The End.

Tässä sitä ollaan. En oikeen tiedä mitä kliseitä tähän voisi tunkea. Olo on haikea, onnellinen, riemukas, surullinen, oppinut, lyöty, masentunut, iloinen, onnekas, hämmentynyt. Tätä kaikkea yhtä aikaa. Viikko on kulunut kotiintulosta, jota seurasi välitön töihinpaluu. En taida vieläkään osata kirjoittaa ilman yhdyssanavirheitä…..

Mietin mitä kaikkea viime vuoteen mahtui. Ihastumisia, intoa uusien ihmisten tapaamisesta, rakastuminen Pietariin, jota seurasi sitten totaalimasentuminen passiongelmien takia. Siis tuntuu käsittämättömältä, että vielä viime marras-joulukuussa vietin iltani huoneessa murheen murtamana, miettien miten pääsen kotiin jouluksi. Tai pääsenkö ollenkaan. Jumissa ikuisesti Venäjällä oli ehkä pahin kauhuskenaario, joka mielessäni pyöri. Miten hoitaa asioita viranomaisten kanssa, kun välissä on kielimuuri ja kaksi toimintatavoiltaan täysin erilaista kulttuuria. Mitäs jos vanhemmille tapahtuu jotain sillä välin, enkä pääse heidän luokse? Onneksi tilanteesta löytyi huumoria, äitini vihoviimeinen keino oli tehdä tapahtuneesta mediaskandaali Suomessa. Noh, onneksi niin pitkälle ei tarvinnut mennä vaan lopulta asiat alkoivat sujua (äidin pienen sankarimaisen avustuksen maustamana). Niin kuin sanonta menee, Venäjällä mikään ei toimi mutta kaikki järjestyy.

Pitkin syksyä viikonloppujani piristivät suomalaiset vieraat, joille sain toimia oppaana. Suoraan sanottuna taisin olla eniten vierailtu vaihtari koko syksyltä. Ihania läheisiä ja ystäviä, joille haluan sanoa kiitos. Kiitos kun jaksoitte tsempata, vaikka mikään ei tuntunut etenevän <3

Tammikuussa olikin aika alkaa heittää hyvästejä kaikille. Pikku hiljaa asuntolamme alkoi tyhjentyä ja edessä oli kahden viikon reppureissu Venäjällä. Tapasin ensimmäistä kertaa pikkuserkkuni Uralista ja tuntui siltä kun olisimme tunteneet aina. Venäläinen vieraanvaraisuus, noh, olen tainnut kehua sitä kerran jos kaksi. Palattuani Moskovan kautta sain vihdoin venäläisen passin suurten nuhtelujen saattelemana kouraan ja hyppäsin ensimmäiseen Allegroon kohti Suomea. Huh. Muistan itkeneeni Malmin ostarilla. Hehkeää. Parin päivän kuluttua, väsymyksestä selvittyäni, alkoi Helsinkikin tuntua taas omalta. Mutta sitten olikin jo aika palata Pietariin ja aloittaa uudet haasteet Suomi-Venäjä Kauppakamarilla. Töissäkäynti venäläisten keskuudessa sai itseni ensimmäistä kertaa tuntemaan enemmän paikalliseksi. Ja kyllähän se kielitaito taisi nimenomaan siellä töissä kehittyä suurin harppauksin. Yllättäen kun vietinkin sitten koko kevään suomalaiskommuunissa……….

Kevään vaihtarit saapuivat ja oi sitä innon määrää. Uusia ihmisiä. Rakastan uusia ihmisiä. Tai no suoraan sanoen, ensin suhtaudun suurimpaan osaan koppavasti ja lopulta rakastan kaikkia. Ainakin melkein. Keväällä muodostunut porukka kesti selkeästi tiiviimmin loppuun asti. Mistä lie johtui. 

