OMGOMGOMG!
Nyt on tapahtunut niin paljon kaikkea lyhyessä ajassa (mikä todennäköisesti ei ole ollut lyhyt vaan viuhahtanut supervauhdilla ohitseni) etten tiedä mitä kaikkea pitäisi kertoa ja apuvaaaaaa. Ensinnäkin olemme vihdoin MUUTTANEET, uunituoreeseen asuntolaan yliopiston pihalle, toisten vaihtareiden naapuriin. Oi tätä onnea. Tosin muutosta on jo puolitoista viikkoa, mutta silti. Asuntolaa remontoitiin 7 vuotta, jonka aikana sitä ei kuitenkaan ollut mahdollista viimeistellä. Jäin ensimmäisenä viikonloppuna jumiin hissiin, sähköt katkeilevat jääkapeista keskellä yötä niin että kaikki ruoka kaapissa pilaantuu, suihkun (ihka oman!!) vesi on joko tulikuumaa tai jääkylmää ja kehtaa se vielä vuotaakin. Mutta osa ongelmista katoilee aika ajoin, joten eipä niistä jaksa edes välittää koska kuinka siistiä asua 2 minuutin kävelymatkan päässä luokkahuoneesta Pietarin ydinkeskustassa?? Kieltämättä alkuun oli vähän kolkkoa ja yksinäistä, kun kämppis ei enää pyörinytkään huoneessa ja keittiöitä on kahden ja pesukoneita yhden sijaan kuusi ja mitä vielä tilaa on vaikka muille jakaa eikä ketään enää näe missään ja steriiliäkin on kuin sairaalassa. Mutta voitetaan edelleen toinen dormi vartijoissa! Onnekkaasti vältimme natsivahdit, pienen ruokalahjuksen kera =)
Toinen, vielä tärkeämpi tapahtuma oli Kiian vierailu! Tekee mielenterveydelle hyvää saada keskelle vaihtarikuplaa joku omasta (todellisesta) elämästä. Pyörittiin pitkin kaupunkia, käytiin Ermitaasissa, Marinski-teatterissa katsomassa joutsenlampea (aaaaaahhh), todistettiin olympiatuli (joka oli muuten samaa sarjaa pienen merenneidon, mona lisan yms. kanssa), huvipuistoiltiin ja oltiin pahoilla teillä.
Tämän lisäksi sain tiedon VALMIISTA PASSISTA. Wtffff onko se edes mahdollista? Epäilen silti, että se on lähetetty Helsinkiin enkä oikeasti pääse edes sitä hakemaan ja jään tänne ikuisiksi ajoiksi ja päädyn bliniketjun kassalle töihin. Mutta eipä tässä mikään kiire olekaan, koska seuraavat kolme viikkoa kökin koulussa ja suuntaan Moskovaan marraskuun loppupuolella. Siistiä! Ehkä silti soitan sinne ja kysyn että ovatko ne ikinä edes kuulleet minusta.
Ja tänään sain mailia koululta; VAIHTOVUOSI ON VAHVISTETTU! HURRAAAA!! Uskomatonta. Joudun toimittamaan muutaman selvityksen, mutta se on silkasta jaksamisesta kiinni joten wadap! Nähdään siis ensi kesänä ihmiset.
Sitten vielä lisää parempia uutisia! Ihana alivuokralaiseni suostui jäämään asuntooni kevääksi, joten vaihdon pidentäminen on käytönnössä työpaikasta enää kiinni. Joka sekin on työn alla. Luvassa mahdollisesti kirjanpitoa venäjäksi. Jes! Mitä taas tulee Aasian reissuun niin sain ihania uutisia, että peruuttaessani matkan menetän lipun hinnasta 50% sekä 50e kulumaksun. Jotenka sellaiset mukavat 465e. Tunnen itseni rikkaaksi kun on varaa viskoa tollaisia summia menemään. Toisaalta taas säästän 1200e ja olen onnellisempi. Puolensa kaikella (: Ja vuoden päästä lähdemme Kiian kanssa valmistujaislahjaksi samalle reissulle. Jes.
ps. omistan toimivan internetin. se vaati kaksi kuukautta, thunder-piuhan, kaapelijohdon ja hieman kärsivällisyyttä.
pps. ruokapostaus luvassa ensi kerralla. ehdottomasti.
ppps. alan kehittyä akrobatiassa. siistiä.
