Viime maanantaina alkoi ensimmäinen kurssi "financial intruments and markets." Opetus tapahtuu englanniksi ja kursseja pitävät venäläiset opettajat. Annoin iltatunneille mahdollisuuden, joten nyt voin huudella. Ei oo mun juttu. Ei oo ei. Ensimmäinen luento oli kuudesta yhdeksään. Aiaiaiaiaiii. Ja se aksentti. Oioioioioiii. Mitäköhän tapahtuu marraskuussa kun täällä ei näy valoa sekuntiakaan päivästä ja luokkahuoneissa on huonoin ilmastointi mitä olen koskaan tavannut. Oikeastaan siellä on anti-ilmastointi, salalaite jonka tarkoituksena on varmasti imeä kaikki happi ja raikkaus huoneista. Suurin osa muista vaihtareista oli ensi kertaa rahoituksen kurssilla, joten kovin syvälle aiheeseen tuskin päästään. Tunnin alussa opettaja halusi tutustua meihin, joten meidät asetettiin jonoon. Ensin ikäjärjestykseen, sitten venäjän kielitaidon mukaan. Jotenkin kökin aina peräpäässä.
Pakko silti myöntää, että alan nauttia pitkistä aamuista. Herään aikaisin ja puuhailen kaikkea ja syön aamupalaa rauhassa. Sen jälkeen voikin unelmoida kotiin paluusta noin 10 tunnin kuluttua. Tällä viikolla ihanimmat koulupäivät kestivät parhaimmillaan 12.40-22.00. Ihanaa. Mutta venäjän kielen opettaja on ehkä mahtavin tyyppi ikinä. Tunneilla luetaan mm. lasten tarinoita kurkuista, pelataan hirsipuuta, tehdään ekskursioita pitkin Pietaria ja kerrotaan neukkuvitsejä. What's there not to like? Läksyjä ei viitsitä jakaa, jottemme kuormittuisi liikaa. Toimii.
Asiat, jotka aiheuttavat hämmennystä:
-Hain apteekista helpotusta kipuihin. Panadol maksaa normaalisti noin 3-4€. Tällä kertaa se oli loppu. Sain tilalle paracetamolia, hinta 4,70 ruplaa. Eli reilu kymmenen senttiä. Mitä hittoa. Vedän varmaan overdoussit kipulääkkeistä.
-Koululla ratsattiin opiskelijat. Tarkastajat näytti vaarallisimmilta vankikarkureilta, mitä Kazakshtanista löytyy. Uskottavuus jotenkin rapisi.
-Inter-NET. njet njet. Aloita lataus tänään - saat valmista ehkä jouluun mennessä. Eipä taitais ranskalaiset muuttaa tänne nettiyhteyden perässä. Mutta tähän on hyvä syy. Rakennuksissa on paksut seinät. Kuinkas muutenkaaan aahahhahaa.
-Mikrosim-kortin saa muokattua kätevästi standardista sim-kortista leikkurilla ja kynsiviilalla. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.
-Toisen asuntolan hullut babushka-vahdit. Älytön kontrolli ja nipotus. Paikka on ratsattu viikon sisään kahdesti vodkapulloista ja kaikki shottilasit on takavarikoitu. Tosin en ihmettele, kun itävaltalaisvahvistus päätti keskellä yötä pelata rugbya - leuka auki ja sairalaaan. Meidän vahdit sen sijaan kutsuu nimeltä ja kyselee kuulumisia. Vastineeksi tarjoamme suklaata.
-Pari kaveria oli Dumskayalla (tunnetuin baarikatu, sijaitsee koulun naapurissa) viettämässä perjantai-iltaa. Siitä seurasi seuraavaa: https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=eh6N_YcFMKg
Itse kävelin kyseisen paikan ohi vajaa tunti ennen tapahtumia. Tämän jälkeen paikalle ilmestyi http://en.wikipedia.org/wiki/OMON.
-Seuraavana päivänä olimme edelleen kyseisellä kadulla, mutta toisessa baarissa. Pääsin todistamaan huikean kissatappelun, jossa revittiin hiuksista ja kaikkea. Tappelun jälkeen tytöt näyttivät edelleen uskomattoman kuumilta. Uskomatonta.