Pitkin kevättä (mahtavan työharjoittelun sen salliessa) reissasin Valko-Venäjälle, Helsinkiin, Moskovaan ja vihoviimeisenä vielä Sochiin. Tässä nyt vielä tarkennukseksi kaikille, että EI SOCHI EI OLE VAIN OLYMPIALAISIA VARTEN RAKENNETTU KAUPUNKI. Se on ihan oikeasti rantalomakohde, sesonkiaikaan täynnä ja paikalliset elävät yksinomaan turismista. Hiljaa niiden haamukaupunkipuheiden kanssa. Terveisiä äitiltäni, joka reissasi jo 60- ja 70-luvuilla kyseiseen kohteeseen…. (okei no oli siellä ehkä nyt vähän rauhallista, mutta vaan koska sesonki ei ollut päällä)

Nyt olen kuitenkin täällä. Omassa kodissa. Helsingin Alppilassa. Opinnäytetyön materiaali levitettynä pitkin pöytää, ihmetellen mitäs sitä oikein tekisi. Mitä seuraavaksi? Tai olennaisempi kysymys lienee, mistä saada intoa mennä eteenpäin? Pää on täynnä ideoita, mutta jostain pitäisi saada rohkeutta toteuttaa ne. Siksipä olen antanut itselleni armonaikaa valmistumiseen asti. Jotta oikeasti valmistun niin kuin olen suunnitellut, julistan sen nyt tässä kaikille (eli kahdelle seuraajalleni). 24.10 (isäni syntymäpäivän ja YK-päivän kunniaksi) jos ei fabossa kuulu jäätävää huutelua neiti tradenomilta (ei yäk, en ole vieläkään oppinut sietämään kyseistä sanaa) niin noh, sitten sitä ei kuulu. 

Kohta minusta tulee oikeasti aikuinen. Toivottavasti onnellinen sellainen. Vuosi ulkomailla teki ainakin pelkkää hyvää. Esim. itsensä etsimiseen se on ihan hyvä ratkaisu. Haluan lopettaa urani bloginpitäjänä seuraavaan kuvaan, joka kertokoon kaiken olennaisen. 

Ihmiset, uskaltakaa lähteä vaihtoon!

Sutsisatsi Sochi

Täällä ollaan! Vielä neljän päivän verran. Jotenkin vaihteeksi aika on päässyt taas hurahtamaan silmieni ohi ja yritän kovasti sinnitellä että mitäs hittoa sitä on tultu tehtyä. Mutta Justinin keikka nyt ainakin oli huikea! Helsingin reissu oli muuten erittäin nopea tehosetti nähtävyyksien esittelyä Paulinille. Kävimme Suomenlinnassa, pyörimme keskustassa mutta ennen kaikkea tutustuimme paikalliseen lähiöön nimeltä Malmi. Siinä se loppuviikko sitten hurahtikin ja taisin jopa Pietarhovissa poiketa pikaiseen lauantai-illalla, kun vanha työkaveri Masha SVKK:lta halusi napsia kuvia. Katsotaan ilmestyykö niitä koskaan mihinkään…. No mutta nyt itse pääasiaan, eli Sochiin! Täällä on huikean kaunis luonto, löytyy vuoristoa, palmuja, koivuja (tottahan toki), pitkä rantaviiva ja kaikkea muuta ihanaa. Auringon kun vielä olisi saanut jokaiselle päivälle niin tätä voisi kutsua jo rantalomaksi. Kaikenlaista on paikalle tapahtunut olympialaisten ansiota, niin hyvää kuin huonoa, ja kun tänne ollaan vielä rakentamassa formularataa niin toivon mukaan ei kaikki rakennustyö mene aivan hukkaan. Pelkään silti pahoin, ettei näille lukuisille hotelleille ole jatkossa edes sesonkiaikaan riittävästi kävijöitä. Osaa jo myytiinkin toimistotiloiksi. Taisimme myös olla hotellimme (joka on aivan ihanaa luksusta dormiin verrattuna!) ainoat asiakkaat alkuviikosta. Henkilökunta täällä on tosin aivan älyttömän ystävällistä ja ovat auttaneet meitä aivan kaikessa. Pikaisesti tiivistettynä ollaan käyty Krasnaya Polyanassa (vuoristossa), itse Sochissa (majoitumme Adlerissa), Olympiakylässä, 33 vodapadi (vesiputous), lenkkeilty rannalla, syöty ja juotu loputtomiin asti sekä yritetty nauttia auringonotosta. Seuraavaksi siis luvassa ääretön kuvakooste tähänastisista tapahtumista.

