Lupauksia ja motivaation puutetta.

Oioioi, nyt on päässyt kasaantumaan työn tynkää. Tiistaihin mennessä pitäisi hoitaa opparista jokin raakile ohjaajalle, kirjoittaa kymmenen sivun essee venäläisestä yritysverotuksesta (eli toisin sanoen kääntää kaikki tieto venäjästä englantiin), käydä Viipurissa päiväretkellä (mielenkiintoista!), hoitaa työt, shoppailla Venäjän maajoukkuehuppari (hups, ei pitänyt) sekä käydä salilla. Oioioi… Onneksi julistin kovaan ääneen viime sunnuntaina aloittavani kahden viikon juomalakon (saadakseni lisätunteja viikonloppuun) ja jokainen, joka minut bustaa kyseisissä hommissa ansaitsee 1000 rub.

Mutta sitä ennen haluan jakaa kanssanne öisen harrastukseni. Tietääkseni ei ole mitenkään uusi juttu, mutta eipä ole kukaan hetkeen ollut todistamassa (aka hereillä sopiviin aikoihin sänkyni vieressä minun vetäessä sikeitä) kyseistä hobbia. Kämppis sattui kuulemaan toissa yönä, kun aloin englanniksi (?) tilittämään jotain tähän tyyliin "Yes, we have been drinking. But Marjorie has drank more than me." Ei hyvää päivää. Aamulla asialle naurettiin ja päätettiin laittaa seuraavaksi yöksi sleep recorder päälle. Jotenkas viime yönä… "Hei rahka." mutinaa "Я хочу что бы все было бы хорошо." (haluan, että kaikki olisi hyvin) "Jalka…. Ei jaksa." Että tämmöstä. Dirty secretssejä odotellessa…

Viime sunnuntain venäläinen master cuisine ei valitettavasti ollut ihan hintansa väärti.. Meidät jaettiin kolmeen tiimiin (punajuurimajoneesisalaatti, schi-keitto=kaalia sekä sirnikit=pikkuisia rahkalettuja). No salaattia osaan varmasti tehdä itsekin, enkä hirveästi edes välitä venäläisistä majoneesisalaateista. Sirnikeitä opin tekemään jo aikaisemmin ja vieläpä suhteellisen hyviä (ahahaha) joten jäljelle jäi keitto. Koska tilaa ei ollut tarpeeksi, en päässyt osallistumaan Marjon kanssa vihannesten pilkontaan ja tyydyimme nauttimaan teetä sivummalla. Lopputulos: en oppinut mitään, sain pienehköt annokset kahta alkuruokaa, hieman jälkkäriä sekä teetä ja kahvista oli ihan turha unelmoida. Ei kuulunut hintaan. Saatoin löytää itseni perheravintola äm see donaldsista loppuillasta… Joka tapauksessa korjaamme virheen lauantaina Marjorien kanssa viettämällä mukavan päivän shoppaillen ja kokaten venäläisiä herkkuja ihan itse, alusta loppuun. Ja vielä selvennykseksi, että Marjo on uusi coolio huonekämppikseni. Vielä minuakin vanhempi ikuinen aikuisopiskelija, mutta ehkä sitäkin siistimpi tatuoitu, entinen voikkari. We have so much in common. ёлки-палки! Ё-моё! боже мой!

Nyt kun olin juuri melkein aloittamassa esseetä ja päädyinkin sen sijaan päivittämään blogia, voisin esimerkiksi vielä siivota vaatekaapin, unelmoida Sochin matkasta (hankkiutua myös sochi-kuosiin), suunnitella loppukesän Saksan kiertuetta ja ensi talven Aasian matkaa… Tässä maistiaisia

HOTELLI ADLERISSA.

ADLER 

LAKE RITSA (ABKHAZIA)

Jeejeejee. Matkalle mars! Essee ei etene vieläkään. Hups!