Vaihtomissio 4#
Hanki venäläisiä ystäviä. Tällä hetkellä ylläpidän lähinnä englannin taitoja. Ja leikin turistia suomalaisten kanssa.
Siksi kävinkin eilen kahvilla paikallisen tanssijatytön kanssa! Kiitos Jaakolle esittelystä :) Tämän ansiosta mm. liityn koulun opiskelijakerhoon! JES. Kunnon jenkkityyliin yliopistoharrastustoimintaa esityksineen kaikkineen. Alan siis sulautua paikallisten sekaan ehkä pikku hiljaa.. Ainiin! Liityin myös hienostokuntosaliin. Sieltä saa jopa omat pyyhkeet. Ja hyvää asiakaspalvelua. Jes.
Kuulemisiin!
ps. useista negatiivissävytteisistä kirjoituksista huolimatta, en kaipaa vieläkään Suomeen.
pps. TÄRKEIN MEINAS UNOHTUA! Käytiin sunnuntaina katsomassa jääkiekkoa, Ska-Donbass. Aaaaaa ei voi kun rakastaa venäläistä urheilua ja fanikulttuuria ja tunnelmaa stadionilla. Vau. Lipun hintakin oli hyvillä paikoilla vaan 12,5€. Tosin Ska:n voittoputki katkesi meidän vierailuun, mutta se ei ole niin olennaista.
maanantai 23. syyskuuta 2013
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
My kind of place.
Ensimmäinen viikko takana! Aikamoista hullunmyllyä ollut, joka päivä jotain mitä pitää hoitaa tai tehdä ja iltaisin on aina jokin riento ja koska matkaa joka paikkaan on riittävästi ja se yleensä hoidetaan kävellen niin saatat helposti olla 14 tuntia putkeen liikkeellä ennen kuin palaat kotiin. Flunssa-aalto on iskenyt asuntolaan, ensin sairastui pari kaveria ja nyt tuli minun vuoroni. Täällä on öisin jo melko kylmä, eikä huoneissa ole vielä lämmitys päällä. Kuulin juttua, että koko kaupungissa sytytetään yhteisesti lämmitys, kun kolmena peräkkäisenä päivänä lämpötila on korkeintaan 8 astetta. Ei kuulosta kovin lupaavalta... Olemme myös havainneet, että ilkeillä yöhyttysillä on erikoisalue! Yksi saksalainen poika ilmestyi koululle murjotun näköisenä. Hyttynen oli pistänyt häntä silmään ja tästä seurasi jäätävä silmäluomen turpoaminen. Tilanne oli hauska siihen asti, kunnes kämppikseni heräsi parin aamun kuluttua samannäköisenä. Ja sitä seuraavana aamuna minä. Alan jo onneksi pikku hiljaa näyttää ihmiseltä.
Meidät on nyt jaettu venäjän kielen ryhmiin ja omalta osaltani ensimmäinen tunti oli perjantaina. Ryhmiä ja siten myös tasoja on 11 ja olen tietääkseni tasolla 9. Pääosin ryhmäjako on tehty a) humalassa tai b) arpomalla. Mutta aion silti pysyttäytyä kiltisti omassani, koska se on sopivasti mukavuusalueella. Taidan olla myös ainoa ryhmästämme, joka oikeasti ymmärtää mitä opettaja puhuu. Muuten täällä keskustellaan joko englanniksi tai suomeksi. Kun tapaan venäjänkielisen tuutorin, yritän innoissani aloittaa keskustelun venäjäksi, mutta se käännetään hetkessä takaisin englantiin jotta muutkin ymmärtäisivät mistä puhutaan. Tästä huolimatta olen oppinut neljä uutta sanaa. Tätä vauhtia opin noin 60 sanaa vaihtoni aikana. Ehkä tahti kiristyy tuntien käynnistyessä... Vaihdoin myös sim-korttiani täällä, minkä vuoksi suomalainen numero on nyt tilapäisesti poissa käytössä (vaikka aluksi muuta väitinkin). Huomasin, että en pärjää ilman whatsuppia ymsyms., joten vaihdoin iPhoneen venäläisen simin ja otin siihen nettiyhteyden hiphip huraa! Jotenka minut tavoittaa nyt numerosta +7 9030930622.