PAIKALLISET OTTAVAT LEPIÄ.

MERITÄHTI.

POIKIEN KÄMPÄSTÄ LÖYTYI POREAMME.

MYÖS TYTÖT PÄÄSIVÄT NAUTTIMAAN POREISTA.

NIMELTÄMAINITSEMATTOMAN HENKILÖN VERSIO SLAAVIKYYKYSTÄ. TAUSTALLA ADLERIN JUNA-ASEMA.

MARJO ETSII ITSEÄÄN.

AGATHE MAHTUI KOULUBUSSIIN. TÄTI EI TYKÄNNYT.

OLYMPIALAISKYLÄ. TAUSTALLA OLYMPIARENKAAT.

YHDEKSÄN IHMISTÄ KITKEMÄSSÄ YHTÄ NELIÖMETRIÄ, PAIKALLISTA TYÖTEHOA. 

LENTÄVÄ RANSKALAINEN.

OLYMPIAMASKOTIT SOCHISSA.

ANNI KASUAALISTI POSEERAAMASSA SOCHIN SATAMASSA.

MARJO PIMAHTI.

TAITEELLINEN JUMPPATUOKIO.

MARJO PIMAHTI OSA 2.

PÄÄ PILVISSÄ.

JIHUUUU

SLAAVIKYYKKY MOUNTAIN EDITION.

TANKOTANSSITUOKIO.

TURAKAISET VUORISTOSSA.

PUSKA-MARJO.

TURAKAISET LÄHDÖSSÄ PÄIVÄRETKELLE.

TULPPAANIPUU.

MARJO TOIVOO MIESTÄ.

PAIKALLINEN KANSALLISASU.

MARJO JUTTELEE JOUTSENILLE.

HURJAA KYYTIÄ ARMEIJA-AUTOILLA.

LÖYDETTIIN VESIPUTOUS. JOU

Jokohan riittäisi. Kivaa on jos ei vielä kuvista selvinnyt. Terkkuja Suomeen, kohta nähdään!

Vappua, Moskovaa & yksi Voitonpäivä

Viime kirjoituskerrasta on päässyt vierähtämään tovi ja olisi venynyt varmaan ennestäänkin kiitos (paikallisesti ilmaistuna) pohmelijan ja ihmisvihaa puhkuneen päivän. No mutta! Nyt tulloo. Pakotimme itsemme aamulla (lue, päivällä) Marjon kanssa ylös sängystä ja lähdin tuulettamaan neitiä Udelnayan flea marketille. Kyseinen ulkokirppis löytyy sinisen metrolinjan pohjoispäästä. Myynnissä on piraattivaatteista käytettyihin ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Mukaan tarttui pari paitaa ja kengännauhat. Valitettavasti kuvatodisteita ei tällä kertaa ole saatavilla.

