeisten viranomaiskuittailujen kera, "miten voit olla venäläinen kun et osaa edes kirjoittaa. no sitä kuule minäkin ihmettelen.") takasivat hymyhuulet ja viikonloppureissun Helsinkiin. Väsymyksen, kulttuurishokin, itkukohtauksen sekä nukutun yön jälkeen olin jopa innoissani kotikulmien koluamisesta ja ystävistä. Tieto siitä, että on v a p a a matkustamaan oman tahtonsa mukaan helpotti ahdistusta ja koti-ikävää ja kaikki ystävät jotka ehdin nähdä piristivät kummasti olemusta. (: Kiitos

Paluumatka Helsingistä Pietariin vedettiin riskillä, elikkäs päätin testata ensi kertaa minibussia mm. kustannussyistä (n.22e Hki-Pietari vs. halvin aamuAllegro 39e vs. kaikki muut Allegrot n.90e) http://www.pietari-travel.ru. Marsu olisi muuten ollut loistovalinta ellei a) ulkona olisi ollut aivan järkyttävän kylmä ja tuo kylmyys puskenut läpi ovista ja ikkunoista niin, etten ollut edes aamuun mennessä omassa sängyssä villasukissa, pitkissä housuissa, peiton ja viltin alla nalle kainalossa palautunut normaalilämpötilaan b) olisi päättänyt raahata kotoani Pietariin järkyttävää määrää lisää vaatteita, kun tulli päätti tarkastaa juuri meidän bussimme ja sain raahata niitä kylmissäni & väsyneenä keskellä yötä pitkin rajatarkastuksia. Onneksi aamuneljältä perille päästyämme löysin saman tien taksikuskin, joka vei minut kiltisti omaan sänkyyn nukkumaan. Ja vitsi miten kaunis Pietari on öiseen aikaan! Ajoin ensimmäistä kertaa suhteellisen uusia (?) moottoriteitä ja vauvauvau. Mitkä valaistukset.

Aamulla painelin uusiin töihin kylmän suihkun saattelemana (tärisin varmaan tunnin) ja vitsit. Onpas mulla kiva uusi työpaikka! Ystävällisen oloisia työkavereita, mukava oma työpöytä ja saan käyttää venäjää päivittäin. Ja saan tehdä jopa käännöstehtäviä (joista salaisesti pidän aivan sikana). Jei! Tämä lupailee hyvää kevättä. Unohtamatta akrobatiatuntien jatkumista huomisesta alkaen. Tuplajei! Sen lisäksi päätin jo seuraavan Helsinki-matkan ajoittuvan maaliskuun alkuun. Triplajei!


Now I need some sleep. Nighty night

Adventure inside an adventure

DAY 4

Junassa kohti Kazania, joka oli hienoin koskaan Venäjällä näkemäni. Penkin päälliset olivat siniset(!). Viininpunaisesta ei tietoakaan ja ovissa jopa elektroniset napit. Vohou! Saimme matkaseuraa harmittomasta humalaisesta miehestä. Emme vastanneet mitään ja sen sijaan, että mies olisi räyhännyt hän luovutti.  Änkyräkännissä oleva mies näytti siistiltä, sulki suunsa ja lopulta hyssytti meitä koska halusi nukkua ja keskustelimme liian kovaa. Oh my. Like that would happen in Finland. Venäläisillä juopoilla on käytöstavat.

Saavuimme Kazaniin aamukuudelta ja iloksemme joulu ei ole Venäjällä syy perua bussivuoroja.  Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että olimme vaihtaneet kaupunkia ja aluetta. Kyltit olivat venäjän lisäksi tatarin kielellä ja busseissa kuulutukset tulivat venäjäksi, tatariksi JA englanniksi. Englanniksiiiii whaaattt. Kohtasimme myös moneen päivään ensimmäiset tummemmat ihmiset. Jopa kaksi tummaihoista. Pietarissa heitä on ehkä kymmenen ja loput kaksi nähtävästi Kazanissa. Mietin joskus onkohan Venäjän maahanmuuttoviranomaisilla silppuri, johon kaikki tummaihoisten hakemukset automaattisesti päätyvät. Vai eikö kukaan tummaihoinen halua muuttaa Venäjälle, koska täällä ei pärjää pelkällä englannilla? Ainakin pietarilaiset suhtautuvat negatiivisesti Armeniasta, Uzbekistanista yms. tulleisiin asukkeihin.