Lyhykäisesti mitä muuta olemme tehneet; kävimme perjantaina Pietarhovissa holiday of fountains-tapahtumassa. Mieletön show iltamyöhään! Hienot valot ja ilotulitukset ja suihkulähteet ja kaikki olivat aivan törkeen upeita! Lauantaina iskimme tyttöjen kanssa ostosparatiisiin nimeltä Galerija. Sijaitsee sopivasti kävelymatkan päässä kotoamme Ligovskiy Prospektilla (lähellä Moskovan rautatieasemaa) ja sieltä löydät kaikki kaupat mistä voit vain unelmoida. Ihmettelen venäläisten tarvetta lähteä ostoksille Suomeen, kun täällä on valikoima paaaaljooon laajempi eikä hinnassa säästä nyt niin paljoa, kun ottaa huomioon kokonaismatkakulut ulkomaille. Rahaa on siis palanut rutkasti. Enemmän mitä budjettini salli, mutta onneksi ennakoin tämän ja jätin siihen porsaanreiän. Eilen illalla oli sen sijaan virallinen welcome party-veneajelu pitkin öistä Nevaa tuhansien valojen ja aukinaisten siltojen ympäröimänä. Maisemat olivat uskomattoman kauniita. Suurin osa ei kuitenkaan tajunnut nauttia tästä, vaan päätti sen sijaan sammua pöytien päälle. Hullua menoa. Kuvia tulossa facebookkiin!
Pokapoka!
Meidät on nyt jaettu venäjän kielen ryhmiin ja omalta osaltani ensimmäinen tunti oli perjantaina. Ryhmiä ja siten myös tasoja on 11 ja olen tietääkseni tasolla 9. Pääosin ryhmäjako on tehty a) humalassa tai b) arpomalla. Mutta aion silti pysyttäytyä kiltisti omassani, koska se on sopivasti mukavuusalueella. Taidan olla myös ainoa ryhmästämme, joka oikeasti ymmärtää mitä opettaja puhuu. Muuten täällä keskustellaan joko englanniksi tai suomeksi. Kun tapaan venäjänkielisen tuutorin, yritän innoissani aloittaa keskustelun venäjäksi, mutta se käännetään hetkessä takaisin englantiin jotta muutkin ymmärtäisivät mistä puhutaan. Tästä huolimatta olen oppinut neljä uutta sanaa. Tätä vauhtia opin noin 60 sanaa vaihtoni aikana. Ehkä tahti kiristyy tuntien käynnistyessä... Vaihdoin myös sim-korttiani täällä, minkä vuoksi suomalainen numero on nyt tilapäisesti poissa käytössä (vaikka aluksi muuta väitinkin). Huomasin, että en pärjää ilman whatsuppia ymsyms., joten vaihdoin iPhoneen venäläisen simin ja otin siihen nettiyhteyden hiphip huraa! Jotenka minut tavoittaa nyt numerosta +7 9030930622.
Lyhykäisesti mitä muuta olemme tehneet; kävimme perjantaina Pietarhovissa holiday of fountains-tapahtumassa. Mieletön show iltamyöhään! Hienot valot ja ilotulitukset ja suihkulähteet ja kaikki olivat aivan törkeen upeita! Lauantaina iskimme tyttöjen kanssa ostosparatiisiin nimeltä Galerija. Sijaitsee sopivasti kävelymatkan päässä kotoamme Ligovskiy Prospektilla (lähellä Moskovan rautatieasemaa) ja sieltä löydät kaikki kaupat mistä voit vain unelmoida. Ihmettelen venäläisten tarvetta lähteä ostoksille Suomeen, kun täällä on valikoima paaaaljooon laajempi eikä hinnassa säästä nyt niin paljoa, kun ottaa huomioon kokonaismatkakulut ulkomaille. Rahaa on siis palanut rutkasti. Enemmän mitä budjettini salli, mutta onneksi ennakoin tämän ja jätin siihen porsaanreiän. Eilen illalla oli sen sijaan virallinen welcome party-veneajelu pitkin öistä Nevaa tuhansien valojen ja aukinaisten siltojen ympäröimänä. Maisemat olivat uskomattoman kauniita. Suurin osa ei kuitenkaan tajunnut nauttia tästä, vaan päätti sen sijaan sammua pöytien päälle. Hullua menoa. Kuvia tulossa facebookkiin!