Palatakseni ajassa taaksepäin vietin vappuaattoa töissä skumppatarjoilun kera ja rohkeninpa jopa ostaa venäläisen pishkan aka munkkirinkilän. Kyllä maistui! Jotenkin on päässyt unohtamaan että mitäs muuta sitä aattona tuli tehtyä, mutta varmasti oli hieno ilta. Seuraavana aamuna aka vappupäivänä hyppäsin junaan kohti Moskovaa. Tai oikeastaan selvisi, että kyseinen kulkuneuvo veisi minut ihan Itä-Ukrainan Donetskiin asti. Siellä sitä sitten istuttiin kahdeksan tuntia ukrainalaisten kanssa ja henkilökunta ainakin oli huippumukavaa ja paikallinen pähkinäsuklaa myös! En sitten alkanut utelemaan heiltä tietyistä asioista sen enempää, juttuja on tullut kuultua ihan tarpeeksi puolin ja toisin joten annetaan sen asian olla :) Junassa kulki ihana myyntikärry, josta sai mm. vodkaa ja konjakkia. Arvostan! Perillä Moskovassa tuli käytyä jo monessa ennestään tutussa paikassa, mutta pari uuttakin kohdetta osui kohdalle. Mm. yliopistokylä "druzhba narodov", joka on siis ainoa paikallinen korkeakoulu joka tarjoaa ilmaista opetusta afrikkalaisille ja muille etnisille kansoille. Paikka kuhisi herkullisia ravintoloita ja pääsimme maistamaan libanonilaisia herkkuja ja seuraamaan taidokasta vatsatanssia. Tämän lisäksi löysin itseni Moskovan Suvilahdesta Arno Rafael Minkkisen valokuvanäyttelystä. Suosittelen jos ikinä kohdalle sattuu! Saareke sijaitsee Gorkin puistosta vasempaan, nimeä en nyt satu muistamaan… No mutta suurin uutinen Moskovasta oli se, että tällä kertaa majoituin äidin tuttavien luona. Selvisi, että tyyliin ainoa ystävä, joka minulla Moskovassa on (jonka luona viimeksi majoituin) asuu viereisessä rapussa. Eikä Moskovassa asu kuin se reilu 10 miljoonaa ihmistä. Semmosta.

Matka meni oikein rattoisasti ja sääkin suosi mukavasti. Palattuani takaisin Pietariin palasin sorvin ääreen ja pääsin toiselle "työmatkalleni" eli hakemaan tiliotteita eräälle yritykselle paikallisesta Danske Bankista. Venäjällä ei voi alkuperäistositteiden tärkeyttä korostaa liiaksi! Viimeksi kävin ei hajua missä (paikka kuhisi viherkasveja), mutta muistitikun kanssa noutamassa dokumentteja. Wtf. Eikö niitä nyt voi lähettää sähköisesti? Kivaa vaihtelua silti työpäivään! Tämän lisäksi onnistuin rikkomaan töissä kahvinkeittimen, kun hyvää hyvyyttäni halusin tiskata pannun ja sitten riksrakspoks mokoma vehje hajosi. Nohh, nyt tiedän miten nettikaupasta ensin tilataan uusi kahvinkeitin ja noudetaan se sitten myymälästä.

Jossain välissä olin myös Mazaparkissa temmeltämässä. Löytyy Buharezskayan metroasemalta (violettia linjaa etelään). Suomeen voisi tuoda samanlaisen konseptin, sisäänpääsy oli ennen iltakuutta 300 rub ja se sisälsi rullaluistelukentän, keilauksen, biliksen, ilmakiekon, vanhoja pelikoneita, törmäilyautoja, pingistä, hierontatuoleja, poniajeluita ja näin pois päin. Baaritiskiä unohtamatta! Toimii.

Eilen juhlittiin voitonpäivää hiphiphurraa! Ja kyllä sitä väkeä riittikin. Varsinainen aamuparaati oli osaltamme floppi tai sitten paraati oli vain pienimuotoinen mutta hur som helst illalla jatkui ilotuksilla, jotka olivat kyllä taas hieman wtf. SM-ilotulituskisat voisivat näyttää vähän mallia. Tosin kuulin paikalliselta, että voitonpäivän tulitus ei ole hienoimpia muutenkaan. Noh, tämän jälkeen suunnattiin (VIHDOIN!) terassille, koska ulkona oli niin lämmin ja ai että. Terassilla ei ollut muuta alkoholia tarjolla, kuin bisseä mutta kysyin nyt kuitenkin nätisti. Baarimikko "no minkäslaista alkoholia sitten kaipaisit?" "no ihan vaikka viiniä, vodkakin käy." "nooo eiköhän me sinulle semmoista järjestetä." Menee hetki ja pari puhelua, kun pöytäämme saapuu pullo lämmintä valkkaria, korkki sisälle tungettuna. Hahha, pakko arvostaa palvelua ja kyllä sen viininkin joi.