Havaitsin myös äsken, että dormilla asuu paljon veteraaneja. Mikäs siinä, huone Pietarin keskustassa ja hinta sen 150 euroa kuussa. Ehkä kymmenen vuoden jälkeen voisi silti harkita jotain muuta vaihtoehtoa..

Kuulumisiin! 

PS. Testasin venäläisen hammashoidon. Eikä ollut ees paha! Hinnatkin kohdallaan yksityisellä, joten voin suositella lämpimästi. 

Боже Мой!

Tättärää ja keväiset terveiset Pietarista! Tähän alkuun ajattelin kertoa, että ei, Krimin tilanne ei näy jokapäiväisessä elämässämme, en koe oloani uhatuksi eivätkä asiat aina ole niin kuin länsimainen media ne esittää. Enemmänkin tässä tuntuu siltä, että suomalaiset ovat valloittamassa pohjolan helmeä. Kadulla ei tarvitse kauaa seistä kun vähän matkan päässä näkyy hämäläisen näköisiä ystäviä ja kohdalla kuuluu "kyl maar täällä näitä ravintoloita ny o." Pietari, Suomen uusi siirtokunta. Noniin.

Hommasin sitten uuden tatskan. Tai kaksi. Боже мой! Ei ole vielä isille eikä äidille kehdannut asiasta ilmoittaa. Hienot tuli ja elossa ollaan, joten mitä sitä turhia pelottelemaan. Tai no, olin yhden päivän saikulla kun oksetti puolet päivästä mutta nukkumalla siitäkin päästiin!

Tosiaan hommattiin neljäntoista hengen lomamatka Sochiin toukokuun lopulle ja pakko sanoa, että kyllä kelepaa! Hotelli näyttää jo niin hienolta, että ihan kiva saada vähän upgreidattua tätä dormiasumista (tosin rakastan edelleen suunnattomasti uutta vanhaa dormiani, jossa on edelleen yhteisöllistä ja ihanaa ja mitä kaikkea supermegagigaa). Sitten jos lähdetään ihan googlen kuvahausta tutkimaan lähiympäristöä, niin eipäs siinäkään vikaa ole. Löysinpäs myös tällaisen pikkukivan mahdollisuuden vierailla Georgian (?) Abkhazian republikissa, siellä on sellainen hieno vuorien ympäröimä Ritsa-järvi, jonne sopii lähteä päiväretkelle. Jeejeejeejejejjejejejje! Tästä onkin sitten hyvä palata takaisin Suomen kesään ja sorvin äärelle…

Suomesta puheenollen tuli tuo pikamatka stadiin tehtyä pari viikkoa sitten, oli kivaa (miten yllättävää) jaja näin sitten oppariohjaajaani, joka antoi hyviä ajatuksia tulevaa urakkaa varten. Lupasinpas myös pistää homman alulle ja huhtikuun alkuun mennessä lähettää jonkinlaisen raakileen työstä. Täällä päässä sen sijaan tuli erään lakiopettajan kanssa pientä sanaharkkaa, kun tämä ei ihan tykännyt kysymyksestäni (tai lähinnä väitteestä, ettei Suomessa vaan ole sellaista yritysmuotoa kun LLC=rajavastuuyhtiö). Luennon päätteeksi sain kuulla kunniani, kuinka olin nolannut hänet kaikkien oppilaiden edessä, antanut kuvan, että hän opettaisi virheellistä tietoa jnejnejne. No nöyrällä anteeksipyynnöllä ja ystävällisellä eleellä seivasin tilanteen myöhemmin. Mutta kyllä meni vähän pasmat sekaisin, Suomessa kun on tottunut että saa ja pitää kyseenalaistaa ja kysellä opettajilta kaikkea. Täällä opettajaa pitää kunnioittaa, oli mikä oli.

Torstaina olin avustamassa töiden puolesta logistiikkapäivillä Sokos Hotel Palace Bridgessä Vasilin saarella. Oli hieno hotla ja tilaisuus meni myös hyvin epävenäläiseen tapaan pilkulleen aikataulussa. Syynä saattoi olla, että tapahtuman pääjärjestäjät olivat Saksasta (mukana myös suomalaisia ja venäläisiä). Paikan päälle oltiin saatu ihan Venäjän liikenneministeri ja jokin vastaava Saksasta. Harmi, ettei aihe minua juuri kiinnosta, anyways oli mukavaa vaihtelua normityöpäivälle ja erittäin hyvää ruokaa buffassa! SKA:n pelaajilla on myös tapana ennen kotipelejä (nyt playoffsit käynnissä) yöpyä hotellissa ja kuinkas sattuikaan! Kaverit olivat valinneet kyseisen hotlan. Ja enköhän minä tyttö sitten mennyt ja tiputtanut coolisti kasan kyniä lattialle juuri kun kyseisiä kavereita marssi ohi. How elegant…. Perjantaina käytiin sitten paikan päällä katsomassa peliä ja oih! Siis mikä tunnelma. Ei voi sanoin kuvailla. Harmillisesti hävittiin jatkoajalla, mutta silti! Keskiviikolle hommattu seuraavaan kotipeliin liput. Jotka ovat siis ihanaisen halpoja (500rub=10e) :))) Paikka on myös nähtävästi oivallinen tavata liuta suomalaisia. Mentiin perjantain pelin jälkeen läheiseen sport pabiin (da, pab, ei pub) ja seisoin ranskalaisen ystäväni kanssa tiskijonossa, kun taaksemme ilmestyi kolme keski-ikäistä päihtynyttä suomalaista. Hävetti jonkin verran, että päädyin sitten salaamaan kansalaisuuteni. Lopulta, kun kyseiset hemmot alkoivat puhua meistä, kuuntelin hetken ja ahh tätä tyytyväisyyden tunnetta, näpäytin kotimaisella "kannattaa varoa, jos vaikka joku muukin lähistöllä ymmärtää suomea." Oujeebingoschnap! Halvat on huvit tytöllä.

Sunnuntaina on luvassa Russian cuisine master class (kokkaillaan venäläisiä ruokia ja luonnollisesti syödään myös), järjestetty tutoreiden toimesta Market Place-ravintolassa. Mums! Eipä kai tässä muuta.



Kivaa kevättä koto-Suomeen toivottaa Marjushka.

Kiireitä

Muutin nyt pari viikkoa sitten, enkä sen jälkeen ole ehtinyt hengähtämään sen enempiä. Muuttoon sisältyi luonnollisesti pientä draamaa dormin vartijoiden toimesta (asuntolan vaihtaminen on nähtävästi pahin petos, jonka voi tehdä), mutta enpä ole katunut hetkeäkään! Ihanan tunnelmallinen, parhaat naapurit, kitaran soittoa, laulua ja yhteisiä ruokailuja! Mii laik. Vietimme jopa minitupareita sushin ja korttipelien kera (Venäjällä ei ole paikkaa, josta sushia EI saisi. Veikkaan että liiketoimintasuunnitelmassa on kaikille pakollinen kohta "tarjoile sushia").

Sain kokea viime viikolla uuden venäläisen perinteen nimeltä Maslenitsa, joka kestää kokonaisen viikon. Juhlan tarkoituksena on heittää hyvästit talvelle ja toivottaa kevät tervetulleeksi. Ja syödä koko viikko blinejä. Jonka jälkeen alkaakin pääsiäiseen asti kestävä paasto, jonka aikana ei saisi syödä lihaa, maitotuotteita, kananmunia, kalaa, alkoholia jne.. Osallistun mielelläni kansanjuhlaan, mutta taidan skipata paaston. Koulun puolesta järjestettiin blinien syöntitilaisuus sekä hieman kansantanhuja ja lauantaina lähdimme erääseen puistoon kaupungin järjestämään maslenitsa-juhlaan katsomaan heppa-ajoja tulilieskojen läpi ja sen sellaista.