Davaj davaj!
tiistai 29. lokakuuta 2013
tiistai 15. lokakuuta 2013
Epäonnistunut videopostaus
Yritin tehdä hienoa postauksen, joka olisi sisältänyt paljon videoita ja vähän lötinää. Due to technical inter-njet problems this cannot be done.. Jotenka kahden viikon yrittämisen jälkeen jatkan höpinöitä ja yritän postata videoita vaikka muutaman kerrallaan. Lähitulevaisuudessa luvassa kirjoitus hyvistä ruokapaikoista ja nähtävyyksistä, joissa kannattaa käydä!
Olin toissa viikonloppuna Soul City festivaaleilla (katutanssibattle), joka oli aivan törkeeen siisti tapahtuma. Suomalainen skene vaikutti vähän pliisulta (sori) tähän verrattuna (tunnelma ei välttämättä välity täysin videoilta, kun en jaksanut kuvata koko aikaa) ja varsinkin breikkarit olivat aivan omaa luokkaansa.
Julma tyylinäyte venäläisen opettajan englannin kielen taidoista
Tämän lisäksi ostin liput Joutsenlampeen minulle ja Kiialle JEEEEEE. Maksoi 57€ kappale Marinskiy teatterissa. Synttäreitä juhlittiin etukäteen yksi perjantai menemällä international student partyihin. Oli hauska ilta. Seuraavana päivänä herättyäni tajusin, että baari jossa olimme oli laiton. Nettisivuja - njet. Kylttiä oven päällä tai lähettyvillä - njet. Narikassa sähköä - njet. Narikassa tilan puute - da. Tiskillä hanoja - njet. Juomat loppuvat kesken - da. Mutta oli hauskaa! Alan myös näyttää ikäiseltäni tai tulla ikään, jossa pitäisi nähtävästi (joidenkin standardien mukaan) olla jälkikasvua ja täysipäiväisessä työssä. Kävin jokunen viikko sitten ostamassa särkylääkkeitä apteekista. "Saisinko särkylääkkeitä, kiitos." "Aikuiselleko?""No enkös minä ole aikuinen." "Niin mutta jos vaikka ostat lapsellesi." Say what. Tämän jälkeen erään venäjän kielen tunnin alussa seison luokan edessä, koska avasin juuri ikkunan. Opettaja on myöhässä ja luokkaan astuu uusi ranskalainen tyttö. "Hei! Olen blaablaaablaaablaaa." "Sepäs mukavaa." "Etkös sinä ole opettaja?" .....................
Nyt ajattelin käydä vaihtomissioitani läpi ja pohdiskella miten niiden kanssa menee:
Vaihtomissio 1#
Opettele vittuilemaan venäjäksi. Kullanarvoista.
Rakettimaista kehitystä. Minut uhattiin heittää jo toisella viikolla ulos baarista asiattoman kielenkäytön takia. (oikeasti baarimikko vei minulta 500 ruplaa, väitti ettei ollut ottanut sitä ja vaati maksua uusiksi. luonnollisesti kiihdyin) Aion myös jatkossa hioa venäläisen sarkasmin huippuunsa. Olennaisin piirre on osata nauraa omalle maalle. Onnistuu.
Vaihtomissio 2#
Omaksu venäläinen kulttuuri, kieli ja kirjoitustaito niin, että voin siirtää ne jälkipolville.
Kulttuuri. Vanhempien kunnioittaminen, hoituu. Törkeä etuilu tai vastaavasti kynsin hampain oman paikan pitäminen. Noh. Ei ehkä ihan niin luontevaa. Suomalaiseen tyyliin on helpompi mutista hiljaa itsekseen ja niellä väärinkohtelu.