Tänään illalla eli ihan kohta menemme porukalla katsomaan viisufinaaleja baariin ja aamuseitsemältä hyppään bussilla kohti Helsinkiä! Vien ranskalaisvaihtarin ihmettelemään pääkaupunkiamme sekä maanantai-illalla Kiian kanssa JT:n keikalle KYLLÄÄÄH! Jos joku tuntee uskomattoman voimakasta halua viettää aikaa ranskalaisen pojan seurassa maanantai-illalla tai muuten vain tietää mitä hän voisi tehdä, minulle saa kertoa!


Loistavaa viikonloppua kaikille!

PS. SOCHI TJ 7PV!!!!

pps. olen liian laiska lisäämään nyt kuvia. tulossa siis lähiaikoina………

Kevät on täällä!

Nyt on kyllä sää päässyt hellimään meitä viime päivinä! Sadun vierailu ja pääsiäinen meni ihanasti ja pääosin ulkoillessa, mukaan mahtui mm. päiväretki Pushkiniin (http://pushkin.ru/o-gorode.html) sekä yöllinen veneajelu Nevalla. Ja koska minua nyt hieman laiskottaa, aion kertoa kuulumiset kuvien kautta.

PUSHKINISTA LÖYTYNYT KIRKKO. 

MARJO ON TAITEELLINEN.

ASETIN TYTÖT COOLISTI KATARIINAN PALATSIN ETEEN.

VALMISTAUDUMME MARJON KANSSA SEURAAVAAN KUVAAN.

MARJO ON MYSTEERINEN.

KATARIINAN PALATSIN PÄÄSISUSTUSELEMENTTI OLI KULTA. ETUVASEMMALLA MYÖS RANDOM SUOMALAISTURISTI.

UUSI RUOKASALINI. TERVETULOA KYLÄÄN.

VENEAJELU. YRITIN AVATA VIINIPULLOA. AVAAJA HAJOSI.

NEVA-RISTEILYN OTOKSIA.

AUKINAINEN SILTA. ОЧЕНЬ КРАСИВЫЙ 

PAIKALLINEN KESKI-IKÄINEN VÄESTÖ NAUTTII AURINKOISESTA SUNNUNTAISTA PIETARI-PAAVALIN LINNOITUKSESSA. 

YUSUPOFIN PUUTARHA LÄHELLÄ DORMIA. SOPII ERITYISESTI HENGAILUUN AURINKOISESSA SÄÄSSÄ.

Ensi viikolla onkin jo lähtö Moskovaan vapaiden viettoon! Jännä nähdä miten täällä näkyy työväen juhla verrattuna Suomeen. Olen myös kerrankin yöpymässä Moskovassa perhetuttujen luona, joten pääsen nauttimaan paikallisesta vieraanvaraisuudesta erityisesti ruokapöydän muodossa. :) En haluaisi palata Suomeen, mutta nyt taitaa olla hieman myöhäistä enää löytää työpaikkaa täältä ja järjestää uutta alivuokralaista Alppilaan. Harmi. Mutta kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

Sairaalareissuja ja yksi Venäjä-ilta

Olen tällä viikolla harrastanut ystävien viemistä sairaaloihin. Ensimmäisen kohdalla ei aivan onnistuttu, mutta päästiinpähän pitkälle aurinkoiselle kävelylle. Toisen kanssa homma vedettiin kunnialla loppuun Vitali-lääkärin avustuksella. Ensimmäinen ystävä on ollut kipeänä varmaan jo kuukauden jonkinlaisissa pätkissä, joten oli aika lähteä lekurille. Kaveri kun ei halua vetää mitään lääkkeitä, pelkkiä vitamiineja. Nohh, jotenkin osoitteen kanssa oli pientä väärinkäsitystä ja paikalle ei koskaan ajoissa päästy. Puhelimessakin sanottiin, että turha vaivautua, seuraavat asiakkaat jo odottavat. Varatkaa uusi aika. Fuck this shit, let's go explore. Joten lähdettiin koluamaan uutta aluetta ja hyvältä näytti! Voisin ihan mielellään hommata asunnon Smolnan katedraalin lähettyviltä. Tässä kohtaa on varmaan hyvä todeta, että tuijoteltuani hetken kyseistä komistusta mietin, että olemmekohan tavanneet aiemmin. Kyseessä ei suinkaan ollut viime viikkoinen limusiiniajelun pysäkki… No, silloin oli pimeää!