Kävimme päivällä tsekkaamassa Kazanin Kremlin ja Moskeijan. Kremlistä saa nähtävästi kaupunkina lisäpisteen. Kaupungissa oli myös hieno jääveistosalue ja paljon paljon lapsia sekä herkullista paikallisruokaa. Niin kuin ehkä kaikkialla Venäjällä.

MOSKEIJA.

DAY 5

Ihana herätä pitkästä aikaa aamulla luonnonvaloon. Varsinkin, kun on vielä samalla aikavyöhykkeellä Pietarin kanssa, mutta valoa on tarjolla kaksi tuntia aikaisemmin. Wohoooo! Elämän pieniä iloja. Ja päivän vanha takkini repesi. Elämän pieniä suruja.

Kazanin toisena päivänä katsastimme museon, jossa esiteltiin tatarstanilaisia kansallispukuja yms. historiallista kamaa. Enpä ole liiemmin museoihmisiä, mutta Venäjällä lähes kaikki näyttelyt ovat ilmaisia opiskelijoille, joten en enää edes pysy laskuissa monessako museossa olen käynyt. Mentaliteetti on enemmän kulttuuri kuuluu kaikille-tyyppistä mitä Suomessa.

Muita havaintoja: Venäjällä tilli on ehdoton lisuke. Leivässä, perunoissa, keitoissa, salaateissa, sipseissä, lihassa. You name it. Odotamme tillin leviävän seuraavaksi juomiin. Venäläisten naisten hiukset ovat upeat, pitkät ja paksut. Joten miksi omani on säälittävä nysä? Venäjällä saa myös pyöristää loppusumman oman mielen mukaan, jos nyt kassasta ei satu löytymään sopivia kolikoita. Yleensä saan vaihtorahaa enemmän kuin pitäisi. Ja lopuksi Kazanista plussapisteet Vhostelen superavuliaalle henkilökunnalle.

DAY 6

Yöjunaan kello 2 aamulla. Nukuin yllättävän hyvin. Aamulla herään ja näen ympärilläni ryhmän lapsia. Jotka eivät ole koskaan tavanneet ulkomaalaista. Jotka tuijottavat minua. Great. Meidän piti saapua Jekaterinburgiin paikallista aikaa neljältä, jossa meitä on vastassa pikkuserkkuni (jota en ole koskaan tavannut). Viittä vaille neljä kuulemme uutisen aikataulun noudattavan Moskovan aikavyöhykettä. Whaaatttt. Onneksi pikkuserkullani ei ole varmaan muuta tekemistä, kuin ravata asemalla etsimässä meitä. Ja minkä aikataulun mukaan kuljemme lopun matkaa? Pasmat meni sekasin!! Vaihdoimme ensimmäistä kertaa aikavyöhykettä ja edessä on vielä toiset kaksi. LOCAL TIME PEOPLE. LOCAL TIME. Please obey!

Jekaterinburgissa pikkuserkkuni Lena olikin meitä vastassa autolla, jolla saimme kyydin Kamensk-Uralskiin asti. Luksusta!

DAY 7

Sukulaiset, joita en ole ikinä nähnyt. Päivä pulkkamäessä ja luonnossa 170 000 asukkaan kylässä. Aika kivaa. Söin varmaan viikon edestä. Aika kivaa. Mulla on mukavia sukulaisia Uralissa. Huomenna pääsen lautailemaan, ekaan kertaan viiteen vuoteen. Onneksi tätä nolouden huipentumaa ei ole kukaan todistamassa. En kyennyt täälläkään välttämään sukulaisten lempikysymystä,”koskas synnytät lapsenlapsia äidillesi?” Omien vanhempien iloksiko niitä lapsia hankitaan? Apua.

KAMENSK-URALSKIY

DAY 8

Talossa on kreisicat, joka ei antanut meidän nukkua. Nousin marttyyrinä aamuseitsemältä kurkku kipeänä, valmistautuen bussimatkaan kohti laskettelukeskusta. Kunnes kuulen, että Mari on oksentanut koko yön. Ei laskettelua, eikä aamubussia. Päätettiin myös skipata yksi puolen päivän reissu Permiin. Katsotaan selviydytäänkö Kamensk-Uralskista Jekaterinburgiin peruuttamaan huomisaamun junalippu Permiin ja ostamaan tilalle suora juna Izhevskiin.