Kieli. Nähtävästi kaikkien ja aivan jokaisen mielestä venäjän kielen taidoissani ei ole mitään vikaa. Jotenkaan en ole silti aina aivan varma, mitä stolovayassa mahdan lautaselleni tilata.. Hymyily ja "olen Suomesta" tehoaa yleensä. Tästä huolimatta lupauduin juuri italialaiselle juustomiehelle (kyllä, sille legendaariselle) apuopettajaksi. Tuo kielioppi kun on niin hallussa... Ahahahhahaa.
Kirjoitustaito. Lasketaanko sitä, että yritän käydä yhden (!) ihmisen kanssa whatsupp-keskusteluja venäjäksi kirjoitustaidon kehittymiseksi? Epäilen, että voisin alkaa enemmän lukea kirjoja ja lehtiä sekä tuijotella tv:tä. Itse asiassa katson välillä aamuisin dubattua Disney channelia. Tykkään.
Vaihtomissio 3#
Unohda suunnitelmat seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Ne ovat väistämättä epärealistisia.
Suunnitelmani kohdistuvat nykyään seuraavaan vuorokauteen; missä välissä ehdin käydä treenaamassa ja milloin saan syödä. Ja milloin saan syödä seuraavaksi. Kämppikseni huolehtii lopusta märehtimisestä ;)
Vaihtomissio 4#
Hanki venäläisiä ystäviä. Tällä hetkellä ylläpidän lähinnä englannin kielen taitoja. Ja leikin turistia suomalaisten kanssa.
Vaihtarikupla ei ole puhjennut. Yksi kappale venäläisiä ystäviä on edelleen yksi kappale venäläisiä ystäviä. Vai lasketaanko salilla paikallisten kanssa kommunikointi?
Tästä pääsenkin aasinsiltana seuraavaan aiheeseen. Olen miettinyt vaihdon pituutta ja sen järkevyyttä kokonaisuutena. Aasian lennot on jo ostettu, 9.12-15.1. Käytännössä siis jäljellä on vajaa kaksi kuukautta. Mietin jo Aasian reissun siirtämistä ensi vuodelle, mutta olen unelmoinut siitä jo niin pitkään että kyllä sinne lähdetään vaikka kuinka tulisi vaihtarikavereita ikävä. Olen viihtynyt täällä älyttömän hyvin. Niin hyvin, etten osannut edes odottaa sitä? Saattaa tosin olla, että jollain tavalla pidän tätä vain pitkänä lomana. Mitä se osaltaan onkin. Suomessa minua odottaa keväällä mitä? Ei kursseja, työharjoittelupaikan etsiminen. Mahdollisen opparin aiheen suunnittelu. Joten päätin pidentää vaihtoni ensi toukokuulle ja etsiä työharjoittelupaikan täältä! Hyväksyntä on tullut jo Finecin päästä ja täytän vielä hakemuksen meidän koululle, jonka jälkeen he tekevät asiasta päätöksen. Mikäli päätös on kielteinen, aion hankkia yksityisiltä markkinoilta vuokrahuoneen kevääksi ja edelleen hommata sen työharjoittelupaikan. Asian pitäisi olla ok, koska venäläisellä superpassillahan ei työviisumeita tarvita. Joten rakkaat ystävät, nähdään sittenkin ensi kesänä!
Näihin tunnelmiin (:
ps. muuttomme on viivästynyt. aahhahahahaa. yllätys suorastaan. saimme myös eilen lupauksen siitä, että tänään tulee tieto tarkasta päivästä. kattellaan.............
pps. haaveilen salaisesti pienestä Helsingin reissusta. mutta eipä ole passistakaan kuulunut mitään. alan oikeasti ehkä hivenen huolestua. voiko venäjälle jäädä jumiin?
ppps. MAAILMAN PARAS KIIA OSTI MULLE SYNTTÄRILAHJAKSI LIPUT JUSTIN TIMBERLAKEN KEIKALLE WTF!!!!!!! ne meni tyyliin minuuteissa ja JESJESJESSSSSSS!!!!!