KATEDRAALI SIVUSTA, PIENOISTEN ESTEIDEN TAKANA.

Sitten Marjo-ystäväiseni onnistui jumittamaan hartia-niskaseutunsa, eikä kyennyt liikuttamaan päätään. Uusi reissu luvassa, mutta tällä kertaa tajuttiin kysyä kaikesta ja kaikista tietävältä siivoojaltamme apua. Uusi kohteemme oli polikliininen kompleksi. Voidaan kutsua myös poliklinikaksi. Seuraavassa kuvasarja illan tapahtumista.

RAKENNUS ULKOA...

JOKAISELLA ITSEÄÄN KUNNIOITTAVALLA POLIKLINIKALLA ON NARIKKA. KUINKAS MUUTEN? 

TÄSSÄ MARJO DEMONSTROI LIIKKUVUUTENSA RAJALLISUUTTA. TAUSTA KIM RAHASTAA MARJOA.

PUOLALAISEN VAHVISTUKSEN ANSIOSTA AIKA VARATTIIN NEUROLOGILLE. KERROKSESTA LÖYTYI MYÖS KOSMEETTISTA HOITOA, UROLOGI JA TRAUMALOGI. ALUNPERIN KAIVATTIIN MANUAALITERAPEUTTIA….

VASEMMASSA LAIDASSA VITALI. TAUSTALLA LÄÄKETIETEELLISTÄ REKVISIITTAA.

MARJO  VASTAA VITALIIN KIPERIIN KYSYMYKSIIN (OLETKO SAIRASTANUT TUBERKULOOSIA? ONKO SINULLA OLLUT KASVAIMIA?). 

VITALIN KIRJOITTAMA RESEPTI. HENGISSÄ SELVITTIIN!

Ja sitten vähän ikävämpään aiheeseen, nimittäin Ylen järjestämään Venäjä-iltaan. En henk.koht. ole koskaan ollut innokas ottamaan kantaa poliittisiin keskusteluihin, mutta nyt tekisi vähän mieli. Lähinnä vain muistuttamaan kaikkia siitä, että näiden maiden takana on ihmisiä, jotka ovat tosiaankin vain ihmisiä. Eivät heistä suurin osa halua sotaa, tiukentuneita matkustusrajoituksia tai kaipaa mitään muutakaan ikävää. En ole omalla kohdallani kohdannut Venäjällä koskaan rasismia ja enpä muista hirveästi sitä silmieni edessä muihinkaan kohdistuneen. Sen sijaan muistan mainosti, kuinka minua ryssiteltiin lapsuudessa. Enkä tästä huolimatta ole silti tuominnut kaikkia suomalaisia rasisteiksi. Terveisiä Reposaaren ala-asteelle…. =) (jota ei enää taida olla edes olemassa) Monien asenteiden takana on kotona opitut arvot tai pelko tuntematonta kohtaan. Siksi haluankin sanoa, että kiitos kaikki ystäväiseni jotka uskalsitte ja halusitte tulla omin silmin näkemään, millaista Venäjällä on!

Tänään sainkin aamulla viimeiseksi vieraakseni Sadun Suomesta, eli palautus oikeaan elämään ja laatuaikaa hyvän ystävän seurassa luvassa pääsiäisen ajan. Tässä vielä otoksia ensimmäisen päivän kaupunkikiertelystä.

AAMUKAHVI JA VERIKIRKKO. TOIMII!

ERMITAASI JA KAKSI TURISTIA.

Loppupääsiäisen terveiset sitten ensi viikolla! Vielä pakko pikaisesti todeta, että APUA vaihtoni lähenee loppuaan! Enää puolitoista kuukautta ja se on morjes! Toukokuukin menee pääosin reissatessa, Moskova, Helsinki, Sochi, Helsinki…

Ihanaa pääsiäistä kaikille! (: