Lupauksia ja motivaation puutetta.

Oioioi, nyt on päässyt kasaantumaan työn tynkää. Tiistaihin mennessä pitäisi hoitaa opparista jokin raakile ohjaajalle, kirjoittaa kymmenen sivun essee venäläisestä yritysverotuksesta (eli toisin sanoen kääntää kaikki tieto venäjästä englantiin), käydä Viipurissa päiväretkellä (mielenkiintoista!), hoitaa työt, shoppailla Venäjän maajoukkuehuppari (hups, ei pitänyt) sekä käydä salilla. Oioioi… Onneksi julistin kovaan ääneen viime sunnuntaina aloittavani kahden viikon juomalakon (saadakseni lisätunteja viikonloppuun) ja jokainen, joka minut bustaa kyseisissä hommissa ansaitsee 1000 rub.

Mutta sitä ennen haluan jakaa kanssanne öisen harrastukseni. Tietääkseni ei ole mitenkään uusi juttu, mutta eipä ole kukaan hetkeen ollut todistamassa (aka hereillä sopiviin aikoihin sänkyni vieressä minun vetäessä sikeitä) kyseistä hobbia. Kämppis sattui kuulemaan toissa yönä, kun aloin englanniksi (?) tilittämään jotain tähän tyyliin "Yes, we have been drinking. But Marjorie has drank more than me." Ei hyvää päivää. Aamulla asialle naurettiin ja päätettiin laittaa seuraavaksi yöksi sleep recorder päälle. Jotenkas viime yönä… "Hei rahka." mutinaa "Я хочу что бы все было бы хорошо." (haluan, että kaikki olisi hyvin) "Jalka…. Ei jaksa." Että tämmöstä. Dirty secretssejä odotellessa…

Viime sunnuntain venäläinen master cuisine ei valitettavasti ollut ihan hintansa väärti.. Meidät jaettiin kolmeen tiimiin (punajuurimajoneesisalaatti, schi-keitto=kaalia sekä sirnikit=pikkuisia rahkalettuja). No salaattia osaan varmasti tehdä itsekin, enkä hirveästi edes välitä venäläisistä majoneesisalaateista. Sirnikeitä opin tekemään jo aikaisemmin ja vieläpä suhteellisen hyviä (ahahaha) joten jäljelle jäi keitto. Koska tilaa ei ollut tarpeeksi, en päässyt osallistumaan Marjon kanssa vihannesten pilkontaan ja tyydyimme nauttimaan teetä sivummalla. Lopputulos: en oppinut mitään, sain pienehköt annokset kahta alkuruokaa, hieman jälkkäriä sekä teetä ja kahvista oli ihan turha unelmoida. Ei kuulunut hintaan. Saatoin löytää itseni perheravintola äm see donaldsista loppuillasta… Joka tapauksessa korjaamme virheen lauantaina Marjorien kanssa viettämällä mukavan päivän shoppaillen ja kokaten venäläisiä herkkuja ihan itse, alusta loppuun. Ja vielä selvennykseksi, että Marjo on uusi coolio huonekämppikseni. Vielä minuakin vanhempi ikuinen aikuisopiskelija, mutta ehkä sitäkin siistimpi tatuoitu, entinen voikkari. We have so much in common. ёлки-палки! Ё-моё! боже мой!

Nyt kun olin juuri melkein aloittamassa esseetä ja päädyinkin sen sijaan päivittämään blogia, voisin esimerkiksi vielä siivota vaatekaapin, unelmoida Sochin matkasta (hankkiutua myös sochi-kuosiin), suunnitella loppukesän Saksan kiertuetta ja ensi talven Aasian matkaa… Tässä maistiaisia

HOTELLI ADLERISSA.

ADLER 

LAKE RITSA (ABKHAZIA)

Jeejeejee. Matkalle mars! Essee ei etene vieläkään. Hups!

Havaitsin myös äsken, että dormilla asuu paljon veteraaneja. Mikäs siinä, huone Pietarin keskustassa ja hinta sen 150 euroa kuussa. Ehkä kymmenen vuoden jälkeen voisi silti harkita jotain muuta vaihtoehtoa..

Kuulumisiin! 

PS. Testasin venäläisen hammashoidon. Eikä ollut ees paha! Hinnatkin kohdallaan yksityisellä, joten voin suositella lämpimästi.