Olin toissa viikonloppuna Soul City festivaaleilla (katutanssibattle), joka oli aivan törkeeen siisti tapahtuma. Suomalainen skene vaikutti vähän pliisulta (sori) tähän verrattuna (tunnelma ei välttämättä välity täysin videoilta, kun en jaksanut kuvata koko aikaa) ja varsinkin breikkarit olivat aivan omaa luokkaansa.
jamittelua @ Soul city festival 2013
Julma tyylinäyte venäläisen opettajan englannin kielen taidoista
Tämän lisäksi ostin liput Joutsenlampeen minulle ja Kiialle JEEEEEE. Maksoi 57€ kappale Marinskiy teatterissa. Synttäreitä juhlittiin etukäteen yksi perjantai menemällä international student partyihin. Oli hauska ilta. Seuraavana päivänä herättyäni tajusin, että baari jossa olimme oli laiton. Nettisivuja - njet. Kylttiä oven päällä tai lähettyvillä - njet. Narikassa sähköä - njet. Narikassa tilan puute - da. Tiskillä hanoja - njet. Juomat loppuvat kesken - da. Mutta oli hauskaa! Alan myös näyttää ikäiseltäni tai tulla ikään, jossa pitäisi nähtävästi (joidenkin standardien mukaan) olla jälkikasvua ja täysipäiväisessä työssä. Kävin jokunen viikko sitten ostamassa särkylääkkeitä apteekista. "Saisinko särkylääkkeitä, kiitos." "Aikuiselleko?""No enkös minä ole aikuinen." "Niin mutta jos vaikka ostat lapsellesi." Say what. Tämän jälkeen erään venäjän kielen tunnin alussa seison luokan edessä, koska avasin juuri ikkunan. Opettaja on myöhässä ja luokkaan astuu uusi ranskalainen tyttö. "Hei! Olen blaablaaablaaablaaa." "Sepäs mukavaa." "Etkös sinä ole opettaja?" .....................
Nyt ajattelin käydä vaihtomissioitani läpi ja pohdiskella miten niiden kanssa menee:
Vaihtomissio 1#
Opettele vittuilemaan venäjäksi. Kullanarvoista.
Rakettimaista kehitystä. Minut uhattiin heittää jo toisella viikolla ulos baarista asiattoman kielenkäytön takia. (oikeasti baarimikko vei minulta 500 ruplaa, väitti ettei ollut ottanut sitä ja vaati maksua uusiksi. luonnollisesti kiihdyin) Aion myös jatkossa hioa venäläisen sarkasmin huippuunsa. Olennaisin piirre on osata nauraa omalle maalle. Onnistuu.
Vaihtomissio 2#
Omaksu venäläinen kulttuuri, kieli ja kirjoitustaito niin, että voin siirtää ne jälkipolville.
Kulttuuri. Vanhempien kunnioittaminen, hoituu. Törkeä etuilu tai vastaavasti kynsin hampain oman paikan pitäminen. Noh. Ei ehkä ihan niin luontevaa. Suomalaiseen tyyliin on helpompi mutista hiljaa itsekseen ja niellä väärinkohtelu.
Kieli. Nähtävästi kaikkien ja aivan jokaisen mielestä venäjän kielen taidoissani ei ole mitään vikaa. Jotenkaan en ole silti aina aivan varma, mitä stolovayassa mahdan lautaselleni tilata.. Hymyily ja "olen Suomesta" tehoaa yleensä. Tästä huolimatta lupauduin juuri italialaiselle juustomiehelle (kyllä, sille legendaariselle) apuopettajaksi. Tuo kielioppi kun on niin hallussa... Ahahahhahaa.
Kirjoitustaito. Lasketaanko sitä, että yritän käydä yhden (!) ihmisen kanssa whatsupp-keskusteluja venäjäksi kirjoitustaidon kehittymiseksi? Epäilen, että voisin alkaa enemmän lukea kirjoja ja lehtiä sekä tuijotella tv:tä. Itse asiassa katson välillä aamuisin dubattua Disney channelia. Tykkään.