Pokapoka!
tiistai 10. syyskuuta 2013
Kotoutumista
Saavuttiin siis lauantai-aamuna huonosti nukutun yön ja junamatkan jälkeen Pietariin. Kyyti toi suoraan hotel Engeconin (asuntolan) eteen ja pihalla seisoi poika polttamassa tupakkaa. Ensimmäinen ihminen, jolta kysyn neuvoa koko reissun aikana, on luonnollisesti suomalainen ja luonnollisesti Porista. Ahahhahaa. Meitä kiintiöporilaisia on nyt sitten kolme, ettäs tiedätte. Kadun nimeä, jolla asumme en ole vieläkään oppinut lausumaan. Sotsialisticheskaya ulitsa. Onneksi tässä on hyvää aikaa opetella. Lauantaipäivällä juostiin käymään koululla, jonne on oikeasti matkaa noin 25 minuuttia kotoa. Loput vaihtarit asuvat koulun kanssa samassa pihassa. Hmm. Heillä on jääkaappi jokaisessa huoneessa. Meillä yksi per 12 henkeä. Hmmm. Heillä on pesukone jokaisessa kerroksessa. Hmmm. Heillä on tuhottomasti hyttysiä eikä tietoa muutosta uusittuun asuntolaan. Hah! Pysytäänpähän kunnossa, kun tulee vielä käveltyä päivittäin tuntitolkulla. Nyt ymmärrän pietarilaisten naisten hoikat ulkomuodot.
Lauantai-illalla oli siis ensimmäinen tutustumisjuhla, oli hauskaa, mutta ihmisiä on niin tuhottomasti ettei mieleen jäänyt kuin pari kasvoa ja nimeä. Meille on kuitenkin muodostunut loistava viiden hengen tyttöporukka, joiden kanssa voimme iloisesti puhua suomea ja unohtaa venäjän opiskelun. Oikeasti venäjän kielen opiskelu alkaa tämän viikon lopulla/ensi viikon alussa ja tänään kävimme lähtötasotesteissä. Saavuimme yhteen huoneeseen noin 20 henkeä kerrallaan, jossa professori kyseli jokaiselta vuorollaan nimen, kotimaan ja montako vuotta venäjää on tähän mennessä opiskellut. Tämän perusteella saamme huomenna tulokset ryhmäjaoista (ymmärtääkseni kolme eri tasoa). Enkä ole ainoa puolikas tai juuret Venäjällä omaava vaihtari, jes! Venäjän kielen tunteja on kolme kertaa viikossa, neljä tuntia kerralla. Aika paljon siis, joten luulisi siinä jotain oppivan. Luemme pääasiassa ainekurssit englanniksi, mutta saimme lukujärjestyksen myös venäjänkielisiin rahoituksen luentoihin, joille voimme mennä kuunteluoppilaaksi.
Yritimme saada tälle illalle lippuja Venäjä-Israel peliin, mutta niitä ei ollut enää jäljellä kuin yksi joten tyydymme asuntolan tv-ruutuihin. Sen sijaan menemme katsomaan KHL:n matsia ensi viikon sunnuntaina! Siistiä. Kävin myös aamulla ensimmäisissä treeneissä osallistumalla joogatunnille. Paikka oli hämmentävän hyvässä piilossa, mutta löysin perille ja tunti oli aivan mieletön! Opettaja oli huikea ja superinnostunut aiheesta. Koulun nimi on Dom Tanza Stadia, osoite Ligovskay prospekt 50 korpus 14. Jos vaikka jotain kiinnostaa. Joogan lisäksi paikassa opetetaan katutansseja, joihin ajattelin osallistua.
Muuten ruoka on ollut super herkullista kaikkialla (kun vielä tietää mitä ottaa) eikä hintakaan päätä huimaa ja vodka on älyttömän pehmeää. Sitä voi juoda huomaamattaan useita shotteja putkeen. Tätä en silti suosittele kellekään. Seurauksena saatat epähuomiossa seuraavana päivänä ostaa lounaaksi annoksen maksaa. Minulta myös kysyttiin henkkarit kaupan kassalla, kun ostin alkoholia. Henkkarit alkoholia ostaessa? Venäjällä? Haha nähtävästi täälläkin yritetään vihdoin noudattaa sääntöjä. Huomenna edessä reissu Ikeaan ja viikonloppuna toinen tervetuliaisjuhla, veneajelu pitkin öistä Nevaa. Kuulostaa siistiltä. Koti-ikävästä ei vielä tietoa.
Pus o kram!
ps. miks mua ei oltu aiemmin informoitu saksalaisten huippuudesta?
pps. yöllä havaittu hyttysiä pörräämässä sängyn lähettyvillä.
Lauantai-illalla oli siis ensimmäinen tutustumisjuhla, oli hauskaa, mutta ihmisiä on niin tuhottomasti ettei mieleen jäänyt kuin pari kasvoa ja nimeä. Meille on kuitenkin muodostunut loistava viiden hengen tyttöporukka, joiden kanssa voimme iloisesti puhua suomea ja unohtaa venäjän opiskelun. Oikeasti venäjän kielen opiskelu alkaa tämän viikon lopulla/ensi viikon alussa ja tänään kävimme lähtötasotesteissä. Saavuimme yhteen huoneeseen noin 20 henkeä kerrallaan, jossa professori kyseli jokaiselta vuorollaan nimen, kotimaan ja montako vuotta venäjää on tähän mennessä opiskellut. Tämän perusteella saamme huomenna tulokset ryhmäjaoista (ymmärtääkseni kolme eri tasoa). Enkä ole ainoa puolikas tai juuret Venäjällä omaava vaihtari, jes! Venäjän kielen tunteja on kolme kertaa viikossa, neljä tuntia kerralla. Aika paljon siis, joten luulisi siinä jotain oppivan. Luemme pääasiassa ainekurssit englanniksi, mutta saimme lukujärjestyksen myös venäjänkielisiin rahoituksen luentoihin, joille voimme mennä kuunteluoppilaaksi.
Yritimme saada tälle illalle lippuja Venäjä-Israel peliin, mutta niitä ei ollut enää jäljellä kuin yksi joten tyydymme asuntolan tv-ruutuihin. Sen sijaan menemme katsomaan KHL:n matsia ensi viikon sunnuntaina! Siistiä. Kävin myös aamulla ensimmäisissä treeneissä osallistumalla joogatunnille. Paikka oli hämmentävän hyvässä piilossa, mutta löysin perille ja tunti oli aivan mieletön! Opettaja oli huikea ja superinnostunut aiheesta. Koulun nimi on Dom Tanza Stadia, osoite Ligovskay prospekt 50 korpus 14. Jos vaikka jotain kiinnostaa. Joogan lisäksi paikassa opetetaan katutansseja, joihin ajattelin osallistua.
Muuten ruoka on ollut super herkullista kaikkialla (kun vielä tietää mitä ottaa) eikä hintakaan päätä huimaa ja vodka on älyttömän pehmeää. Sitä voi juoda huomaamattaan useita shotteja putkeen. Tätä en silti suosittele kellekään. Seurauksena saatat epähuomiossa seuraavana päivänä ostaa lounaaksi annoksen maksaa. Minulta myös kysyttiin henkkarit kaupan kassalla, kun ostin alkoholia. Henkkarit alkoholia ostaessa? Venäjällä? Haha nähtävästi täälläkin yritetään vihdoin noudattaa sääntöjä. Huomenna edessä reissu Ikeaan ja viikonloppuna toinen tervetuliaisjuhla, veneajelu pitkin öistä Nevaa. Kuulostaa siistiltä. Koti-ikävästä ei vielä tietoa.