Parin tunnin kuluttua hylkäsimme Permin hylyn ja päätimme pidättäytyä alkuperäisissä suunnitelmissa. Mari lähti urhoollisesti kanssamme elektrichka-junalla Jekaterinburgiin, joka oli ehkä halvin kyyti ikinä! 55 ruplalla maisemia kaksi ja puoli tuntia. Perillä ajoimme taksilla Red Star Hostelliin, joka on tähän astisista hostelleista vilkkain ja omaperäisin. Ajattelin kenties saavani illalla mahdollisuuden tutustua venäläiseen nuorisoon keittiössä, mutta hetken kuunneltuani totesin että masennuslääkkeitä, sieniä sekä huumeita vetävä ja isin rahoilla elävä jooga-vegetaristi ei ole ehkä tuleva ystäväni. Kaiken tämän sain tietooni noin viiden minuutin aikana.

Sen sijaan Lena (pikkuserkku) tuli meidän seuraksemme syömään illallista ja katselemaan nähtävyyksiä. Pakkanen oli pirtsakka, joten kiertely jäi vähäiseksi. Tähän astisista kohteista Jekaterinburg vei yllätysvoiton ja olen äärimmäisen iloinen sukulaisista, joihin pääsin täällä tutustumaan. Venäläinen vieraanvaraisuus on asia, jota ei kannata jättää kokeilematta.

MAISEMAKUVA VISOTSKIY BUSINESS CENTERISTÄ.

Enää jäljellä Perm, Izhevsk, Moskova & Helsinkiiiiin!! Adios!


ps. luimme ensimmäistä kertaa lipuista, että kaikki junat noudattavat Moskovan aikaa. tämä selvä, vaikka hieman haasteellista kolmella aikavyöhykkeellä.

pps. Jekaterinburgin pääkatu oli Leninin prospekti. how surprising.

Adventure inside an adventure

DAY 1

Mikä päivä! Lähdettiin yöjunalla kohti Moskovaa. Kylmästä ei vielä tietoakaan ja kärsivällisyyttä sekä taitoa sopeutua maailman ahtaimpaan sänkyyn kaivattiin. Aamulla suuntasimme viimeiseltä metropysäkiltä löytyvälle bussiasemalle, jossa sai aivan älyttömän hyvää samsa-juustopasteijaa. Kymmenen tunnin junamatka kun ei ollut tarpeeksi niin matkaa jatkettiin neljällä tunnilla saksalaisessa bussissa kohti Vladimiria. Teiden varrella nähtävyyksien tilalla (keskellä ei mitään) myytiin jättikokoisia neonpehmoleluja, kumiveneitä ja aseita. Tässä vaiheessa saimme tiedon, että dormin pihalta löytyi ruumis. RUUMIS. Jonka annettiin maata siellä VIISI TUNTIA?? MITÄÄÄÄÄÄ. Tätä ennen noin viitisen vaihtaria on ryöstetty syksyn aikana dormin läheisyydessä. Mutta ehkä kamalammaksi jutusta tekee sen, että yliopistoalue on lomien aikaan suljettu, eikä sinne pääse ulkopuoliset. Kuka siis kuoli ja miten?

Ohjeet hanan käyttöön. Auki-kiinni-kuuma-kylmä. Hyödyllistä.

Joka tapauksessa. Vladimir on ihana n. 300 000 henkilön kaupunki ylängöllä (jee!). Ihmiset ovat huomattavasti avuliaampia, puhuvat jopa englantia ja bussit (niin kuin joka ikinen puu) on koristeltu kimaltelevilla jouluhärpäkkeillä. Parasta kuitenkin on ehkä ylisiisti seurakunnassa sijaitseva hostelli, jonka sängyt ovat riittävän leveitä ja pehmoisia nukkumiseen. Siispä lauantai-illan kunniaksi hyppäsin sänkyyn ennen kymmentä.