Vaihtomissio 3#
Unohda suunnitelmat seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Ne ovat väistämättä epärealistisia.
Suunnitelmani kohdistuvat nykyään seuraavaan vuorokauteen; missä välissä ehdin käydä treenaamassa ja milloin saan syödä. Ja milloin saan syödä seuraavaksi. Kämppikseni huolehtii lopusta märehtimisestä ;)
Vaihtomissio 4#
Hanki venäläisiä ystäviä. Tällä hetkellä ylläpidän lähinnä englannin kielen taitoja. Ja leikin turistia suomalaisten kanssa.
Vaihtarikupla ei ole puhjennut. Yksi kappale venäläisiä ystäviä on edelleen yksi kappale venäläisiä ystäviä. Vai lasketaanko salilla paikallisten kanssa kommunikointi?
Tästä pääsenkin aasinsiltana seuraavaan aiheeseen. Olen miettinyt vaihdon pituutta ja sen järkevyyttä kokonaisuutena. Aasian lennot on jo ostettu, 9.12-15.1. Käytännössä siis jäljellä on vajaa kaksi kuukautta. Mietin jo Aasian reissun siirtämistä ensi vuodelle, mutta olen unelmoinut siitä jo niin pitkään että kyllä sinne lähdetään vaikka kuinka tulisi vaihtarikavereita ikävä. Olen viihtynyt täällä älyttömän hyvin. Niin hyvin, etten osannut edes odottaa sitä? Saattaa tosin olla, että jollain tavalla pidän tätä vain pitkänä lomana. Mitä se osaltaan onkin. Suomessa minua odottaa keväällä mitä? Ei kursseja, työharjoittelupaikan etsiminen. Mahdollisen opparin aiheen suunnittelu. Joten päätin pidentää vaihtoni ensi toukokuulle ja etsiä työharjoittelupaikan täältä! Hyväksyntä on tullut jo Finecin päästä ja täytän vielä hakemuksen meidän koululle, jonka jälkeen he tekevät asiasta päätöksen. Mikäli päätös on kielteinen, aion hankkia yksityisiltä markkinoilta vuokrahuoneen kevääksi ja edelleen hommata sen työharjoittelupaikan. Asian pitäisi olla ok, koska venäläisellä superpassillahan ei työviisumeita tarvita. Joten rakkaat ystävät, nähdään sittenkin ensi kesänä!
Näihin tunnelmiin (:
ps. muuttomme on viivästynyt. aahhahahahaa. yllätys suorastaan. saimme myös eilen lupauksen siitä, että tänään tulee tieto tarkasta päivästä. kattellaan.............
pps. haaveilen salaisesti pienestä Helsingin reissusta. mutta eipä ole passistakaan kuulunut mitään. alan oikeasti ehkä hivenen huolestua. voiko venäjälle jäädä jumiin?
ppps. MAAILMAN PARAS KIIA OSTI MULLE SYNTTÄRILAHJAKSI LIPUT JUSTIN TIMBERLAKEN KEIKALLE WTF!!!!!!! ne meni tyyliin minuuteissa ja JESJESJESSSSSSS!!!!!
tiistai 1. lokakuuta 2013
Treenausta ja opiskelua Venäjän tyyliin.
Ajattelin kirjoittaa postauksen paikallisesta treenauksesta ja yliopistoelämästä, mutta sitä ennen haluan jakaa kanssanne asiat jotka olen tuhonnut tai rikkonnut viimeisen kolmen viikon aikana:
- olkalaukku
- pyykinkuivausteline
- jäätävä reikä keskellä lempipaitaani (silitysraudan avustuksella)
- reppu
- kahvinkeitin
- päivän vanha jakku
- rannekello (sori Saska)
- nilkkurit
- hajonnut (raaka) kananmuna hupparin taskussa
Ja tänään olin pesutuvassa, kun kaksi venäläistä naista keskusteli pesukoneen viime henkäyksistä. Uutta ei ole tiedossa. MUTTA SEPÄS EI HAITTAA KOSKA SAATIIN TÄNÄÄN KUULLA ETTÄ MUUTETAAN KAHDEN VIIKON PÄÄSTÄ!! Muiden vaihtareiden naapuriin, koulun pihalle, vastaremontoituun asuntolaan, jossa kaikilla on omat huoneet ja jokaisessa huoneessa suihku ja vessa. Wadappppp! Ei enää puolen tunnin kävelymatkoja suuntaansa kaksi-neljä kertaa päivässä. Tosin en usko tätä ennen kuin näen.
Mutta nyt treenaukseen. Olen käynyt pääosin salilla, koska se on koulun naapurissa ja siellä on tunteja aamusta iltaan. Tuntivalikoimaan kuuluu myös jazz-modern, jolle annoin mahdollisuuden. Kerran. Toista ei tule. Venyttelin ennen tuntia ja katselin viereisen salin mitä-lie-aerobiccia. Hetken päästä viereisen salin opettaja säntää ulos salista (pelästyin, että tuijotus oli epäkunnioittavaa ja käänsin katseeni muualle) ja kysyy hädissään "oletko kunnossa?? näytät niin huonovointiselta. luulin että pyörryt!" Kiitos vaan yritin tässä lämmitellä ennen tuntia..... Oma tuntini alkaa, paikalla on opettajan lisäksi kaksi oppilasta. Minä ja joku tyttö. Vaivaannuttavaa. Venäläiseen tyyliin loput oppilaat pamahtavat paikalle myöhässä. Silkasta kunnioituksesta opettajaa kohtaan en viitsi lähteä kesken kaiken pois. Tanssivat ystäväni voivat päätellä tästä, mitä mieltä olin tunnin sisällöstä. Lopulta aloimme tehdä sarjaa ja kun ensimmäisen kerran teimme ilman opettajaa sain riemukiljahduksia "oioioi! mistä tulet mahtavaa sinun pitäisi opettaa!" Enpä ole enää menossa sille tunnille :D Muuten venäläiset naiset salilla ovat mielenkiintoisia. Yksi tyttö karkasi kesken spinning-tunnin (joka oli todella hämmentävä, niin hieno sali, mutta ei jakseta panostaa kunnon spinningsaliin tai pyöriin, opettaja ei jaksa pyöräillä kun kolmanneksen tunnista ja jakeleee ohjeita tyyliin "seuraavat kolme minuuttia voitte pyöräillä omavalintaisella tyylillä"), koska hänellä oli "kiire." Lopulta tyttö bongattiin nukkumasta saunassa (venäläisten naisten lempiharrastus salilla), laittautumasta pukuhuoneesta ja lähdimmekin sitten samaa matkaa koululle. Sattui olemaan tuutorimme. Tässä suhteessa suomalaiset naiset ovat kunnon äijiä. Toinen tapaus tänään (olin akrobatiassa, oli muuten superkivaa!), nainen silikoneissa, juoksutrikoissa ja napapaidassa ilmestyy salille. Toistaa jonkin liikkeen viisi kertaa, peilailee itseään, avaa hiukset. Odottaa, että näkee jonkun tutun ja höpisee sen kanssa. Kävelee ympäriinsä, palaa toistamaan liikkeen toiset viisi kertaa. Laittaa hiukset kiinni. Kävelee ympäriinsä. Avaa hiukset. Lopulta viettää pukuhuoneessa kaksi kertaa niin paljon aikaa mitä salilla.
Salijäsenyyteen kuuluu myös PT-käynti. Ja kukas muukaan kun itse IGOR tuli auttamaan minua! Igor oli osaava ja antoi hyviä vinkkejä. Sen sijaan petyin nykytanssikouluun, jolle olin ostanut 16-kerran kortin kokeilematta etukäteen. Mutta kun se oli ainoa paikka, jota osattiin Suomesta asti kehua! Katsotaan kehtaanko vielä vaatia rahoja takaisin.