Veera oli tullut moikkaamaan minua viime viikonloppuna, joten seuraa ja tekemistä riitti. Vedettiin sunnuntaina kunnon setti kulttuuria, verikirkko, Ermitaasi sekä Iisakin kirkko puoleen päivään. Sekä melkein todistettiin jopa mediassa uutisoitu mielenosoitus Iisakin aukiolla. Kävelimme ohi juuri ennen h-hetkeä, pakullinen poliiseja sekä epämääräisiä (niitä samaisia, joita löytää Kallion kaduilta) ihmisiä ryhmittyneenä sinne tänne. Tultuamme ulos kirkosta koko alue oli kuitenkin jo putsattu.

Töissä pääsin osallistumaan neuvotteluihin, jossa suomalainen emoyritys tuli päivittämään venäläisen tytäryrityksen asioita. Toimin lähinnä tulkin ja tarkkailijan muodossa, joka oli hyvin opettavaista. Päivä oli pitkä ja keskittyä piti koko ajan että pysyin perässä. Onnistuin kuitenkin verkostoitumaan mielenkiintoisen työnantajan kanssa, katsotaan kehkeytyykö siitä tulevaisuudessa jotain! Samaisella viikolla (viime pe) Suomen pääkonsulaatissa järjestettiin vaihdosta duuniin-tapahtuma, jossa usea Pietarissa/Venäjällä toimiva suomalainen työnantaja esittäytyi, lopulta tarjoiltiin ruokaa ja juomaa ja mahdollisuus jutella näiden ihmisten kanssa. Yllätyksekseni pomoni ilmoitti samaisena päivänä, että olen itse esiintymässä kyseisessä tilaisuudessa. Siinä katosikin sitten ruokahalu päiväksi ja sain illan päätteeksi monta uutta ystävää.

Huikein juttu taisi kuitenkin olla bäkkäreiden keikka, jonne päädyin parin vaihtarikaverin kanssa. Kaverit pukeutuvat edelleen samoihin vaatteisiin, moovsseista puhumattakaan. Mutta ovat nyt sen 20 vuotta vanhempia. Hauskaa oli ja kun lopulta alkoi kyllästyttämään, opeteltiin Mikon kanssa yleisimmät bäkkäreiden tanssiliikkeet joita nyt iloisesti levitämme pitkin dormia.

Tällä viikolla pääsin myös vihdoin Baltican panimolle, joka hyvin tiiviin ja pikaspeedillä vedetyn esittelyn jälkeen päätyi pieneen baaritilaan, jossa saimme maistella eri oluita. Itse kun niin suuresti rakastan kyseistä juomaa, päädyin lipittämään "eve"-limuolutta. Päivä oli torstai ja hyydyimme jo kymmeneltä dormeille katsomaan huutokauppakeisaria. Hah.

Perjantaina töissä odotti ihana yllätys, kun työpaikan miehet olivat hankkineet jokaiselle naiselle pullon shampanjaa, konvehtirasian sekä ruusukimpun. Kelpasi tallustella takaisin kotiin :)

Ja nyt surprise surprise olenkin Helsingissä! Kokoonnuttiin luokkakavereiden kanssa yhteen (muutama muukin oli viettänyt syksyn vaihdossa), oli kiva vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa oman porukan kesken. Ilta päättyi kutoselle, jossa tietämättämme Aksimilla oli keikka. Paikka kuhisi pieniä ruutuflanelli-pipo-ihmisiä. Lempparini oli kuitenkin kaveri, jolla oli t-paidassa ruusuja. Muistui mieleen oma flanellityynyliinani, jossa on aivan samanlainen kuosi. Kerrottuani tästä kaverille hän ei ilahtunut. Kumma juttu.


Pokapoka!


ps.lisään kuvia postaukseen jahka saan jotain siirrettyä koneelle….