Pus o kram!
ps. miks mua ei oltu aiemmin informoitu saksalaisten huippuudesta?
pps. yöllä havaittu hyttysiä pörräämässä sängyn lähettyvillä.
lauantai 7. syyskuuta 2013
Vihdoin! Äntligen! наконец-то!
Perillä ollaan. Enää ette löydä työtöntä Marikaa palloilemassa Helsingin keskustassa hoitelemassa "asioita." Enää ette myöskään saa kysyä "etkö vieläkään lähtenyt." KYLLÄ! Lähdin. Johan tätä on odotettu ja nyt jopa hyvillä mielin passisotkun selvittyä. Astelin maanantaina rohkeasti konsulaattiin kysyäkseni mahdollisuutta hakea passi Moskovasta. Ensimmäisenä tarkistin molempien luukkujen naiset ja astelin lempeäkatseisemman luokse. Ehdin juuri aloittaa asiani kunnes naisen taakse ilmestyi tuttu mies "mitäs sinä enää täällä teet? johan sut hoidettiin." Ahahahaaahaaa ai että innostukseni mureni hetkessä. Tätä seurasi sanaharkka, josta en ymmärtänyt puoliakaan, tuskastuneita ilmeitä ja lopuksi sain käteeni paperin. "täytä tähän avoimeen hakemukseen selvitys siitä, miksi hakisit passin Moskovasta. katsotaan hyväksytäänkö se." Tämän jälkeen lähdin paperin kanssa pois, kirjoitin äidille hakemuksen suomeksi, äiti käänsi sen venäjäksi, kirjoitin sen paperille ja astelin tiistaina konsulaattiin uudemman kerran. Nainen tunnisti minut ja hymyili. HYMYILI! Nokkavaa miestä en nähnyt. Nainen katosi paperini kanssa ja pyysi odottamaan. Odotin. Odotin noin 25 minuuttia melko varmana, että minut on unohdettu. Kunnes nainen tulee takaisin uuden paperin kanssa. "Tässä osoite ja yhteystiedot Moskovan konsulaattiin. Voit noutaa passisi sieltä, se on todennäköisesti valmis ennakoitua aikasemmin." KYLLLÄÄÄÄ! Tätä seuraavana päivänä ostin reppureissulennot Bangkokiin 9.12-15.1. KYLLLÄÄÄÄ!
Tähän väliin haluan lisätä, koska olen kohdannut hitusen Venäjää epäkunnioittavia kysymyksiä, että ei. Minä en pelkää Pietariin muuttamista. Ei, en pelkää että tulisin ryöstetyksi siellä sen enempää kuin missään muuallakaan. Ei, en ole kohdannut homovihaa. Ei, en pelkää että minua kopeloidaan siellä. Ei, en ole tavannut viemärissä asuvia ihmisiä. Mutta kyllä, rakastan kyseistä kaupunkia erittäin paljon ja uskon, että moni muukin rakastaisi jos paikan päälle vaivautuisi =)
MUTTA. Täällä ollaan jee siis apua kuinka siistiä ja todellista. Äidin serkku tuli hakemaan asemalta ja hetken vilkaistuaan mun ja Elina-kämppiksen matkalaukkua totesi "et sitten sänkyä kuitenkaan raahannut mukana?" (saatoin pakata tempur-tyynyn. mutta se on täysin ymmärrettävää) Kaikki sujui oikein kivasti ja saatiin siisti & minimaalinen kahden hengen huone (jonne oikeasti upposi nätisti neljä matkalaukkua ja neljä säkkiä). Pikatsekkaus, vessat ja suihkut siistit. Yhteishengailutilat hieman hämmentävät (onko niitä?), käytävällä yksinäinen jääkaappi ja keittiö löytyy kerrosta ylempää. Pesukoneita yksi kappale. Koko rakennuksessa. Hmm. Kauhea väsymys, kahden tunnin yöunet takana. Tästä tää lähtee. Muutetaan kuulemma koulun rempattuun asuntolaan (sijaitsee koulun naapurissa, nyt ollaan noin 15 min kävelymatkan päässä koululta) lokakuussa.
Lopuksi lämmin muisteluhetki kuluneelle kesälle. Se oli loistava, aurinkoinen ja täynnä ihania ystäviä sekä tapahtumia. Tulen varmasti kaipaamaan seuraavan syksyn aikana:
-valion pehmeä raejuusto
-omenat
-miniluumutomaatit
-lakritsijäätelö
-ylen aamu-tv
-kymppiuutiset
-henkilökohtainen pesukone, keittiö ja ihan mitä vaan mitä ei tarvitse jakaa muiden kanssa
-hc mättöpeli-illat Patella
-Kiia
-Karoliina
-Satu
-Helena
-Krissu
-plus kaikki muut ystävät
-työ Danskessa
-impulsiivinen pyöräily ympäri kesäistä Helsinkiä
Mikäli kykenet mitään edellä mainituista minulle toimittamaan, please be so kind. Tänään luvassa pre welcome party. And yes, we do have a separate schedule for parties.
Heidoooooo!
Tähän väliin haluan lisätä, koska olen kohdannut hitusen Venäjää epäkunnioittavia kysymyksiä, että ei. Minä en pelkää Pietariin muuttamista. Ei, en pelkää että tulisin ryöstetyksi siellä sen enempää kuin missään muuallakaan. Ei, en ole kohdannut homovihaa. Ei, en pelkää että minua kopeloidaan siellä. Ei, en ole tavannut viemärissä asuvia ihmisiä. Mutta kyllä, rakastan kyseistä kaupunkia erittäin paljon ja uskon, että moni muukin rakastaisi jos paikan päälle vaivautuisi =)
MUTTA. Täällä ollaan jee siis apua kuinka siistiä ja todellista. Äidin serkku tuli hakemaan asemalta ja hetken vilkaistuaan mun ja Elina-kämppiksen matkalaukkua totesi "et sitten sänkyä kuitenkaan raahannut mukana?" (saatoin pakata tempur-tyynyn. mutta se on täysin ymmärrettävää) Kaikki sujui oikein kivasti ja saatiin siisti & minimaalinen kahden hengen huone (jonne oikeasti upposi nätisti neljä matkalaukkua ja neljä säkkiä). Pikatsekkaus, vessat ja suihkut siistit. Yhteishengailutilat hieman hämmentävät (onko niitä?), käytävällä yksinäinen jääkaappi ja keittiö löytyy kerrosta ylempää. Pesukoneita yksi kappale. Koko rakennuksessa. Hmm. Kauhea väsymys, kahden tunnin yöunet takana. Tästä tää lähtee. Muutetaan kuulemma koulun rempattuun asuntolaan (sijaitsee koulun naapurissa, nyt ollaan noin 15 min kävelymatkan päässä koululta) lokakuussa.
Lopuksi lämmin muisteluhetki kuluneelle kesälle. Se oli loistava, aurinkoinen ja täynnä ihania ystäviä sekä tapahtumia. Tulen varmasti kaipaamaan seuraavan syksyn aikana:
-valion pehmeä raejuusto
-omenat
-miniluumutomaatit
-lakritsijäätelö
-ylen aamu-tv
-kymppiuutiset
-henkilökohtainen pesukone, keittiö ja ihan mitä vaan mitä ei tarvitse jakaa muiden kanssa
-hc mättöpeli-illat Patella
-Kiia
-Karoliina
-Satu
-Helena
-Krissu
-plus kaikki muut ystävät
-työ Danskessa
-impulsiivinen pyöräily ympäri kesäistä Helsinkiä
Mikäli kykenet mitään edellä mainituista minulle toimittamaan, please be so kind. Tänään luvassa pre welcome party. And yes, we do have a separate schedule for parties.
Heidoooooo!
Tilaa:
Kommentit (Atom)