Koulussa opiskelu (tässä tapauksessa venäjän kielen tunnit) on mukavaa. Ryhmämme on kasvanut jo jonkin verran, kun ylemmiltä tasoilta on tullut uutta porukkaa. Venäläisillä on jännä tapa arvioida aina kaikkien suorituksia. Aina. Jos luemme tunnilla kirjasta jotain, se tapahtuu vuorotellen oppilas kerrallaan. "Kyllä. Tänään sinulla on aksentti. Eilen sinulla ei ollut aksenttia. Oletko väsynyt?" "Hmm. Marikalla ei juurikaan ole aksenttia (tämä toistetaan monta kertaa ja joka tunnilla). Hän vain kuulostaa hassulta venäläiseltä." "Toimiiko netti noin hyvin?" (olin räplännyt kännykkää noin tunnin verran) "Tuo on epäreilua." (yritin syödä salaattia kesken tunnin, koska kahdeksan tuntisen koulupäivän aikana ei ollut aikaa käydä ruokalassa) Tarjosin opettajalle hyvitykseksi suklaata. Se otettiin vastaan. Nykyään jätän puhelimen naulakkoon enkä harrasta ruokailua. Kaikesta huolimatta venäjän tunnit ovat lemppareita! Tänään ostin ensimmäisen venäjänkielisen asiapitoisen kirjan: "Opi verotus kahdessa tunnissa." Todellisuus on ehkä lähempänä kahta viikkoa.
Пока пока! Я не хочу домой!
ps. venäläinen passini on tänään viimeistä päivää voimassa. uudesta ei ole kuulunut vielä mitään. karanteeni alkaa siis huomenna. jännittävää.
pps. kaupunki kylmeni ja lämmitys laitettiin päälle. sen myötä katosivat myös hyttyset, jes!
- olkalaukku
- pyykinkuivausteline
- jäätävä reikä keskellä lempipaitaani (silitysraudan avustuksella)
- reppu
- kahvinkeitin
- päivän vanha jakku
- rannekello (sori Saska)
- nilkkurit
- hajonnut (raaka) kananmuna hupparin taskussa
Ja tänään olin pesutuvassa, kun kaksi venäläistä naista keskusteli pesukoneen viime henkäyksistä. Uutta ei ole tiedossa. MUTTA SEPÄS EI HAITTAA KOSKA SAATIIN TÄNÄÄN KUULLA ETTÄ MUUTETAAN KAHDEN VIIKON PÄÄSTÄ!! Muiden vaihtareiden naapuriin, koulun pihalle, vastaremontoituun asuntolaan, jossa kaikilla on omat huoneet ja jokaisessa huoneessa suihku ja vessa. Wadappppp! Ei enää puolen tunnin kävelymatkoja suuntaansa kaksi-neljä kertaa päivässä. Tosin en usko tätä ennen kuin näen.
Mutta nyt treenaukseen. Olen käynyt pääosin salilla, koska se on koulun naapurissa ja siellä on tunteja aamusta iltaan. Tuntivalikoimaan kuuluu myös jazz-modern, jolle annoin mahdollisuuden. Kerran. Toista ei tule. Venyttelin ennen tuntia ja katselin viereisen salin mitä-lie-aerobiccia. Hetken päästä viereisen salin opettaja säntää ulos salista (pelästyin, että tuijotus oli epäkunnioittavaa ja käänsin katseeni muualle) ja kysyy hädissään "oletko kunnossa?? näytät niin huonovointiselta. luulin että pyörryt!" Kiitos vaan yritin tässä lämmitellä ennen tuntia..... Oma tuntini alkaa, paikalla on opettajan lisäksi kaksi oppilasta. Minä ja joku tyttö. Vaivaannuttavaa. Venäläiseen tyyliin loput oppilaat pamahtavat paikalle myöhässä. Silkasta kunnioituksesta opettajaa kohtaan en viitsi lähteä kesken kaiken pois. Tanssivat ystäväni voivat päätellä tästä, mitä mieltä olin tunnin sisällöstä. Lopulta aloimme tehdä sarjaa ja kun ensimmäisen kerran teimme ilman opettajaa sain riemukiljahduksia "oioioi! mistä tulet mahtavaa sinun pitäisi opettaa!" Enpä ole enää menossa sille tunnille :D Muuten venäläiset naiset salilla ovat mielenkiintoisia. Yksi tyttö karkasi kesken spinning-tunnin (joka oli todella hämmentävä, niin hieno sali, mutta ei jakseta panostaa kunnon spinningsaliin tai pyöriin, opettaja ei jaksa pyöräillä kun kolmanneksen tunnista ja jakeleee ohjeita tyyliin "seuraavat kolme minuuttia voitte pyöräillä omavalintaisella tyylillä"), koska hänellä oli "kiire." Lopulta tyttö bongattiin nukkumasta saunassa (venäläisten naisten lempiharrastus salilla), laittautumasta pukuhuoneesta ja lähdimmekin sitten samaa matkaa koululle. Sattui olemaan tuutorimme. Tässä suhteessa suomalaiset naiset ovat kunnon äijiä. Toinen tapaus tänään (olin akrobatiassa, oli muuten superkivaa!), nainen silikoneissa, juoksutrikoissa ja napapaidassa ilmestyy salille. Toistaa jonkin liikkeen viisi kertaa, peilailee itseään, avaa hiukset. Odottaa, että näkee jonkun tutun ja höpisee sen kanssa. Kävelee ympäriinsä, palaa toistamaan liikkeen toiset viisi kertaa. Laittaa hiukset kiinni. Kävelee ympäriinsä. Avaa hiukset. Lopulta viettää pukuhuoneessa kaksi kertaa niin paljon aikaa mitä salilla.
Salijäsenyyteen kuuluu myös PT-käynti. Ja kukas muukaan kun itse IGOR tuli auttamaan minua! Igor oli osaava ja antoi hyviä vinkkejä. Sen sijaan petyin nykytanssikouluun, jolle olin ostanut 16-kerran kortin kokeilematta etukäteen. Mutta kun se oli ainoa paikka, jota osattiin Suomesta asti kehua! Katsotaan kehtaanko vielä vaatia rahoja takaisin.
Koulussa opiskelu (tässä tapauksessa venäjän kielen tunnit) on mukavaa. Ryhmämme on kasvanut jo jonkin verran, kun ylemmiltä tasoilta on tullut uutta porukkaa. Venäläisillä on jännä tapa arvioida aina kaikkien suorituksia. Aina. Jos luemme tunnilla kirjasta jotain, se tapahtuu vuorotellen oppilas kerrallaan. "Kyllä. Tänään sinulla on aksentti. Eilen sinulla ei ollut aksenttia. Oletko väsynyt?" "Hmm. Marikalla ei juurikaan ole aksenttia (tämä toistetaan monta kertaa ja joka tunnilla). Hän vain kuulostaa hassulta venäläiseltä." "Toimiiko netti noin hyvin?" (olin räplännyt kännykkää noin tunnin verran) "Tuo on epäreilua." (yritin syödä salaattia kesken tunnin, koska kahdeksan tuntisen koulupäivän aikana ei ollut aikaa käydä ruokalassa) Tarjosin opettajalle hyvitykseksi suklaata. Se otettiin vastaan. Nykyään jätän puhelimen naulakkoon enkä harrasta ruokailua. Kaikesta huolimatta venäjän tunnit ovat lemppareita! Tänään ostin ensimmäisen venäjänkielisen asiapitoisen kirjan: "Opi verotus kahdessa tunnissa." Todellisuus on ehkä lähempänä kahta viikkoa.
Пока пока! Я не хочу домой!
ps. venäläinen passini on tänään viimeistä päivää voimassa. uudesta ei ole kuulunut vielä mitään. karanteeni alkaa siis huomenna. jännittävää.
pps. kaupunki kylmeni ja lämmitys laitettiin päälle. sen myötä katosivat myös hyttyset, jes!
Tilaa:
Kommentit (Atom)