DAY 2

Suihku, josta tulee lämmintä ja kylmää vettä minun tahtoni mukaan. Aaahhh. Kun olimme lähdössä, löytyi respasta (lue: pöytä eteisen ja olkkarin välissä) lappu: ”olen jumalanpalveluksessa. palaan kl. 12.00” ja viereisestä huoneesta kaikui iloista kuorolaulua. Ulkona odotti piristävä lumimyrsky ja päätimme viettää viimeiset tunnit Vladimirissa kierrellen nähtävyyksiä. Eilisestä oppineena päätin pukeutua lämpimästi ja ahtasin legginssit housujen alle, pitkän neuleen, pipon ja vielä säärystimet rannelämmittimiksi. Kävi mielessä, että hyvinhän tässä pärjää kymmenen asteen pakkasessa, kunnes näin että pakkasta oli huimat kaksi astetta. Nooohh Ekaterinburgissahan on vain kaksikymmentä lisää…. Löysimme upean kirkkoja täynnä olevan mäen, jonka päältä näkyi kauaskauaskauas. Kauas ei välttämättä ollut kaunista, mutta ei kai tähän vuodenaikaan muuta voi odottaakaan. Upea fiilis siitä huolimatta. Lopulta suuntasimme takaisin bussiasemalle kohti seuraavaa 4 tunnin retkeä Nizhniy Novgorodiin. Yllätykseksi meitä odotti marsu (aka marshrutka aka minibussi), jonka takakonttiin ei tosiaan mahtunut kuin kaksi matkalaukkua. Luvassa oli hehkeä retki laukut jaloissa ja vihainen babushka mulkoilemassa meitä käytävällä, koska ei mahtunut istumaan. Aivan täysin kuskin vika, mitäs päästi loppuunmyytyyn bussiin. Ja sitä paitsi meidän olisi ollut käytännössä mahdotonta luovuttaa paikkaa rinkkavuoren takaa. Alan päästä reppureissun makuun. Hyvää harjoitusta ensi vuoden Aasian matkalle! (mikäli yksikään raaja selviytyy tästä kyydistä hengissä.)

Kompakysymys: mitä tarvitaan venäläisen kaupungin pystyttämiseen? - Leninin muistopatsas/aukio, lokakuun vallankumouksen mukaan nimetty katu & yksi Pushkinin museo. The basics of building a russian city.

Perillä Nizhniy Novgorodissa. Iiiihaaanaaaa ihana ihana ihana kaupunki. Söpö kävelykatu, joka jatkuu jatkumistaan. Ja asumme sen varrella smile hostellissa. JEEE!!!!!! Mii sou häpi. Täällä asuu reilu miljoona ihmistä.

DAY 3

Nizhniy Novgorod on ihana. Alan miettiä miksi ihmeessä valitsin Pietarin vaihtokohteeksi. Nihniy Novgorodissa on HESE. Kelatkaapa sitä.  Mutta kaikissa kaupoissa ja kahviloissa hyllyt ammottavat tyhjyyttään, mikä flashback Neuvostoliittoon. Ilmeisesti kaupungissa oli toimitusongelmia uuden vuoden ja joulun vuoksi. Kaupungista löytyivät sekä Leninin että vallankumouksen aukio (patsaan kera). Check.

Säätiedotukset lupaavat, että kylmyys juoksee edellämme ja tuomme lämpöaallon mukanamme. Luojan kiitos. Kengät vuotavat läpi ja olin ostamassa jo uusia. Kunnes löysinkin hienon pörröisen talvitakin ja käytin rahani siihen. Hups. Parin tunnin päästä hyppäämme yöjunaan kohti Kazania, jonka pitäisi olla superihana. Jeejeejee. Saavumme sopivasti paikalle venäläisten jouluna aamukuudelta. Kaikki paikat ovat takuuvarmasti auki. Jeejeejee. Venäjämatkailu on yllättävän kivaa. Keväällä olisi makeeta tehdä junamatka Baikalille!

Lisää tulossa. Stay tuned.

Happyyy New Year!

