Ajattelin kirjoittaa postauksen paikallisesta treenauksesta ja yliopistoelämästä, mutta sitä ennen haluan jakaa kanssanne asiat jotka olen tuhonnut tai rikkonnut viimeisen kolmen viikon aikana:
- olkalaukku
- pyykinkuivausteline
- jäätävä reikä keskellä lempipaitaani (silitysraudan avustuksella)
- reppu
- kahvinkeitin
- päivän vanha jakku
- rannekello (sori Saska)
- nilkkurit
- hajonnut (raaka) kananmuna hupparin taskussa
Ja tänään olin pesutuvassa, kun kaksi venäläistä naista keskusteli pesukoneen viime henkäyksistä. Uutta ei ole tiedossa. MUTTA SEPÄS EI HAITTAA KOSKA SAATIIN TÄNÄÄN KUULLA ETTÄ MUUTETAAN KAHDEN VIIKON PÄÄSTÄ!! Muiden vaihtareiden naapuriin, koulun pihalle, vastaremontoituun asuntolaan, jossa kaikilla on omat huoneet ja jokaisessa huoneessa suihku ja vessa. Wadappppp! Ei enää puolen tunnin kävelymatkoja suuntaansa kaksi-neljä kertaa päivässä. Tosin en usko tätä ennen kuin näen.
Mutta nyt treenaukseen. Olen käynyt pääosin salilla, koska se on koulun naapurissa ja siellä on tunteja aamusta iltaan. Tuntivalikoimaan kuuluu myös jazz-modern, jolle annoin mahdollisuuden. Kerran. Toista ei tule. Venyttelin ennen tuntia ja katselin viereisen salin mitä-lie-aerobiccia. Hetken päästä viereisen salin opettaja säntää ulos salista (pelästyin, että tuijotus oli epäkunnioittavaa ja käänsin katseeni muualle) ja kysyy hädissään "oletko kunnossa?? näytät niin huonovointiselta. luulin että pyörryt!" Kiitos vaan yritin tässä lämmitellä ennen tuntia..... Oma tuntini alkaa, paikalla on opettajan lisäksi kaksi oppilasta. Minä ja joku tyttö. Vaivaannuttavaa. Venäläiseen tyyliin loput oppilaat pamahtavat paikalle myöhässä. Silkasta kunnioituksesta opettajaa kohtaan en viitsi lähteä kesken kaiken pois. Tanssivat ystäväni voivat päätellä tästä, mitä mieltä olin tunnin sisällöstä. Lopulta aloimme tehdä sarjaa ja kun ensimmäisen kerran teimme ilman opettajaa sain riemukiljahduksia "oioioi! mistä tulet mahtavaa sinun pitäisi opettaa!" Enpä ole enää menossa sille tunnille :D Muuten venäläiset naiset salilla ovat mielenkiintoisia. Yksi tyttö karkasi kesken spinning-tunnin (joka oli todella hämmentävä, niin hieno sali, mutta ei jakseta panostaa kunnon spinningsaliin tai pyöriin, opettaja ei jaksa pyöräillä kun kolmanneksen tunnista ja jakeleee ohjeita tyyliin "seuraavat kolme minuuttia voitte pyöräillä omavalintaisella tyylillä"), koska hänellä oli "kiire." Lopulta tyttö bongattiin nukkumasta saunassa (venäläisten naisten lempiharrastus salilla), laittautumasta pukuhuoneesta ja lähdimmekin sitten samaa matkaa koululle. Sattui olemaan tuutorimme. Tässä suhteessa suomalaiset naiset ovat kunnon äijiä. Toinen tapaus tänään (olin akrobatiassa, oli muuten superkivaa!), nainen silikoneissa, juoksutrikoissa ja napapaidassa ilmestyy salille. Toistaa jonkin liikkeen viisi kertaa, peilailee itseään, avaa hiukset. Odottaa, että näkee jonkun tutun ja höpisee sen kanssa. Kävelee ympäriinsä, palaa toistamaan liikkeen toiset viisi kertaa. Laittaa hiukset kiinni. Kävelee ympäriinsä. Avaa hiukset. Lopulta viettää pukuhuoneessa kaksi kertaa niin paljon aikaa mitä salilla.
Salijäsenyyteen kuuluu myös PT-käynti. Ja kukas muukaan kun itse IGOR tuli auttamaan minua! Igor oli osaava ja antoi hyviä vinkkejä. Sen sijaan petyin nykytanssikouluun, jolle olin ostanut 16-kerran kortin kokeilematta etukäteen. Mutta kun se oli ainoa paikka, jota osattiin Suomesta asti kehua! Katsotaan kehtaanko vielä vaatia rahoja takaisin.
Koulussa opiskelu (tässä tapauksessa venäjän kielen tunnit) on mukavaa. Ryhmämme on kasvanut jo jonkin verran, kun ylemmiltä tasoilta on tullut uutta porukkaa. Venäläisillä on jännä tapa arvioida aina kaikkien suorituksia. Aina. Jos luemme tunnilla kirjasta jotain, se tapahtuu vuorotellen oppilas kerrallaan. "Kyllä. Tänään sinulla on aksentti. Eilen sinulla ei ollut aksenttia. Oletko väsynyt?" "Hmm. Marikalla ei juurikaan ole aksenttia (tämä toistetaan monta kertaa ja joka tunnilla). Hän vain kuulostaa hassulta venäläiseltä." "Toimiiko netti noin hyvin?" (olin räplännyt kännykkää noin tunnin verran) "Tuo on epäreilua." (yritin syödä salaattia kesken tunnin, koska kahdeksan tuntisen koulupäivän aikana ei ollut aikaa käydä ruokalassa) Tarjosin opettajalle hyvitykseksi suklaata. Se otettiin vastaan. Nykyään jätän puhelimen naulakkoon enkä harrasta ruokailua. Kaikesta huolimatta venäjän tunnit ovat lemppareita! Tänään ostin ensimmäisen venäjänkielisen asiapitoisen kirjan: "Opi verotus kahdessa tunnissa." Todellisuus on ehkä lähempänä kahta viikkoa.
Пока пока! Я не хочу домой!
ps. venäläinen passini on tänään viimeistä päivää voimassa. uudesta ei ole kuulunut vielä mitään. karanteeni alkaa siis huomenna. jännittävää.
pps. kaupunki kylmeni ja lämmitys laitettiin päälle. sen myötä katosivat myös hyttyset, jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti