Heissulivei!
Tässä tuoreimpia kuulumisia Pietarista ja lopuksi perjantain kunniaksi kerron aiheesta kiinnostuneille hieman millaista on olla töissä (osaksi) venäläisessä työpaikassa.
Käytävämme tytöt eli toisin sanoen tukijoukkoni karkasi edellisyönä Moskovaan viikonloppureissulle. Ajattelin käyttää viikonlopun mahdollisimman tehokkaasti ja suunnittelin jos jonkinmoista opiskelua, tapahtumaa ja treenaamista, kunnes ystäväni Moskovasti ilmoitti saapuvansa Pietariin puolen päivän varoitusajalla. Never make any plans in Russia, ne menevät kuitenkin aina uusiksi! Myös ihanainen äitini päätti aprillipäivänä ilmoittaa tulevansa päiväretkelle Pietariin seuraavana päivänä ja koska kyseinen toiminta on hänelle hyvinkin tyypillistä pila meni aivan täydestä. Mikään ihme, kun viimeksi ilmoitti vasta rajalla ollessaan "olen muuten tossa parin tunnin päästä siellä. nähdäänkö?"
Viipurin matka meni oikein kivasti, sää suosi ja sain napattua kivoja kuvia järkkärillä, jonka viime Suomi-reissulla nappasin mukaani. Harmillista, ettei Viipurin torilta enää saanut ostettua pakettiautojen takaluukuista piraattiVHS:iä tai CD:tä, mutta muuten paikka näytti samalta kuin kymmenen vuotta sitten siellä käytyäni. Kauppahalli oli täynnä ihania herkkuja (konvehteja, pähkinöitä jne.), mutta myös valitettavan ärsyttäviä myyjiä. Yritettiin Marjon kanssa harhauttaa niitä puhumalla ruotsia, mutta eipä vissiin oltu riittävän vakuuttavia kyseisessä hommassa tai sitten kaverit eivät erota suomea ruotsista....
Opinnäytetyön alustus tuli palautettua ajoissa (wadap!), mutta se sai parin päivän päästä lievän tyrmäyksen... "voisitko vielä lisätä tämän ja tämän ja sitten mietin, että olisiko tällainen näkökulma kuitenkin parempi" noohhh saattaa olla, että koko homma jää hetkeksi jäihin, koska tässä on nyt sen verran muita kiireitä ja deadlinea kesäkuun alkuun asti. Eipä sillä, että edes hätäilisin aiheesta. Ajattelin muutenkin valmistua loppusyksystä, että kyllä tässä kerkiää! Aiheena on siis yritysverotus Venäjällä suomalaisen emoyhtiön näkökulmasta. Ja sitten iloisempiin uutisiin, mulla on ehkä maailman paras alivuokralainen ikinä. Sen käsissä kasvitkin puhkeaa kukkaan, vuokrat maksetaan etukäteen (kuka oikeasti tekee niin?) ja ennen kaikkea, ilmoitetaan veronpalautuksista, jotka hivelee melkein nelinumeroisia summia! JIHAA. En kehtaa enää huudella, että Aasia täältä tullaan kun meni viimeksikin niin putkeen. Mutta Aasia, kyllä mä täältä vielä tuun. Ens talvella. Kun on rahoituskin kunnossa. Nih.
Ja sitten siihen työkulttuuriin, missäs muualla aiheesta sopisi kirjoitella kuin töissä perjantai-iltapäivällä.. Periaatteessa täällä työskentely ei nyt järkyttävästi eroa Suomesta, mutta eroja kuitenkin on. En ole Suomessa tehnyt varsinaisesti toimistohommia/kirjanpidon tehtäviä ja vieläpä palkatta, joten sekin saattaa vaikuttaa osaltaan näkemyseroihin. Joka tapauksessa, Venäjällä kukaan ei nipota töihin tuloajoista. Jos olet myöhässä, olet. Sitten olet ehkä hivenen pitempään, jotta asiat tulee hoidettua. Ohjeiden anto ei välttämättä ole yhtä selkeää ja monesti pitää mennä itse kyselemään saisiko jotain tekemistä (mikä varmaan johtuu siitä että olen se palkaton harjoittelija, jota ei kehtaa ylikuormittaa). Herkkuja on myös tarjolla usein ja ilman syytä. Tosin oli meillä Danskellakin, mutta siellä nyt oli viikottain joku jäämässä eläkkeelle, lomalle tai palannut jostain reissusta (nykyisessä työpaikassa on ehkä kymmenen työntekijää, näin vertailuksi). Toimenkuvani on ollut erittäin värikäs, mutta näin parin kuukauden jälkeen olen huomannut, että kyllä se kielitaito ja sanavarasto on täällä karttunut ehkä parhaiten. Vaikka en nyt bitumikatoista ollut suomeksikaan mitään kuullut tai hirveästi perehtynyt sepeliin (saati kiinnostunut), kasvaapa yleissivistys samalla. Terveisin entinen kemisti.... Mutta parasta mielestäni venäläisessä työkulttuurissa on kuitenkin se, että täällä ollaan joustavia ja ymmärretään henkilökohtaisten syiden päälle. Kukaan ei saa sinua potemaan huonoa omatuntoa lapsen sairastumisesta tai isovanhempien kuolemasta. Apua pyytäessä en ole myöskään kertaakaan kuullut ihmisten tiuskivan tai syyttävän kiirettä. Vastapainoksi höyryjä saa päästellä ääneen ja pieni kina on vain tervettä, hetken päästä kukaan ei edes muista riidelleensä. Enpä siis näe ollenkaan mahdottomana ajatusta, ettenkö tänne vielä palaisi sopivien töiden perässä!
Näihin tunnelmiin, mukavan aurinkoista viikonloppua kaikille :)
Marsuli