I'm coming home! WOHOOOOOOO! VihdoinVihdoinVihdoin. Menin sovitusti käymään uuden vuoden aattona toimialue nr. 81:ssä (joka on muuten auki joka ma 15-20 (paitsi oltuaan auki edellisenä lauantaina, lafka on kiinni), ti 9-13, ke suljettu paperitöiden vuoksi, to 17-20, pe 10-14 sekä joka kuun ensimmäinen ja kolmas lauantai 10-14. this does makes sense!) odottavaisin mielin Fazerin konvehtirasian kera, vain kuullakseni että eipä ole henkkareita valmiina ha ha haa. Mutta koska olen ulkomaalainen, jota kyseisen pisteen työntekijät jo säälivät, sain käskyn palata paikan päälle kahden tunnin päästä, juuri ennen sulkua. Ja wadapp en tiedä millä printterillä kyseinen läpyskä minulle taiottiin, mutta siellä se oli ja hyvälle tuulelle ei näy loppua! Uusi vuosi oli valehtelematta paras ikinä (ottaen huomioon kuinka kammoksun kyseistä juhlaa, siihen kohdistuvia paineita ja toistuvia pettymyksiä).

Jessss ja huomenna puolilta öin lähtee juna kohti Moskovaa, sieltä bussilla Vladimiriin, edelleen junalla Nizhny Novgorodiin, Kazanin kautta Ekaterinburgiin, Kamensk-Uralskiin, Ekaterinburgiin, Permiin, Izhevskiin ja takaisin Moskovasta Pietariin. Kaksi viikkoa. Ei sosiaalista mediaa, ei tietokonetta. Venäläinen pakkanen. We can do it! (vihaan kylmää) Paluumatkalla noudan Moskovasta "oikean" passin, vaihdan puhtaat vaatteet ylle, ehkä jopa peseyden ja suuntaan kotiin. Kolmeksi päiväksi. Oooh it will do me so good!

En ole nähnyt aurinkoa vilaukseltakaan kahteen kuukauteen ja aamulla on valoisaa vasta yhdentoista tienoilla. Kyseinen asia on aiheuttanut motivaatio-ongelmia lähestulkoon kaiken aktiivisuuden suhteen. Tänään päätimme kuitenkin ryhdistäytyä ja lähteä kiertämään tapahtumia ja näyttelyitä ympäri kaupunkia. Ensimmäisenä iskimme Peter and Paul Fortressiin Gorgovskaya metron lähettyville, jossa piti olla jääveistoksia ja pulkkamäki (säästä riippumatta!). Käveltyämme jonkin aikaa alueella ja vihdoin uskallettuamme kysyä mistäs moiset tekeleet löytää, oli vastaus "aahahaa ne pystytetään vasta huomenna." Kiitos venäläinen tietolähde nimeltä inter-njet, joka väitit muuta. Tämä nyt ei vielä masentanut ketään, joten jatkoimme kohti juuri avattua harvinaisten Faberge-munien näyttelyä. Vain todetaksemme, että ovella on lappu "auki vain etukäteisvarauksella isoille ryhmille." Eilen kyseinen paikka kuitenkin palveli vierailijoita.. Nooo päätimme antaa vielä yhden mahdollisuuden valokuvanäyttelylle, joka oli täysin eri suunnassa. Perillä painoin kahdesti ovikelloa, vanha nainen avaa oven, kysyn ovatko he auki ja vastaukseksi hän paiskaa oven kiinni. Kiitos vk virheellisestä informaatiosta! Lopulta, kaikki viisi ihmistä kyrsiintyneenä ja äärimmäisen nälkäisinä suuntasimme kohti ravintolaa (tässä vaiheessa kello on yli kolmen ja aamupalasta alkaa olla aikaa), joka oli myöskin suljettu. Tästä opin, että venäläinen uusi vuosi ja juhlinta ei lopu 2.1 vaan todellakin 8.1 ja tässä maassa on aivan turha yrittää tehdä mitään ennen sitä. Kaiken lisäksi oli aivan jäätävän kylmä. Olisi siis kannattanut jäädä kotiin. (lopputuloksena saatiin dormin läheltä säälittävän kokoiset ja ylihintaiset ruoka-annokset odotettuamme tunnin ja jouduimme hakemaan lisää syötävää pirogi-paikasta)

Loppuun piristävä kuva Pietarin joulumarkkinoista.



Nähdään kahden viikon päästä!


ps. kaikista negatiivissävytteisistä kirjoituksista huolimatta, olen hyvällä tuulella ja viihdyn Pietarissa. saatan vain potea jonkinasteista koti-ikävää, joka varmasti katoaa sen sileän tien kun käyn Suomessa ja totean, että täällä on sittenkin siistimpää. huomenna menen katsomaan kaloja akvaarioissa. jes.